Venäjä maksaa nyt uhkapelistään

Vladimir Putin yllätti ilmoituksella, että hän vastustaa Itä-Ukrainan venäläismielisten kaavailemaa itsenäisyysäänestystä, ja kannattaa Ukrainan presidentinvaaleja. Koska Putinia ei tunneta odottamattomien u-käännösten johtajana, on aloite tulkittu peliksi, jolla Putin pelaa aikaa ja parempia neuvotteluasemia. Jos taas takaa löytyy aito säikähdys, syy on ilmeinen: länsimaiden talouspakotteet purevat.

Pakotteita on hiljakseen lisätty etenkin Yhdysvaltojen vaatimuksesta. Putinin lähipiirin lisäksi ne ulottuvat jo pariin kymmeneen venäläisyritykseen. Arvostelijoiden mielestä pakotteet ovat yhä muodollisia, koska ne eivät iske suoraan Venäjän talouden ytimeen eli energiavientiin ja rahalaitoksiin. Paperilla siltä näyttääkin – mutta pakotteiden todellinen vaikutus on suurempi, koska ne luovat pelkoa kaikkea liiketoimintaa kohtaan Venäjällä. Epävarmuus on taloudelle myrkkyä.

Venäjän talouskasvu oli jo viime vuonna heikkoa, mikä ei tietysti ole yllätys koetussa talousympäristössä. Mutta nyt muu maailma on toipumassa euroaluetta myöten, kun taas Venäjä on mm. IMF:n mukaan vajonnut taantumaan. Maailmanpankin mukaan Venäjän tuotanto putoaa tänä vuonna kaksi prosenttia, jos kriisi ei laukea. Siitä eteenpäin kehitystä lienee vaikea ennustaa, mutta selvä on, että harvinaisen paljon riippuu poliittisista käänteistä. Suhdanneluonteisesta taantumasta Venäjä selviäisi, mutta poliittinen umpikuja on aivan muuta.

Venäjältä on vedetty pääomia tänä vuonna 50 miljardilla eurolla, ja ennusteet odottavat summan vähintään tuplaantuvan vuoden loppuun mennessä. Pääomapako on jo romuttanut Moskovan pörssin ja ruplan kurssin. Heikko rupla leikkaa kansalaisten ostovoimaa ja kiihdyttää inflaatiota – hinnat nousevat jo seitsemän prosentin vauhtia. Elintaso heikentyy merkittävästi, kuten kertovat Venäjällä toimivat yrityksetkin.

Tavallisesti valuutan devalvoitumisesta on taantumassa hyötyä, koska se virkistää vientiä ja kohdistaa kulutuksen kotimaisiin hyödykkeisiin. Venäjälle devalvaation hyöty on vaatimaton, koska sen vientisektori painottuu niin voimakkaasti energiaan ja raaka-aineisiin. Niiden kauppa on dollaripohjaista, joten ruplan kurssi ei siihen vaikuta. Poliittiset paineetkin vähentävät venäläisten tuotteiden kysyntää.

Valuuttapakoa ja inflaatiota estääkseen Venäjän keskuspankki on nostanut ohjauskoron jo 7,5 prosenttiin. Se on hurja luku taantumassa. Venäjä rypee rajussa stagflaatiossa: talous supistuu, mutta hinnat ja korot nousevat. Luottoluokittajat ovat pudottaneet Venäjän pykälän päähän roskalainoista. Valtio maksaa kymmenen vuoden lainoistaan liki kymmenen prosentin vuosikorkoa, samaa tasoa kuin euron kriisimaat synkimpinä hetkinä pari vuotta sitten.

Tilanne ei ole Venäjän valtiolle vielä kestämätön, koska sillä on ulkoista velkaa vähän verrattuna länsimaihin. Suuri ongelma sen sijaan on luottamuspulan heijastuminen myös valtiovetoisiin suuryrityksiin. Gazprom, Rosneft, Lukoil ja valtion pankki VTB eivät saa lainojaan uusituksi, koska pakotteiden pelätään iskevän seuraavaksi niihin. Kassakriisi johtaa äkkiä katastrofiin, vaikka yhtiö olisi periaatteessa vakavarainen.

Venäjän talouskasvu perustui viime vuodet kulutukseen, jota vauhditti hyvä palkkakehitys. Se maksettiin energiaviennin tuloilla, jotka ovat nyt koetuksella. Yksityiset investoinnit putosivat jo viime vuonna, ja ulkomaisen rahan pako vain pahentaa tilannetta. Investoiminen valuutalla olisi nyt tietysti halpaa, mutta kuka uskaltaa ottaa riskin?

Yhdysvalloissa suuryritysten johtajat peruuttivat osallistumisensa Moskovan talouskongressiin, josta piti tulla Putinin voimannäyttö talouspakotteita vastaan. Suuryritykset pelkäävät nyt paljon enemmän länsimaiden kiihtyviä pakotteita kuin Venäjän potentiaali niitä houkuttaa. Iranille kävi samoin: pakotteiden ulkopuolella olevat toimijatkin karttavat yhteistyötä Iranin kanssa, koska he pelkäävät joutuvansa länsimaiden boikottiin. Siinä jamassa ei Putinin isänmaallinen retoriikka paljoa auta.

Tuskinpa venäläisiä isorikkaitakaan houkuttaa investoiminen näissä oloissa – vaikka sitä Putin varmasti tavoittelee. Hän puhui jo ennen Krimin valloitusta pääomien kotiuttamisesta isänmaahan, suunnaten sanansa oligarkeille: kiikuttakaa ne rahanne Venäjälle, ovat täällä turvassakin. Mutta vaikea uskoa, että tällainen komentotalous toimisi, kun ei siitä ole todisteita missään muuallakaan.

Minun silmääni Venäjä on seuraamassa Venezuelan talousmallia: valtiojohtoista komentotaloutta, jossa yksityinen sektori pakotetaan tukemaan autoritaarisen valtiojohdon poliittisia tavoitteita vastoin taloudellista järkiperäisyyttä. Seuraus on, että Venezuela on käytännössä konkurssissa ja kurjuus laajaa, vaikka resursseja maassa on kuten Venäjälläkin.

Tuottavia investointeja ei ylipäätään kiskaista hatusta, saati suuren epävarmuuden keskellä. Venäjä ei ole puheistaan huolimatta onnistunut taloutensa monipuolistamisessa, vaan se on edelleen liian riippuvainen raaka-aineista ja etenkin energiasektorista, joita hallitsevat valtion politiikan jatkeena toimivat valtionyhtiöt. Venäjän energiasektorin näkymät ovat surkeat, kun eurooppalaiset etsivät kuumeisesti vaihtoehtoja venäläiselle kaasulle ja öljylle. Se ei tapahdu hetkessä, mutta suunta on selvä. Venäjän hinnoitteluvoiman vastavedoksi EU kaavailee Puolan ajamaa kaasun ostokartellia. Hanke on otettu vastaan EU:ssa enimmäkseen myönteisesti.

Työttömyys on pysynyt Venäjällä kohtuullisena, mutta siihen suhdanteet vaikuttavat viiveellä. Yksityisen sektorin kannattavuus oli heikko jo ennen kriisiä. Köyhtyvällä valtiollakaan ei ole varaa kustantaa loputtomiin tukityöpaikkoja, joten työttömyys lähtee kasvuun.

Putinin suosio on perustunut paljolti elintason kasvuun. Jos Venäjä olisi aito demokratia, Putinin lähtölaskenta olisi jo vauhdissa. Nyt venäläisten ja ulkomaailman vain täytyy toivoa, että Putin tajuaa hävinneensä uhkapelinsä, ja keksii kunniallisen perääntymistien. En hirveästi sen varaan laskisi, viime päivien sovittelevasta sävystä huolimatta.

Pakotteiden syventyminen pudottaisi Venäjän tukevasti polvilleen Iranin tapaan. Tuskin todella rankkoihin pakotteisiin mennään ilman Venäjän sotilaallista manööveriä Ukrainassa, mutta tekevät pakotteet kipeää kevyempänäkin versiona. Ja markkinapsykologian kannalta on oleellista, että pakotteiden laajentumisen uhka roikkuu koko ajan ilmassa.

Investoisitko näissä otloissa Venäjälle? Antaisitko lainaa venäläisille yrityksille, varsinkin valtion hallitsemille? Uskotko nopeaan poliittiseen käänteeseen?

En minä ainakaan, vaikka olin kriisin alussa hitusen optimisti sen suhteen, ettei Putin ammu itseään jalkaan pakotteiden iskiessä. Nyt hän on ajautunut niin syvälle seikkailupolitiikkaansa, ettei osaa sieltä omin voimin ulos. Toisaalta Putinille ei ole kotona haastajaa. Ei hyvältä näytä.

En koske venäläisiin osakkeisiin, ja kartan ylipäätään sellaisia yhtiöitä, joille Venäjällä on kovin suuri merkitys. Näennäisesti halvallahan niistä toki löytyy tavaraa kovan riskin rakastajille.

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com