Työvoiman järjestäytymisaste on Suomessa laskenut 59% tasolle ja osalla aloista ollaan jo alle 50% tasolla.

Työmarkkinajärjestöjen merkitys vähenee kaikkialla maailmassa

Ammatillinen järjestäytyminen ja sen indikoima työntekijöiden ja työnantajien välinen polarisaatio ovat olleet vähenemään päin. Esimerkiksi Saksan ja Englannin ammattiyhdistysliikkeet ovat 80- luvun alun jälkeen menettäneet liki puolet jäsenistään. Keskieurooppa on viimeisten kolmenkymmen vuoden aikana siirtynyt pois ammattiyhdistyliike- keskeisestä päätöksenteosta.

Ammatillinen järjestäytyminen korreloi tasa-arvo ideologian kanssa

Pohjoimaat ovat kuitenkin osoittaneet, että työmarkkinajärjestöjen varaan rakentuva päätöksenteoko edelleen toimii.  Järjestäytymisaste korreloi vahvasti pohjoismaisen tasa-arvo ideologian kanssa. Julkisen sektorin osuus tulonjaosta ylittää ammattiyhdistysvaltaisissa maissa 50% ja tuloerot ovat matalia. Sosialismin toteutuminen ja vahva ammattiyhdistysliike korreloivat.

Suuryritysvaltainen monokulttuuri hyötyy etujärjestöistä

Minkälainen yhteiskunta hyötyy vahvasta työntekijöiden ja työnantajen polarisaatiosta? Hyvä järjestäytyminen johtaa yleispäteviin ja laajempiin ratkaisuihin. Näistä hyötyvät yleensä valtavirtaan sopivat suuret yksiköt. Kärsijöinä ovat erityisalat, eriytyneet arvoketjut, huippuyksiköt, heikosti työllistyviä työllistävät ja kansainvälistyvät kasvuyritykset. Ylipäätään kärsijöinä ovat ne alat, jotka tarvitsevat erityisratkaisuja. Niille ei keskitetty raamisopiminen tarjoa suurta iloa. Tarvittaisiin paikallisia ratkaisuja.

Yleissitovat työehtosopimukset menettävät legitimiteettiään

Voidaan hyvin kysyä miten on mahdollista että oikeusvaltiossa, yksityinen, tasavallan hallitusmuotoon kuulumaton järjestö saa tehdä sellaisten ihmisten sopimuksia, jotka eivät tuohon järjestöön kuulu. Legitimiteetti voisi olla oikeutettu jos lähes kaikki kuuluisivat ammattiliittoihin, mutta kun järjestäytymisaste on Suomessa jyrkässä laskussa.  Järjestäytymisaste on korkea sellaisilla kollektiivisilla, laajasti sosialisoiduilla sektoreilla kuten terveydenhuolto. Julkisen terveydenhuollon piirissä ammattiliitoilla on suosion tuomaa legitimiteettiä, mutta monilla muilla aloilla tuota legitimiteettiä ei ole.

Useimmissa maissa ei ole yleissitovia työehtosopimuksia. Työehtoja koskeva lainsäädäntöä on useimmissa maissa kehitetty turvaamaan työntekijöiden oikeuksia. Tällöin työehtoja koskeva laki on sama kaikille, ihan riippumatta siitä millä alalla kukin toimii. Meillä Suomessa tuomioistuimet ottavat todesta yksityisten järjestöjen tehkemät alakohtaiset työehtosopimukset ja tuomitsevat sen mukaisesti. Laki ei ole silloin aivan sama kaikille. On totta että nuo yksityisten järjestöjen tekemät sopimukset on mainittu tavanomaisissa laeissa, mutta perustuslaissa ei ole niistä mainintaa. Kyllä perustuslaissa pitäisi olla maininta jos oikeusvaltioperiaatteita tavallisissa laeissa rikotaan.

Lisää tietoa: ILO / union membership