Korkealla korkotasolla on etunsa: investoinneilta vaaditaan parempaa tuottoa ja yhteiskunnan dynaamisuus lisääntyy. Jäävätkö korot nyt pysyvästi korkealle kun nämä edut on laajalti ymmärretty? Eivät jää. Korkea korkotaso ei ole yhteiskuntaa parantava ihmelääke, käärmeöljy. Rahapolitiikan keinoilla on rajansa.

Euroopan yhteiskuntarakenne ei kestä nykyistä korkotasoa

Korkeat korot edellyttävät investoinnelta parempaa tuottoa, ja sen seurauksena monet vähemmän tuottavat investoinnit jäävät tekemättä. Tuottamatonta omaisuutta ei ylläpidetä ja monet asiat jäävät tekemättä. Infrastruktuuri rapautuu, talot rapistuvat ja terveydenhuolto heikkenee. Ja kun ei ole riittävästi investointeja niin työttömyyskin lisääntyy ja loppujen lopuksi työtä otetaan vastaan vaikka pienemmällä palkalla. Ja kun ostovoima pienenee ja palkat pienenevät niin yritykset voivat laskea tuotteiden hintoja. Alkaa deflaatiokierre jonka katkaisemiseksi korkoja on laskettava.

Euroopan keskuspankki onkin etupainoitteisesti ryhtynyt laskemaan korkotasoa. Eurooppalainen yhteiskunta ei kestä nykyistä korkotasoa.

Korkeammalla korkotasolla olisi selviä etuja

Korkeammalla korkotasolla olisi etuja. Investoinneilta vaadittaisiin tuottoa joka kattaisi suuremmat rahoituskustannukset. Syntyisi paremmin tuottavaa yritystoimintaa ja infrastruktuuria. Asuntojen hinnat laskisivat niin paljon että vuokratuotoilla voidaan kattaa asuntoon sijoitetun pääoman korkotuottovaatimus. Tämän seurauksena nuorien olisi helpompi päästä työllään omistusasuntoon. Muutkin omaisuusarvot laskisivat suhteessa työstä saatavaan palkkaan ja sen seurauksena vanha omaisuus menettäisi merkitystään ja nuorilla olisi työllään mahdollisuus nousta omistavaan luokkaan. Ei ihme että korkean korkotason ylläpitämisestä puhutaan positiiviseen sävyyn.

Vaan hyviä asioita ei saada kun yhteiskunta ei korkotasoa kestä.

Talous kasvaa ja kestää korkeitakin korkoja, jos yhteiskunta on tasapuolinen ja reilu

Jos yhteiskunta ei tarjoa omaisuuden turvaa ja tasapuolisia olosuhteita, niin ihmiset keskittyvät johonkin muuhun kuten vapaa-aikaan, perhe-elämään, harrastamaan, katselemaan televisiota,…. Ei kannata tavoitella koulutusta, työuraa, vaativia tehtäviä, kuuluisuutta ja niiden mukana tulevaa rahaa ja omaisuutta, jos kovalla työllä saavutetut edut otetaan kuitenkin pois.

Talouskasvu on yhteiskunnan tasapuolisuuden ja reiluuden mitta. Suomalainen yhteiskunta on tällä mittarilla katsottuna epäreilu ja epätasapuolinen. Yritykset ovat reiluja ja pyrkivät maksamaan työntekijöille lisäarvon mukaista palkkaa, samaa palkkaa samasta työstä, se on onnistuneen yritystoiminnan perusta. Mutta valtiovalta pyrkii sen sijaan tulonsiirroilla ja progressiivisella verotuksella rapauttamaan tasapuolista yhteiskuntaa. Valtio kohtelee ahkeria ja osaavia huonosti ja kutsuu epäreilua tomintaansa hyvinvointiyhteiskunnaksi ja tasa-arvoksi.

Suomi on pääsemässä siihen mitä tulonjaolla tavoitellaan

Thomas Moore kuvasi kirjassaan Utopia (kommunistisesta yhteiskunnasta) osuvasti sen mitä materiaalisella tasa-arvolla saavutetaan. Hän kuvasi asian kaikki puolet tarkasti ja terävästi. Kirja on karikatyyrinen, äärimmäisyyksiin pyrkivä ja osoittaa hauskasti tasajaon seuraukset ja piirteet. Olemme pääsemässä siihen, mitä Thomas Moore piti tavoiteltavana päämääränä – köyhyyteen ja siihen että taloudellinen menestys ei enää kiinnosta.

Kuva rebbeccadevitt0 Pixabaystä

Artikkeli perustuu Juha Vahe kanssa käymääni keskusteluun. Ajatukset ovat omiani lukuun ottamatta niitä jotka poimin keskustelusta.