Työttömyyden ytimeen on yksinkertainen syy: palkanmuodostuksen kankeus
Tilastokeskuksen tietojen mukaan yhä useampi suomalainen haluaa töihin, mutta työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla ja monet päätyvät työttömiksi.
Markkinatalous toimisi niin, että työtä tarjotaan hieman alemmilla palkoilla, jolloin tuotteita tehdään halvemmalla, hintakilpailukyky paranee, tuotteita menee enemmän kaupaksi ja niinpä kaikilla on taas töitä. Mutta suomalainen yhteiskunta ei toimi näin.
Palkanmuodostus ei toimi dynaamisesti ja joustavasti
Suomessa on siis tehty oikeita toimia ja ihmiset arvostavat jälleen työn tekemistä ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä vähenee (kuvan keltainen käyrä). Mutta jotain puuttuu kun ihmiset eivät löydä työtä (työttömyydestä kertova punainen käyrä nousee).
Asiaan on yksinkertainen syy. Palkanmuodostus ei kaikilla aloilla toimi markkinaehtoisesti. Useilla sektoreillamme vallitsee suunnitelmatalous, jossa suuri osa palkanmuodostuksesta suunnitellaan kansallisella tasolla keskitetysti. Kansallisen tason suunnittelu ei ota huomioon alueellisia eroja työvoiman tarjonnassa ja kysynnässä eikä se osaa tehdä korjausliikkeitä. Keskitetty suunnitelmatalous on kankea tapa hoitaa asioita.
Joillakin aloilla kierretään suunnitelmatalouden päätöksiä (ns. työmarkkinapäätöksiä) luovasti ja onnistuneesti:
- Luovilla ja innovatiivisilla aloilla ollaan luovia esimerkiksi tehtävänimikkeiden osalta. Ihmiset etenevät paremmin palkattuihin tehtävänimikkeisiin joista heidät on sitten jossain vaiheessa mahdollista irtisanoa. Tilalle palkataan uutta työvoimaa alemmin palkattuihin tehtävänimikkeisiin.
- Monia työtehtäviä tehdään urakkapalkkaa saavien konsulttien toimesta. Heistä on helppo kriisin tullen luopua, konsultteja on mahdollista vaihtaa ja urakoista maksettavien korvauksien tasoa on mahdollista joustavasti säätää.
- Henkilöstövuokrauksella voidaan kiertää monia palkkaukseen ja irtisanomissuojaan liittyviä työmarkkinasopimuksia.
- ….
Pitäisikö palkanmuodostuksesta tehdä nykyistä dynaamisempaa ?
Palkanmuodostuksen dynaamisuus tarkoittaisi sitä että keskitetyistä palkkaneuvotteluista ja listapalkoista ainakin joiltakin osin luovuttaisiin tai valtakunnallisten keskitettyjen sopimusten sitovuudesta joustettaisiin.
Hyväksyisimme, että ihmiset ja työpaikat ovat erilaisia ja niissä voi olla erilaista palkkausta. Olisiko tämä niin kauhean paha asia jos vastineeksi saisimme yhteiskunnan jossa olisi vähän vähemmän työttömyyttä ?
Ay liike vastustaa ja mielestäni aiheesta. Käytännössä työntekijöitä tällaisessa poljettaisiin, esimerkiksi sanottaisiin, että nyt on ”pakko” laskea palkkoja että pärjätään. Työntekijät saattavat suostua pakon edessä. Kohta huomataan, että firma tuottikin koko ajan hyvin, koska työntekijät suostuivat palkan alennuksiin. Esim Finnairilla henkilökunta suostui alennuksiin vaikeuksissa, mutta myöhemmin kun olot kohenivat, työnantaja ei halunnut luopua kerran saamistaan alennuksista.
Luettavaa Karl Kautsky: Luokkasota, Karl Marx jne joskus on hyvä tuulettaa pelkästään sijoittamiseen liittyvää ajattelua
Hyvä artikkeli. Hintakontrollit ovat aina toimineet huonosti. Jos tuotteen hinnalle (esim. omenille torilla) asetetaan jokin määrätty keskitetysti kontrolloitu hinta niin siinä kärsivät kaikki, sekä omenan tuottajat että omenien ostajat.
Ihailen Karl Marx:ia joka kirjallaan ”Kommunistinen manifesti” innosti työväenluokan taisteluun vaikutusvaltansa puolesta. Tuo vaikutusvalta toteutui loppujen lopuksi yleisenä ja yhtäläisenä äänioikeutena. Työväenluokkakin sai loppujen lopuksi vaikutusvaltaa yhteiskuntaan. Toinen asia jonka tuo kirja sai aikaan oli työväenluokan yhteenkuuluvuuden tunne (kaikkien maiden työläiset liittykää yhteen). Siinä dokumentoitiin 1800- luvun luokkayhteiskunnan pääpiirre, eri ihmisluokkien ylikansallinen kulttuurillinen yhteenkuuluvuus.
Mutta entä sitten Marx:n taloustieteellinen ja yhteiskunnan organisoimiseen liittyvä osaaminen? En ole aivan varma kannattaako Marx:lta hakea neuvoa kun yhteiskunnalle pitäisi muodostaa rakenne.