Useat suomalaiset pörssiyritykset parantelevat ulospäin näkyvää kuvaansa Paroni von Munchausenin inspiroimalla nokkeluudella
Yrityksen johtoryhmän bonukset saattavat olla sidoksissa voiton tai operatiivisen kassavirran kasvuun. Toimitusjohtaja haluaa kenties kasvattaa liikevaihtoa, jotta yritys näyttää kasvuyritykseltä. Pörsiyritykset saavuttavat nämä tavaoitteensa usein Paroni von Munchausenin inspiroimalla kikalla:
- Ostetaan sellainen yritys (tai sen osa), joka tuottaa sopivasti operatiivista kassavirtaa ja voittoa ja jonka liikevaihdosta saadaan kiva lisä oman yrityksen liikevaihtoon.
- Ostettavasta yrityksestä maksetaan enemmän kuin sen voitontekokyky ja liikevaihto perustelisivat. Mutta se ei haittaa, niin kuin tässä jäljempänä huomaamme.
- Ostajan liikevaihto kasvaa, p/s luku paranee ja se alkaa näyttää sijoittajien silmissä kasvuyhtiöltä.
- Ostajan tulos kasvaa ja p/e luku paranee
- Ostajan operatiivinen kassavirta paranee ja alkaa näyttää siltä että sillä on enemmän osingonmaksukykyä.
- Ostettavasta yrityksestä maksettiin reipas ylihinta joka luonnollisesti ylitti ostettavan tasearvon. Tasearvon ylittänyt osuus merkitään ostajan omaisuudeksi merkinnällä ”yritysarvoa”. Ostajan muut varat luonnollisesti vähenivät oston yhteydessä, mutta lisääntynyt ”yritysarvo” varallisuus täysimittaisesti kompensoi kassasta hävinneen muun varallisuuden. Tämän seurauksena yrityksen p/b arvo säilyi ennallaan.
Nyt kaikki ovat tyytyväisiä. Johtoryhmä saa bonuksensa ja toimitusjohtaja saa hallitukselta kiitosta siitä että yritys näyttää sijoittajien silmissä paremmalta. Ainoa asia mikä voisi herättää epäilyä on taseeseen ilmestynyt ”yritysarvo” varallisuus. Pieni osa sijoittajista on valveutuneita ja seuraa tämän erän kehittymistä. Tämä pieni osa saattaa välittömästi yiryskaupan jälkeen myydä osakkeitaan, mutta sen kompensoi ruhtinaallisesti uusien huolettomampien sijoittajien vyöry. Sellaisten, jotka seuraavat tuttuja tunnuslukuja kuten p/e, p/s, p/b ja operatiivista kassavirtaa.
Suomen pörssissä on lukuisia yrityksiä, melkein kokonaisia toimialoja, jotka käyttävät tätä kikkaa kaunistellakseen yrityksensä ulkoista kuvaa. On jopa sellaisia, jotka nostavat taseessaan olevien ”yritysarvo” erien arvoa vaivautumatta tekemään edes yrityskauppaa. Tällä kevennetyllä tavalla ei saa uutta liikevaihtoa eikä operatiivista kassavirtaa, mutta tällä saadaan osingonmaksua varten sentään voittoa. Sekin on monelle sijioittajalle tärkeää.
Tämä hupaisaa leikki muistuttaa Paroni von Munchausenin taitavaa tekoa, jolla hän nostaa itsensä suosta vetämällä itseään tukasta. Nokkela paroni (oikealta nimeltään Rudolf Erich Raspe (1737–1794) ) ei sentään upottanut tuolla teollaan itseään syvemmälle suohon. Kun taas yritys, joka ostaa toisen yrityksen kohtuuttomalla ylihinnalla upottaa itsensä syvemmälle (vaikka useimmille tuo teko näyttääkin päinvastaiselta, kun kaikki tunnusluvut paranevat)
Ohessa taulukko muutamista sellaisista suomalaisista yrityksistä, joilla on paljon liikearvon tyyppistä aineetonta omaisuutta taseessaan. Näillä on taseessaan enemmän aineetonta omaisuutta kuin omaa pääomaa – siis todella paljon. Pitää harkita parikin kertaa ennen kuin antaa näille yrityksille lisää lainaa. Omaisuus on liian kevyellä pohjalla. (Taulukko on lisätty artikkeliin yleisön pyynnöstä jälkikäteen. )
Kuvan lähde: Munchauser ratsastaa kanuunankuulalla / August von Wille
Esim. eräällä yhtiöllä tavoitteet ovat:
– liikevaihdon kasvu
– EBITDA %
– Velkaantumisaste
Velkaantumisaste suitsii yrityskauppojen määrää, mutta ehkä yrityskauppojen laadun pönkittämiseksi tavoitteissa pitäisi olla lisäksi liikearvo suhteessa omaan pääomaan tms. Tuolla esimerkkiyrityksellä liikearvo / omapääoma on ~40%. Ehkä tavoitteisiin pitäisi lisätä, että sen on pysyttävä tason 50% alla.
Lisäsin artikkeliin yleisön pyynnöstä taulukon jossa on muutamia sellaisia suomalaisia yrityksiä joilla on taseessaan erityisen paljon liikearvoa (aineetonta omaisuutta).
Nämä ovat kaikki sellaisia yrityksiä joiden koko omaisuus perustuu liikearvoon eli oletukseen siitä että ne tekevät voittoa. Liikearvoa on nimittäin enemmän kuin omaa pääomaa.
Ihan mielenkiintoinen lista, jollaista pankit eivät taida asiakkailleen tarjota.
Ja onhan noita nähty. Firman perustaja jää eläkkeelle ja sitoutuu yrityskaupassa olemaan perustamatta saman alan firmaa. Pitää sanansa – paitsi että avustaa työntekijöitään tekemään juuri niin, ostaja saa pelkän nimen vailla sisältöä.
Edelleen firmojen pitäisi päivittää brändejään. Nimi Kalle Anttila https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Anttila_(liikemies) sanoo ikäiselleni jotain. Jo vuosia sitten mietin, sanooko se jotain keskivertokuluttajalle. Turun kalleimmalla liikepaikalla Stockmannia vastapäätä oli Keskon ”Anttila”, no ei ole enää.