Eduskunta periaatteessa käyttää korkeinta valtaa Suomen sisällä, se säätää ylimmän asteisia normeja eli lakeja sekä hyväksyy budjetit ja valtiosopimukset. Jos enemmistöhallitus on yhtenäinen, sillä on paljon valtaa takanaan.

Eduskuntavaaleja on markkinoitu pääministerivaaleina. Käytännössä Anneli Jäätteenmäki ja Antti Rinne valittiin pm:ksi ja kausi jäi lyhyeksi. Korvaajat Matti Vanhanen ja Sanna Marin ovat osoittautuneet merkittäviksi vallankäyttäjiksi, mutta he tulivat puoluebyrokratian sisältä ilman äänestäjien suoraa henk.koht. valintaa.

Presidentillä ei ole v. 2000 voimaan tulleen perustuslain jälkeen enää kovin paljon valtaa. Halosen ongelma oli hänen asettumisensa / joutumisensa hallitusta (siis etenkin Lipposta) vastaan . Niinistö toimi taitavammin. 10 vuotta profiili oli matala ja nousi vasta Ukrainan sodan takia. Kun kaikki Marinin hallituksen puoluejohtajat olivat naisia (vahvistuksena Pekka Haavisto…), res.kapt. Niinistön oli helppo profiloitua.

Aivan varmasti Niinistön yhteyksillä ja ajoituksilla oli merkitystä, mutta sittenkin sanon, että oikeastaan Suomen kansa päätti liittyä Natoon. Ja Sanna Marinin roolia Ruotsin silloisen vasemmistohallituksen pään kääntämisessä Nato-kysymyksessä ei sitäkään pidä väheksyä.

Kun Vanhanen ja Marin tulivat puoluekoneiston sisältä ilman äänestäjien valintaa, rohkenen väittää, että presidentinvaalit ovat saaneet liikaa huomiota ja etenkään Harkimon ja Essayahin tapaisia ehdokkaita ei näissä karkeloissa olisi tarvittu. RKP toimi taitavammin: pidättäytyi asettamasta omaa ehdokasta parin prosentin kannatuksella, mutta sen sijaan osallistui joidenkin kaksikielisten ehdokkaiden kampanjoihin ja siten piti ruotsin taitoa ym. omia intressejään esillä.

Presidenttiehdokkuus ei useimmille ole mikään väylä maineeseen ja kuuluisuuteen. Kuka muistaa esim. sellaisia v. 2006 ehdokkaita kuin Henrik Lax, Bjarne Kallis tai Arto Lahti, viime mainittu oli Aaltolan tapainen puolueisiin sitoutumaton ”asiantuntija”. Tuula Haatainen oli SDP:n ehdokkaana vain kuusi vuotta sitten, mitä on jäänyt mieleen?

Tuossa tekstissäni ehdotin, että eduskuntavaaleissakaan pelkän kannattajakortin täytön ei pitäisi riittää puolueen perustamiseen, vaan pitäisi vaatia myös jäsenmaksu maksetuksi. Tällä tavallahan puolueet menivät ensimmäisiin yleisiin vaaleihin Suomessa v. 1907 ilman puoluetukia, joita puolueet yleensä ovat vastustavinaan.

Lisäksi presidentti ei siis päätä laeista ja vielä paljon vähemmän esim. Ylen rahoituksesta, joten kenenkään ehdokkaan ko. mielipiteillä ei pitäisi olla merkitystä.

Ja kaiken huipuksi, nythän kisa vasta alkaa. Jatkoon menivät kaksi ennakkosuosikkia kaikista otsikoista huolimatta, joissa luki ”yllätys”. Jo tähän mennessä olemme saaneet (vastentahtoisestikin) tietää kaiken tarpeettoman esim. Harkimosta. Miten nyt jatketaan, uimapukukierroksellako?

Kuvan pohjan lähde