Viikon alussa pörsseissä myyntipaniikin potkaissut tutkimuslaitos Citrinin kauhuskenaario perustuu avainväitteiltään historian ja logiikan heikosti perustelemille käänteille. Ensinnä se olettaa, että tekoäly kykenee inhimillisen työpanoksen tarpeen ohittavaan autonomiaan ja massairtisanomisiin sektori toisensa jälkeen.

Käytännössä teknologia ei ole koskaan toiminut tyhjiössä. Se tarvitsee käyttäjänsä, kehittäjänsä, ylläpitäjänsä ja ympärilleen rakentuvan ekosysteemin.

Vaikkapa Yhdysvalloissa IT-sektori työllistää suoraan ja välillisesti noin kymmenesosan koko työvoimasta, ja valtaosin keskimääräistä paremmalla korvauksella. Kyse on modernin talouden keskeisestä työllistäjästä.

Tekoälyaallon tähänastinen veturi, vielä tulokas OpenAI, tarjoaa itse työpaikan jo tuhansille ihmisille. Sen oma teknologia ei ole tehnyt tekijöitään tarpeettomiksi – päinvastoin.

Yhtiön nopea kasvu, tuotteiden kehitys, turvallisuus, regulaatio ja kaupallistaminen vaativat yhä enemmän osaavaa työvoimaa. Edes tekoälyn eturintamassa toimiva yhtiö ei pärjää ilman laajaa inhimillistä organisaatiota.

Näin on käynyt jokaisessa teknologisessa loikassa – kuten raportti itsekin toki toteaa. Mutta rakentaa nyt kuvitteellisen maailman, jossa näin ei enää tapahdu.

This Time Is Different – slogani, joka toistuu sijoittamisessa joskin yleensä toiseen suuntaan eli perusteena, miksi vaikkapa osakkeiden perinteiset hinnoittelumallit eivät enää päde ja hypearvostukset ovat perusteltuja.

Nyt sama logiikka perustelee ylettömän pessimismin. Etumerkki vain siis vaihtuu.

Vanhat pelot uudessa paketissa

Tekninen kehitys on polkaissut aina vastaavia pelkoja: kun koneet valtaavat tehtaat, tiet tai minkä tahansa, massatyöttömyydestä tulee väistämätön ja pysyvä tauti. Vaikkapa teolliset työpaikat ovat toki suhteellisesti vähentyneetkin.

Silti teollisuus työllistää edelleen valtavasti väkeä erilaisten alihankintaketjujen kautta, kuten sitä palvelevien IT-yhtiöiden. Tehdastyö ei enää näytä samalta kuin sata vuotta sitten, silti valtaosalla työikäisistä on töitä.

Automaatio ei kurjistanut meitä. Kuva: Nestor Jarque, Wikicommons

Tekoälykin tuhoaa tehtäviä, mutta historia ei puolla odotusta itse työn tarpeen poistumisesta. Todennäköisesti sekin siirtää työn kysyntää uusille aloille, joita osaa emme osaa edes kuvitella nyt.

Citrinin paperi nojaa vaikkapa sellaiseen höttöiseen ajatukseen, että yritysten tekoälyn avulla rajusti turvottamat katteet kanavoituvat takaisin tekoälyinvestointeihin johtaen lopulta umpikujaan. Rahaa ei liikene mihinkään muuhun.

Ja samaan aikaan kysyntä katoaa, kun automaation irtisanoma palkkatyöväki ei löydä uutta toimeentuloa. Tekoälyn tuottavuusloikka jauhaakin tappiota asiakkaiden kadottua.

Globalisaatio loi samat kauhuvisiot

Skenaariota kannattaa tarkastella vaikkapa globalisaation kautta, koska rakenteellisesti ilmiöt muistuttavat toisiaan. Globalisaatio avasi tuotannon ja työmarkkinat kansainväliselle kilpailulle tavalla, joka iski suoraan tiettyihin ammatteihin ja toimialoihin.

Se loi selviä häviäjiä ja suuria voittajia. Muttei johtanut laaja-alaiseen elintason romahtamiseen.

Suomessa rakennemuutos oli paikoin kivulias, mutta kokonaiskuvassa elintaso nousi. Ne, jotka säilyttivät työnsä tai siirtyivät uusiin tehtäviin, saivat lisää ostovoimaa ja laajemman hyödykevalikoiman.

Suomen talousvaikeudet ovat pääosin suhdanneluonteisia tai seurausta kotimaisista ja kansainvälisistä poliittisista virheistä kuten nyt kauppasodasta. Globalisaation tekemät vauriot ovat pistemäisiä, kuten pienten teollisuustaajamien taantuminen.

Tuoreiden talousvaikeuksien moottori. Kuva: White House, Daniel Torok

Globalisaation kriitikot ennustivat aikanaan pysyvää palkkojen polkemista ja rakenteellista massatyöttömyyttä. Näin ei käynyt.

Työmarkkinat muuttuivat, mutta kokonaiskysyntä ei kadonnut. Rinnastus istuu tekoälyyn.

Työttömyys seuraa kustannusten noususta, ei laskusta

Historiallisesti massatyöttömyyden aallot eivät ole seuranneet teknologisia murroksia, vaan muita kriisejä. Länsimaiden pahimman sotien jälkeisen massatyöttömyyden 1970-luvulla polkaisi öljykriisi.

Se ei ollut tuottavuuden harppaus vaan kustannusshokki, joka heikensi kaikkien toimijoiden taloutta, leikkasi kokonaiskysyntää, ostovoimaa ja siten väistämättä työllisyyttä.

Kun luonteeltaan poliittinen kriisi helpotti 1980-luvulle tultaessa, kustannusten rajun laskun myötä tuottavuus nousi seurauksena muhkea taloudellinen kultakausi – ei romahdus.

Maatalouden koneellistuminen kertoo saman tarinan. Siihen kohdistuneet pelot olivat aikanaan hämmästyttävän samankaltaiset kuin nykyiset tekoälyhuolet.

Koneet syrjäyttivät valtavasti maataloustuotantoon osallistuneita, mutta kurjistumisen sijaan he menivät töihin vauhdilla kehittyneeseen koneelliseen teollisuuteen. Näin automaatio aina historiassa on toiminut.

Kuka kaipaa takaisin valjaisiin? Kuva: John Vachon, Library of Congress

Jo historian valossa Citrinin yhtälö on epäuskottava. Tekoäly on vain yksi harppaus teknologian kehityksessä, ei kummempaa.

Aika kaventaa investointien hintalappua

Yhtälön logiikan pettämisen aivankohdat helppo osoittaa. Citrini näkee tekoälyn investoinnit luonteeltaan kuin raskaan teollisen infran tyyliin öljynporaus, kaivos tai terästehdas.

Niissä mittakaavan kasvu vaatii yhä suurempia ja sitovampia pääomapanoksia ja myös korkeita riskejä ja hitaita tuottoja. Mutta tekoäly muistuttaa investointimielessä ohjelmistoa, ei raskasta teollisuutta.

Kun teknologia kehittyy ja halpenee, sen käyttöönotto ei kallistu vaan kevenee. Mallien ajaminen, sovellusten rakentaminen ja hyödyntäminen vaativat yhä vähemmän pääomaa suhteessa saatavaan hyötyyn.

Dynamiikka on helppo nähdä kaikesta IT:stä. Se on naurettavan halpaa verrattuna sektorin alkuaikoihin – joten väite itseään ruokkivasta investointiansasta ontuu.

Jos tekoäly on yrityksille halpaa ja tehokasta – kuten kehityssuunta selvästi viittaa – ei ole loogista olettaa, että yritykset ajaisivat sen takia kassavirtansa umpikujaan.

Uhkakuva, tuskin realistinen. Kuva: Pörssihaukka / Midjourney AI

Päinvastoin: mitä edullisemmaksi ja standardoidummaksi tekoäly muuttuu, sitä vähemmän se sitoo pääomaa ja taas vapauttaa resursseja muuhun käyttöön. Tämä ero on kriittinen.

Eivät asiakkaat voi tuhota parantunutta vakavaraisuuttaan upottamalla tekoälyyn ylettömiä varoja. Pörssihaukankaan AI-menot eivät haukkaa kummoista osaa kassavirrasta, myöskään jatkossa.

Palvelut ovat hyvin kohtuuhintaisia hyötyynsä nähden, eivätkä vaadi oleellista tuotannollisen tehon nostamista. Tuskin asia radikaalisti muuttuu yritysten mittakaavaa nostamalla.

Kilpailu tasaa hyödyt ympäri taloutta

Citrini kääntää investointien logiikan päälaelleen. Niiden tehtävä on laskea tuotannon yksikkökustannuksia, koska se luon säästöä eli taloudellista ylijäämää.

Markkinataloudessa yritysten parantunut kate tarkoittaa parempaa kassavirtaa. Se ei voi kadota, ainoastaan siirtyä:

• kassasta osinkoihin tai investointeihin
• kuluttajalle halvempina hintoina
• työntekijöille palkkoina tai uusina tehtävinä
• julkiselle sektorille verotuksen kautta
• uusille toimialoille pääoman hakeutuessa tuottoa kohti

Tämä pohjimmiltaan yksinkertainen mekanismi on tehnyt teollistumisesta, sähköistymisestä ja informaatioteknologiasta vaurastuttavia prosesseja.

Tuotantokustannusten lasku kohentaa yritysten ja kaikkien toimijoiden – myös julkisen sektorin – taloutta. Mutta se ei jää yksin niiden iloksi, koska kilpailun ansiosta myös asiakkaat saavat osansa.

AI-investoinnit eivät ole raskaita kuten pääomavaltaisessa tuotannossa. Kuva: Vmenkov, Wikimedia

Tämä dynamiikka laskee hyödykkeiden oikeaa hintaa eli työhintaa. Sitä elintason nousu tarkoittaa: että samalla työllä saa enemmän.

Teoreettiset perusteet jo 1700-luvulta

Dynamiikan analysoi jo taloustieteen perustaja Adam Smith 1700-luvulla pääteoksessaan Kansakuntien varallisuus. Smith näki kirkkaasti, kuinka teknologian ja työnjaon kehitys laskee yksikkökustannuksia ja työhintoja kuluttajille.

Eli ruoka, asuminen, liikkuminen, viestintä, matkustaminen, palvelut yms halpenevat suhteessa ansioihin. Mikä on taloudellisen toimeliaisuuden viimekätinen tavoite, aina.

Tuottavuuden kasvu on kehittyneiden talouksien korkean elintason perusta. Citrinin kauhuskenaariossa tuotantokustannusten lasku kuitenkin johtaa itsetuhoon.

Miksi juuri nyt? Miksi ensimmäisen polven IT, sähköistyminen, koneellistuminen jne. ei sitä tehnyt?

Tuottavuus mahdollistaa mukavuuksia. Kuva: Wikicommons

Ei ole kunnollista perustetta, muuta kuin tekoälyn mystifiointi. Että se nielee kaikki tuotoksensa kuin musta aukko investoijien siihen ajoissa heräämättä.

Musta aukko löytyykin Citrinin päättelyketjusta. Skenaario nojaa epäuskottavaan yhtälöön niin talousmatemaattisesti kuin historiallisesti.

Jo näiltä pohjilta markkinoiden panikointi osoittaa vain talouden perusteiden heikkoa hallintaa. Seuraavassa osassa tarkastelemme muutamia Citrinin virhepäätelmiä koskien yksittäisiä sektoreita ja yhtiöitä.

Artikkelin osa 2 

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta