Verot – valtion varainhankinta ja yrityksen yhteiskuntavastuu
Aloitin työurani 1980-luvun alussa ICT-liiketoiminnassa. Tuolta ajalta muistan, kuinka silloinen Suomen IBM:n toimitusjohtaja totesi, että IBM maksaa mielellään veroja, koska tämä osoittaa liiketoiminnan sujuvan hyvin. Tuolloin, kuten tänään, yritykset Suomessa valittivat yleisesti veronkannon kohtuuttomuudesta. IBM rakensi identiteettiään yhteiskuntavastuullisena yrityksenä.
Olen ymmärtänyt, että pohjimmainen syy Kreikan valtion velkaantumiseen on ollut veronkannon toimimattomuus. Liiketoiminnallinen aktiviteetti ei ole tuonut verojen muodossa rahaa valtion kassaan riittävässä määrin, joten valtio on täyttänyt vajeen ulkomaisella velalla, jota se on euroryhmän jäsenenä saanut yli todellisen kantokykynsä. Kreikassa on tunnetusti palveluille kaksoishintajärjestelmä; ilman kuittia asiakas saa palvelun alennuksella. Tiedämme, ettei tämä alennetulla hinnalla ostettu palvelu kerrytä valtion kassaa, eikä se siten ole yhteiskuntavastuullista.
Valistusajasta lähtien on länsimainen yhteiskunta kehittynyt huimin harppauksin tarjoten taloudellista hyvinvointia kansalaisilleen. Yksi tärkeä osatekijä tässä kehityksessä on ollut yhteisövastuullinen talousajattelu, jonka mukaan ymmärrettiin, että kansakunta voi hyvin, kun mahdollistetaan yksilöiden ja yritysten menestyminen. Mahdollistaminen, kuten koulutus, infrastruktuuri jne., vaatii taloudellisia resursseja, joita valtio saa verotuksella, jonka tulee olla kohtuullista ja joka on miellettävä jokseenkin oikeudenmukaiseksi.
Verotuksellisia ongelmia, jotka ovat syöneet valtion mahdollistavaa roolia ja jotka on kompensoitu katteettomalla lainanotolla, ei esiinny ainoastaan Kreikassa, vaan niitä löytyy lähempääkin. Suomessa on jo vuosia keskusteltu harmaasta taloudesta ennen kaikkea rakennusalalla, jossa on laajamittaisesti käytetty ulkolaista verotonta työvoimaa. Tältä osin suomalaiset yritykset ja yksityishenkilöt ovat osaltaan velkaannuttaneet valtiota. Vastikään on noussut kohu kahden Suomessa toimivan, ulkolaisessa omistuksessa olevan terveyspalveluyrityksen tuloksen, ja sitä myötä maksettujen verojen, nollaamisesta ulkomaille suuntautuneilla konserniavustuksilla. Nämä ovat esimerkkejä verotuksellisen integriteetin luhistumisesta.
Taloudellinen kestävyys niin Suomessa kuin muissa Euroopan maissa riippuu kilpailukyvystä. Valtio ja kunnat ovat osaltaan vastuussa siitä verotusjärjestelmän kautta saaduilla varoilla. Yritykset eivät voi toimia ilman ympäröivää yhteiskuntaa, joten niiden on puolestaan kannettava rehdisti vastuunsa verojen muodossa.
Ryhdikkäästi ja viisaasti sanottu
Toimiva yhteiskunta vaatii rahoituksen, ja sen kustantaminen kuuluu kaikille tuotantoon osallistuville, niin yrityksille kuin palkansaajille. Se on toinen asia, mikä on verotuksen oikea painopiste talouden dynamiikan ja oikeudenmukaisuuden kannalta.
Talouselämän edustajilla on usein vähän sellainen asenne, että yritystulo pitäisi olla osapuilleen verovapaata kasvun edistämiseksi, mutta eihän välttämättömiä julkisia kustannuksia voi pelkästään yhdelle yhteiskunnan toimijapuolelle jättää niskaan, siis palkansaajille. Kaikkien on kannettava kortensa kekoon, sillä kaikki toimivasta yhteiskunmasta hyötyvät.
Viedään argumentointi henkilötasolle
Säännöt sallivat kyseisten yritysten verosuunnittelun. Täällä suomessa on helppo paheksua tällaista "veronkiertoa". Mutta entäpä jos käännettään kolikkoa: Jos olisi mahdollista lisätä yrityksesi tulosta säätämällä siirtohinnat Kiinaan keinotekoisen alhaisiksi, tekisitkö sen? Kiinan valtio ottaa n. 10% tullimaksun siirtohinnasta. Tällä maksulla ylläpidetään ja rakennetaan todennäköisesti Kiinalaista infrastruktuuria ja paikallista hyvinvointia. Riittääkö mailmankansalaisuutesi ja integriteettitasosi tässä tapauksessa? Vai meneekö tunnepuolelle – Kiinalaiset kuitenkin kopioivat ja vaativat lahjuksia senkuin ehtivät, en maksa Kiinalle senttiäkään enemmän kuin on pakko?
Jos siis lait ja asetukset mahdollistavat verosuunnittelun on melko turhaa sitä paheksua – pitää muuttaa sääntöjä. Sääntöjen kiertäjät vain ovat yleensä fiksumpia kuin niiden tekijät.
Entäpä jos viedään ajattelu henkilötasolle? Jätätkö verovähennyksen käyttämättä koska mielellään maksat enemmän veroa hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi?
Entä jos sinulla on tulo josta verottaja ei tiedä mitään? Lahjoittiko vanhemmat sinulle enemmän rahaa kuin verottomasti saa? Käsi sydämmelle: Ilmoitatko nämä verottajalle ja maksat verosi? Käsi lippaan jos vastaat kyllä, mutta epäilen että monet tässä tilanteessa sanovat maksavansa jo enemmän kuin tarpeeksi veroja.
Toisten huonon moraalin paheksunta on helppo laji. Parasta vain itse toimia esimerkkinä. Hän joka on itse ilman syntiä heittäköön ensimmäisen kiven.
Omasta puolesta
Toki minäkin käytän verotukselliset edut, jotka minulla on, enkä kuvittele olevani enkeli. Toisaalta maksan rutisematta ne verot, jotka minulta menevät, juuri siksi, että yhteiskunta ei toimi ilman veropohjaa. Minunkin on osallistuttava, harmitti tai ei.
Riston kommentti oli kohdistettu periaatetasolle koskemaan järjestelmän luonnetta: yritysten on osallistuttava toimivan yhteiskunnan rahoitukseen. Jos kaikki yritykset ja kansalaiset olisivat taitavia veronkiertäjiä kuten Välimeren maissa tuntuvat olevan (mikä oli oleellinen ponsi Riston kommentissa), niin yhteiskunnnan ydintoiminnot kärsivät, ja samalla kaikki yhteiskunnassa. Vapaamatkustaminen voi tuntua mukavalta omalla kohdalla, mutta jos kaikki siinä onnistuvat, tuloksena on heikosti toimiva ja korruption turmelema yhteiskunta. Se ei ole kaksinen toimintaympäristö kenellekään. Veronkierto on houkuttelevaa, mutta sitä tuleekin torjua tehokkaalla verolainsäädännöllä ja oikeusjärjestelmällä. Ainahan niistä aukkoja löytyy, mutta kilpajuoksuahan se onkin luonteeltaan.
PS
Toki minuakin verotuskäytännöt voivat kiukuttaa, ja julkisten menojen kohdennukset. Ja vaikkapa rahalahjoista jätän sepkuloimatta. Mutta palkkatulojeni verotus on minusta jokseenkin ok kokoluokan puolesta.