”Takana länttä ja Eurooppaa”

Näin kirjoitettiin Suomessa ennen viime sotia. 1990-luvulla SP:n Rolf Kullberg puolestaan runoili, miten Suomen pitää mennä Eurooppaan pää pystyssä.

Meillä suomalaisilla on merkillisen huono itsetunto. Emme muka ole Eurooppaa, mutta sinne pitäisi päästä, vaikka henki menisi. Sekä 1990-luvulla että viime vuosina hengenlähtö on tuntunut varsin realistiselta vaihtoehdolta.

Kuitenkin 1860 osasimme olla ylpeitä omasta valuutastamme, markasta, joka oli irrotettu suurvalta-Venäjän ruplasta. Markan heittäminen historian roskakoriin 1999 – 2002 ei tuntunut vaivaavaan ketään ainakaan siihen asti, kunnes selvisi, että Suomi on ainoa euroon liittyvä pohjoismaa. Se oli sitä pohjoismaista yhteistyötä.

Eurokriisin yhteydessä ainakin minua on alkanut kovasti askarruttaa se, millaiseen seuraan oikein olemme liittyneet. Suomea ja Saksaa lukuun ottamatta EU tuntuu koostuvan maista, joissa määräykset on tehty rikottaviksi, lait kierrettäviksi ja direktiivit laistettaviksi, koska mitään toimivia sanktioita ei näytä olevan esim. verojen maksamatta jättämisessä. 

Linkissä oleva tv-ohjelma Espanjasta on herättänyt kauhisteluja siitä, miten Espanjassa menee. Minä katsoin ohjelmaa aivan toisella silmällä.

Näin siinä nimittäin kahdenlaisia elementtejä, ensinnäkin sellaisia, joissa olemme jo osa ”eurooppalaisen kulttuuriperinnön” huonoimpia piirteitä ja toisekseen sellaisia, joissa Espanjassa huonoiksi koettuja ratkaisuja on Suomeen tuotu perustelulla ”näin tehdään Euroopassa”. Joitain esimerkkejä:

Jossain vaiheessa puhuttiin Suomen aluehallinnon keventämisestä. Käytännössä lääninhallitukset ovat vaihtaneet nimekseen aluehallintovirasto ja toimivat samoilla paikkakunnilla kuin aiemminkin. Niitten rinnalle on vain luotu maakuntahallinto. Ks. kuvat Turusta.

Maakuntahallinnossa ja keskushallinnossa harrastetaan kvasiyhtiöitä, jotka saavat lähes kaikki tulonsa julkiselta sektorilta, mutta joitten palkanmaksu ei ole virkoihin sidottua. Johtajille varmaan ihan kätevä järjestelmä.

Turkuun ja Tampereelle ollaan väkisin änkeämässä ”eurooppalaista” pikaraitiotietä. Sanotaan, että olisi hienoa, jos esim. Turusta pääsisi raiteilla Uuteenkaupunkiin tai Saloon. Saloon menee matkustajajunia ja VR:n matkustajaliikenne Uuteenkaupunkiin lopetettiin matkustajien puuttuessa. Kuka hyvänsä voi ryhtyä nykyisin harjoittamaan raitioliikennettä, että siitä vain matkustajajunia Ukiin. Uusia kiskoja ei tarvitsisi vetää. Espanjassa pikaraitiotie toimi vain niin kauan kuin matkustaminen oli ilmaista.

Suomesta jo valmiiksi tuttuja asioita Espanjassa näyttävät olevan kavereitten nimittäminen tyyliin Kari Häkämies ja siltarumpupolitiikka. Tietysti Espanja on sen verran isompi maa, että siellä otsikoihin nousevat isommat hankkeet, esim. Don Quijote –lentokenttä ilman lentokoneita.

_____________________________________________________________________________________________________

Liitän tähän kirjoitukseen kommenttini telakoista. Minua vaivaavat seuraavat asiat:

Puhutaan vain Turun telakasta. Kun olen perehtynyt kahdenkin raumalaisen telakan historiaan, voin sanoa sielläkin tehdyn innovaatioita.

Suomalaiset ohjusveneet tehtiin alumiinista, jota oli parasta hitsata sisätiloissa. Kokonainen ohjusvene nostettiin nostureitten yhteisnostolla hallista veteen. Ilmassa oleva sota-alus valonheittimien valossa oli unohtumaton näky! Kun ohjusveneen ruotsalaisen pääaseen kantama lienee yli 100 km, on siihen nähden kunnioitettava saavutus, että vesipropulsiota käyttävät veneet pystyvät liikkumaan käsittämättömän matalassa, alle 2-metrisessä vedessä. Hamina-luokan ohjusveneessä on käytetty vieläpä stealth-tekniikkaa.

Hiukan vanhempaa teknologiaa edustaa esim. Titanic-elokuvastakin tuttu Akademik Keldysh sukelluspalloineen. Viime mainitut löivät USA:n laivaston ällikällä ja kyseessä ei ole aivan vähäinen organisaatio edes sukelluslaitteiden osalta. Risteilyalus on näitten em. rinnalla laivana bulkkituote, vaikkakin kauniisti sisustettu. STX Europenkin voitto tulee offshore- ja erikoisaluksista.

Kun tässä maailmassa kaikkea tutkitaan, voitaisiin selvittää, kuinka paljon verotuloja Turun telakalta kertyy. Suurimmillaan siellä lienee ollut yhtä aikaa 2700 ulkomaista työntekijää, joitten asumisoloja on käsitelty tuossa. Alihankkijoina on myös pieniä suomalaisia yrityksiä, joitten kaikkien lakisääteisten maksujen hoitamisesta en olisi mitenkään varma.

Turun telakalla käyminen on erikoinen kokemus. Ulkopuolinen tarvitsee saattajan ja valokuvaaminen on kiellettyä. Tämä samainen telakka on julkisuudessa vakuutellut, ettei sillä voi olla mitään tietoa siitä, millaista väkeä siellä työskentelee (vielä ikävämpää on, että sama pätee Olkiluodon ydinvoimalaan, joka jää Suomeen toisin kuin risteilyalukset).

Ja lopuksi ennen valtioneuvoston arvostelua olisi hyvä edes tietää ”liikesalaisuudet”. Finnvera olisi kai antanut 80 %:n vientitakuut ja ostaja yli 20 %:n ennakkomaksun. STX väittää pyytäneensä 50 millin oma pääoman ehtoista lainaa ja Suomen valtio tarjosi suunnilleen sitä summaa tukena, jota ei edes väitetty maksettavan takaisin. Vrt. Tältä pohjalta olisi todella kiva tietää, mitä Ranska todellisuudessa on luvannut, mutta se lienee paitsi liike- niin myös valtiosalaisuus – aivan kuin Mitterrandin au-lapsen työskentely valtion korkeassa virassa.

2 thoughts on “”Takana länttä ja Eurooppaa”

  1. Mihin aihealueet hävinneet?

    Etenkin kevyttalous on tuiki tarpeellinen aihewink

    1. Aihealueet viettävät lomaa Andalusian auringossa

      Pääylläpitäjä huomasi Espanja-linkistäsi kuinka kivaa siellä on ja lähti Andalusian aurinkoon smiley

Comments are closed.

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com