Enpä huomannutkaan, että 1987 romahduksen vuosipäivä tuli ja meni.

Vuonna 1970 sain alaikäisenä päähäni ostaa silloisen Yhdyspankin osakkeita, mistä sijoittamiseni alkoi. Päätös oli omani eivätkä vanhempani tai kukaan muukaan aikuinen siihen mitenkään puuttunut. Vuoden 1970 alusta vuoden 1973 loppuun silloinen yleisindeksi 3,5-kertaistui. Sijoittamisen aloittamisen sattumanvaraisesti oikea ajankohta selitti menestykseni varmaan lähes kokonaan.

Ongelmaksi muodostui 1973 öljykriisi, jonka jälkeen velkavetoiselle sijoittamiselleni kävi hyvinkin huonosti. 1980-luvun alussa pahasti pelkään, että työnteko häiritsi harrastuksia enkä ennättänyt sijoittamiseen tarpeeksi keskittyä. Opinto- ja asuntolainat eivät tilannettani parantaneet. Ajasta 1973-86 olen saanut vakaumuksen, että sijoittaminen on vaikeampaa ja riskisempää puuhaa kuin mitä esim. nykyisen pitkän kurssinousun jälkeen halutaan myöntää.

Vuosina 1987-97 Suomella meni huonosti ja minulla hyvin. Se oli elämän parasta aikaa (ja elämä on ihmisen parasta aikaa). Ratkaisut eivät liittyneet yksittäisiin yrityksiin vaan kokonaisuuksiin. 1987 olin lähes osakkeitta, hyödynsin sen jälkeiset korkeat korot, devalvaatiot, pörssin pohjat ja sijoitin 1997 asuntoihin niitten hintojen ollessa pohjassa. Sen jälkeen minulla on mennyt varmaan suunnilleen kuin muilla keskimäärin.

1987 muistutti kovasti vuotta 2017. Kun firmoja listataan, myyvät pääomistajat tietävät tismalleen firmansa arvon ja käsitystä suhdanteistakin on varmasti aivan riittävästi. Ongelman ydin on mainittu tuossa kirjoituksessa, mutta voin muotoilla sen itsekin: talvi yllättää autoilijat joka vuosi.

Tuossa on muuten tekstiä Ruotsin asuntomarkkinoiden arvioidusta käänteestä, mikä toteutuessaan vaikuttaa esim. Nordeaan ja rakennusfirmoihin tavallisen paljon.