Suomalaisten suuryritysten omistuspohja
Artikkelissa (”Suurten suomalaisten pörssiyritysten liikevaihdot laskivat …”) käsiteltiin HEX25 yhtiöiden ensimmäisen vuosipuoliskon tuloskehitystä. Artikkelissa oli lisäksi ”sivuhuomautus”, että nuo suuryhtiömme ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ”julkisessa, virkamiestyylisessä omistajaohjauksessa”. Tuota masentavaa sivuhuomautusta voi perustella sillä, että HEX 25 yhtiöidemme suurimpien omistajien listauksissa julkisyhteisöt todellakin ovat vahvasti edustettuina. Allaolevassa taulukossa on listattu HEX25 yritysten suurin omistaja ja suurin julkinen omistaja. Suurimman julkisen omistajan jälkeen suluissa on mainitun julkisen omistajan sijoitus suurimpien omistajien listalla.
- 1) Yhtiöiden julkaisemien suurimpien omistajien listausten ja 31.7.2024 tilanteen mukaan. Mainittuja suurimpia omistajia suurempia omistajia saattaa olla piilossa hallintarekisteröityinä.
- 2) Suurin julkinen (omistaja) on suurin omistajataho, joka kuuluu julkiseen sektoriin (Tilastokeskuksen ja Eurostatin käyttämän sektoriluokituksen mukaisesti).
- 3) (V)altio (N)euvoston (K)anslia = ~maan hallitus
Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) analyysissä Laiska jättiläinen todetaan, että Suomen elinkeinoelämä tulisi yksityistää siten, että julkinen sektori, ainakin valtio, keventäisi valtavaa pörssiomaisuuttaan. Elinkeinoelämän liiallinen julkinen omistus rapauttaa elintasoamme, koska se 1) politisoituu aina 2) syrjäyttää ja vähentää hyödyllistä yksityisen sektorin toimeliaisuutta 3) aiheuttaa tarpeettomia liiketoimintariskejä veronmaksajille 4) heikentää omistajaohjauksen laatua ja 5) heikentää koko talouden suorituskykyä
Tämä Suomalainen valtiokapitalistinen järjestelmä rakennettiin aikoinaan perustelluista syistä. Käsittääkseni 60-luvun lopulla ja70-luvulla käytettiin seuraavia perusteita:
– Suuri julkinen omistusosuus edistää yhteiskuntarauhaa ja vähentää keskinäistä kateutta kun tuotantokoneiston omistus on yhteistä.
– Ahneet yksityissijoittajat ajattelevat rahan tekemistä. On parempi, että suomalaisten yhtiöiden hallituksiin valitaan valtioon (solidium, valtioneuvoston kanslia) ja valtioon ja työmarkkinajärjestöihin (eläkevakuutusyhtiöt) sidoksissa olevien tahojen mieleisiä ihmisiä. Näin varmistetaan että suurissa yrityksissä huomioidaan sosiaalisia ja poliittisia arvopäämääriä ja että päättämässä on kansalaisia edustavan arvomaailman omaavia ihmisiä.
Ensimmäinen päämääristä ei ole mielestäni täysin toteutunut. Työtaisteluita käydään paljon julkisella sektorilla ja julkisen sektorin hallitsemissa suurissa yhtiöissä.
Toinen tavoitteista on, niin kuin Mikko ja EVA analyysi antavat ymmärtää, toteutunut. Suurten yhtiöiden hallitusvastuulliset eivät pyri tehokkaasti pelkästään rahan tekemiseen ja kasvuun.
Minusta noihin 60- luvun ja 70- luvun päämääriin voisi jo vihdoin ottaa etäisyyttä ja hyväksyä että kasvulla ja rahalla on positiivista merkitystä. Kasvuun pyrkiminen ei ole pahasta.
Kannattaisi siirtyä kohti yksityisomisteista yhteiskuntaa.
Sähköenergian mono- tai oligopoliset siirtoyhtiöt ja vastaavat muutkin pitäisi olla yhteiskunnan eri organisaatioiden omistuksessa, mutta, mitä vielä, niitä pyritään myymään.
No en tiedä. Mono- ja oligopolisiin ei ole helppoa ratkaisua. Meillä on paljon niitä (vesi- ja energiayhtiöitä) julkisen sektorin omistamina. Niitä yritetään suitsia erilaisten virastojen toimesta, mutta huonolla menestyksellä. Yleensä purnataan Carunasta, mutta meillä on sähkönsiirtäjiä joiden hinnat ovat huomattavasti Carunaa korkeampia. Kunnalliset vesilaitokset harrastavat monenlaista siirtohinnoittelua, jotta voivat sääntelyn rajoittamatta laskuttaa kuntalaisilta ylikorkeita hintoja. Olen sitä mieltä, että yksityisten yritysten suitsiminen on helpompaa kuin julkisomisteisten. En kannata suurta julkista omistusta edes mono- ja oligopolialoille.
Kirjoitin kiireessä jälleen epäselvästi. Monopolit eivät olleet ajatuksissani mukana! Oligopolit olisi hyvä omistaa itse koska ainakin rahavirta jäisi kiertämään omaan talouteen. Noin ajatukseni meni.
Aika hurja taulukko enpä ollut asiaa aiemmin hoksannut edes ajatella