Yhdysvaltojen keskuspankki Fed nosti odotetusti ohjauskorkoa 25 pisteellä vaihteluvälille 5,0-5,25%. Täysin yllätyksetön oli myös kommenteista välittynyt viesti nostojen päättymisestä.

Suoraan tai varauksetta ei sitä toki sanottu, mutta sanamuodot tekivät sen aika selväksi. Fed odottaa nyt kallistuneen rahan viiveellä syntyviä vaikutuksia ja taloustilanteen muutoksia, joista merkittävin on tuoreeltaan pankkisektorin horjuminen.

Inflaatio ja työllisyys jatkavat toistaiseksi liian ylhäällä, jotta Fed voisi väläyttää korkosyklin taitetta avoimesti. Toisaalta monet sektorit tärisevät jo horkassa.

Powell totesi tilanteen omalaatuiseksi ja muistutti inflaation hidastumisen ottavan aikansa. Mutta inflaatio alkoi jarruttaa jo viime kesän alussa.

Ja sen kynnyksellä olemme taas. Joten ilman ihmettä viimeistään kesän lopulla inflaatio on ainakin monessa hintakorissa laantunut oleellisesti.

Pienpankkien ahdinko jatkuu

Odotusta vain vahvistaa, että Yhdysvalloissa pienten pankkien ahdinko tai ainakin oletettu sellainen jatkuu. Nyt markkinat riepottelevat kalifornialaista PacWestiä, joka tiedotti hakevansa yhteistyökumppaneita ja sijoittajia.

PacWest on maan 52. suurin pankki taseeltaan, paljon pienempi kuin vaikka kaatuneet First Republic ja SVB. Sillä itsellään ei suurta merkitystä siten ole, mutta pelot kohdistuvat nyt laajasti alueellisiin pankkeihin.

Pankkien talletuspaon yltyminen monessa suunnassa olisi tietysti painajainen vähän kaikille. En silti epäile virkavallan ja jättikilpailijoiden kykyä estää maastopalon leviäminen.

JP Morganhan osti juuri First Republicin varmasti mieluisin ehdoin. JPM ei kärsi pienpankkien ongelmista.

Pankkisotku jäähdyttää taloutta

Se ja varmasti muutkin jätit päinvastoin vetävät talletuksia. Ja niiden taseet ovat tukevalla pohjalla jo pankkien vakavaraisuussääntöjen ansiosta.

Pienempiä rahoittajia sääntely ei koske, koska Donald Trump sen purki. Nyt siitä lankeaa lasku pankkien omistajille.

Ja jossain määrin varmasti koko taloudelle, koska alueellisilla pankeilla on Yhdysvalloissa tärkeä rooli rahoittajina. Ihme, jos sotku ei luototusta leikkaa.

Se ei sinänsä hyvä uutinen ole. Mutta inflaation ja rahapolitiikan kannalta asia muuttuu toiseksi.

Ja jos pankkisektorin keskittyminen isojen kasvaessa sujuu kohtalaisen kivuttomasti, ei reaalitalouden tuska kauan kestäne. Pankithan jatkavat toimintaansa uusien omistajien ja nimen alla.

2008 aivan toiset asetelmat

Täytyy edelleen korostaa, että tilanne on oleellisesti erilainen kuin 2008 finanssikriisissä. Tuolloin ongelma räjähti roskaluotoista, joita oli jaettu aivan vastuuttomasti ja myyty paketteina ympäri maailmaa.

Luottotappioiden vyöry hautasi alleen koko maailmantalouden. Pidän edelleen jonkinlaisena ihmeenä, kuinka taitavasti keskuspankit ja muu virkavalta saivat kriisin hallintaan.

Nyt ongelma on päinvastainen. Pankkeihin tulvi koronan aikana talletuksia, joille ei löytynyt muuta käyttöä kuin sijoittaa ne velkapapereihin.

Kun elvytys kiihdytti inflaation ja korot loikkasivat historiallisen nopeasti, velkakirjojen markkina-arvo laski, tieto sen luomista vaikeuksista levisi ja tallettajat alkoivat pelätä rahojensa puolesta. Mittavaa talletuspakoa ei mikään pankki kestä.

Vaikka pankin ydinliiketoiminta eli luotot olisi aivan kunnossa. Niitä paniikilta välttyneet isot pankit nyt voivat poimia luultavasti puoli-ilmaiseksi, jos muuta rahoitusta ei järjesty.

Itse näen tässä ennen kaikkea sen myönteisen puolen eli ilmeinen taantuma tuo inflaation ja korot alas. Kunnon pankkikriisiin en usko, vaikka ei kai sitä täysin voi poiskaan sulkea.

Philly Index kilkuttaa taantumaa

Pidän aika varmana korkosyklin ehtineen taitteeseensa. Koska ja millä tahdilla se lähtee alas riippuu olosuhteista, mutta ainakin rivakka taantuma urakan hoitaisi nopeastikin.

Wall Street Journalin mukaan Fedin sisältä kuuluukin jo arvioita taantuman tulosta vuoden toisella puoliskolla. Oireita totisesti riittää.

Philly Index, joka mittaa teollisuuden aktiivisuutta, upposi huhtikuussa entistä syvemmälle miinus 31 pisteeseen. Yhtä syvällä se käy vain pari kertaa vuosikymmenessä.

Ja viimeisen 50 vuoden aikana joka kerta Phillyn vajottua näin pahasti pakkaselle on se tarkoittanut taantumaa. Kovin paljon alempana se ei käynyt edes finanssikriisissä.

Historian perusteella taantuman todennäköisyys on nyt luokkaa 90% tai yli. Jäähtymisen mittakaavaa tai kestoa ei Phillyn perusteella voi kylläkään etukäteen povata.

Yritysten hintaindeksillä samat sävelet

Samaa todistaa Philly Price Diffusion Index, joka mittaa yritysten maksamien ja velottamien hintojen muutosta. Mitä useammat yhtiöt raportoivat hintojen laskusta suhteessa niiden nousuun, indeksi putoaa – ja päinvastoin.

Se rysähti jo pistelukuun kahdeksan. Nolla, joka ei ole enää kaukana, tarkoittaa aina kunnon suhdannekuoppaa ja usein taantumaa.

Price Indexin kyykkäys nollan pintaan on myös aina tuonut inflaation alas – kuinkas muuten. Eivät kuluttajahinnat kuplassa elä, vaan käsi kädessä yritysten kustannusten kanssa ainakin pienellä viiveellä.

Jotain tilanteessa ei mitään oleellisesti uutta. Suhdanne ryömii jo osittain ojan pohjalla, inflaatio asettuu ja rahapolitiikan vuoristoradassa kapusimme sen korkeimmalle huipulle.

Oma valistunut veikkaus on, ettei taantuma pitkäksi veny. Yhdysvaltojen taloushan jatkaa edelleen monin osin hyvässä kuosissa.

Sitä rasittavat inflaatio ja kallis raha – joiden pitäisi taittua voiton puolelle jo tänä vuonna tai viimeistään ensi vuoden alussa. Olisi historian vastaista odottaa muuta.

Euroopassa tilannekuva voi olla vielä hiukan toinen, mutta eivät suurten talouksien suhdanteet koskaan kaukana toisistaan seilaa. Ja sijoittajan kannalta Yhdysvallat on avain, koska sen rahavirrat ohjaavat markkinoita.

Pörssit ennakoivat aina

Joten tervetuloa taantuma! Sen mukana korot huitelevat alas, toivottavasti tukka hulmuten.

Vaan entä osakemarkkinat – eivätkö ne romahda taantumassa? Tyypillisesti kyllä. Mutta markkinat myös ennakoivat syklejä ison rahan suhdannelukutaidon ansiosta.

Pörssit pohjaavat käytännössä aina reilusti ennen taantuman päättymistä. Etenkin jos kyse on niin sanotusti normaalista taantumasta, jonka takana on kireän rahapolitiikan jäähdyttämä talous.

Tällainen koko lailla klassinen ja nykytilannetta muistuttava taantuma oli viimeksi 1990-luvun alussa. Sen virallisesti päättyessä pörssit olivat kirineet pohjasta jo edelliseen huippuunsa.

Tästä vähän tuonnempana.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.