Käteistä rahaa sosiaalitukena eikä julkisia palveluja

Rahan suora antaminen voi olla julkisia palveluja tehokkaampi tapa tuottaa hyvinvointia. Sosiaalihuollon asiakkaille annettu suora raha ei lisää sosiaalihuollon menoja. Se voi päinvastoin olla tavallisia julkisia palveluja tehokkaampi tapa tuottaa hyvinvointia, käy ilmi Britanniassa tehdyssä henkilökohtaisten budjettien kokeilussa. 

Professori Jose-Luis Fernandezin mukaan henkilökohtaiset budjetit lisäsivät sosiaalihuollon asiakkaiden elämänhallintaa ja asiakastyytyväisyyttä, eivätkä ne tulleet yhteiskunnalle sen kalliimmiksi kuin vertailuryhmälle perinteisesti tarjotut palvelut. Professori Fernandez London School of Economics'sta puhui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuotuisessa terveys- ja sosiaalitaloustieteen CHESS-seminaarissa torstaina. 

Englannissa vuosina 2005-2007 toteutetussa kokeilussa sosiaalipalvelun asiakkaalle myönnettiin henkilökohtainen vuosibudjetti, jonka tämä saattoi käyttää haluamallaan tavalla sosiaalipalvelujen, mutta myös muiden palvelujen ostamiseen. Kokeilussa henkilökohtainen budjetti myönnettiin

joukolle vanhuksia, mielenterveyspotilaita ja vammaisia. Keskimäärin
asiakkaalle myönnettiin rahaa 11 450 puntaa vuodessa, mutta summat
vaihtelivat suuresti asiakkaan tarpeiden mukaan. Suurin osa asiakkaista
käytti budjettinsa sosiaalipalvelujen hankkimiseen, vaikka rahaa kului
myös asumiseen, matkailuun ja harrastuksiin.
 
Henkilökohtaisten budjettien kokeilun tavoitteena oli vahvistaa
asiakkaiden roolia omien tarpeidensa määrittelyssä. Samalla vastuuta
palvelujen hankinnasta siirrettiin sosiaalityöntekijöiltä palveluiden
käyttäjille. Muutoksen uskottiin lisäävän palvelujen hankinnan
joustavuutta, asiakastyytyväisyyttä ja vaikuttavuutta sekä vähentävän
palvelujen organisoinnista aiheutuvia kuluja.
 
Hyvinvointia rahalla vai palveluilla?
 
Sosiaalipalvelujen järjestämisessä on olemassa useita vaihtoehtoja.
Julkinen sektori voi tuottaa palvelut itse tai hankkia ne yksityisiltä
palvelun tuottajilta. Julkinen sektori voi myös jättää palvelujen
hankinnan asiakkaalle myöntämällä tälle palvelusetelin tai
henkilökohtaisen budjetin. Erona näissä vaihtoehdoissa on, että
ensimmäisessä ja toisessa vaihtoehdoissa julkinen sektori valitsee, mitä
palveluja asiakas päätyy käyttämään, kun taas kolmannessa vaihtoehdossa
asiakas päättää palvelun tuottajasta tai ostettavasta palvelusta itse.
 
Rahana annettavaa tukea suositellaan, koska se lisää valinnanvapautta.
Palvelusetelin saanut asiakas voi itse valita parhaaksi näkemänsä
sosiaalipalvelun tuottajan. Jos asiakas saa henkilökohtaisen budjetin, hän
voi valita sekä palvelun että palvelun tuottajan. Taloustieteilijöiden
näkemys on ollut, että suorat tulonsiirrot, kuten henkilökohtainen
budjetti, lisäävät asiakkaiden hyvinvointia eniten, koska asiakas tuntee
itse omat tarpeensa parhaiten ja voi päättää ostamistaan palveluista ja
palvelun tuottajista itse.
RAHAN SUORA ANTAMINEN VOI OLLA JULKISIA PALVELUJA TEHOKKAAMPI TAPA TUOTTAA
HYVINVOINTIA 
 
Sosiaalihuollon asiakkaille annettu suora raha ei lisää sosiaalihuollon
menoja. Se voi päinvastoin olla tavallisia julkisia palveluja tehokkaampi
tapa tuottaa hyvinvointia, käy ilmi Britanniassa tehdyssä
henkilökohtaisten budjettien kokeilussa. Professori Jose-Luis Fernandezin
mukaan henkilökohtaiset budjetit lisäsivät sosiaalihuollon asiakkaiden
elämänhallintaa ja asiakastyytyväisyyttä, eivätkä ne tulleet
yhteiskunnalle sen kalliimmiksi kuin vertailuryhmälle perinteisesti
tarjotut palvelut.
 
Professori Fernandez London School of Economics'sta puhui Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen vuotuisessa terveys- ja sosiaalitaloustieteen
CHESS-seminaarissa torstaina.
 
Englannissa vuosina 2005-2007 toteutetussa kokeilussa sosiaalipalvelun
asiakkaalle myönnettiin henkilökohtainen vuosibudjetti, jonka tämä saattoi
käyttää haluamallaan tavalla sosiaalipalvelujen, mutta myös muiden
palvelujen ostamiseen. Kokeilussa henkilökohtainen budjetti myönnettiin
joukolle vanhuksia, mielenterveyspotilaita ja vammaisia. Keskimäärin
asiakkaalle myönnettiin rahaa 11 450 puntaa vuodessa, mutta summat
vaihtelivat suuresti asiakkaan tarpeiden mukaan. Suurin osa asiakkaista
käytti budjettinsa sosiaalipalvelujen hankkimiseen, vaikka rahaa kului
myös asumiseen, matkailuun ja harrastuksiin.
 
Henkilökohtaisten budjettien kokeilun tavoitteena oli vahvistaa
asiakkaiden roolia omien tarpeidensa määrittelyssä. Samalla vastuuta
palvelujen hankinnasta siirrettiin sosiaalityöntekijöiltä palveluiden
käyttäjille. Muutoksen uskottiin lisäävän palvelujen hankinnan
joustavuutta, asiakastyytyväisyyttä ja vaikuttavuutta sekä vähentävän
palvelujen organisoinnista aiheutuvia kuluja.
 
Hyvinvointia rahalla vai palveluilla?
 
Sosiaalipalvelujen järjestämisessä on olemassa useita vaihtoehtoja.
Julkinen sektori voi tuottaa palvelut itse tai hankkia ne yksityisiltä
palvelun tuottajilta. Julkinen sektori voi myös jättää palvelujen
hankinnan asiakkaalle myöntämällä tälle palvelusetelin tai
henkilökohtaisen budjetin. Erona näissä vaihtoehdoissa on, että
ensimmäisessä ja toisessa vaihtoehdoissa julkinen sektori valitsee, mitä
palveluja asiakas päätyy käyttämään, kun taas kolmannessa vaihtoehdossa
asiakas päättää palvelun tuottajasta tai ostettavasta palvelusta itse.
 
Rahana annettavaa tukea suositellaan, koska se lisää valinnanvapautta.
Palvelusetelin saanut asiakas voi itse valita parhaaksi näkemänsä
sosiaalipalvelun tuottajan. Jos asiakas saa henkilökohtaisen budjetin, hän
voi valita sekä palvelun että palvelun tuottajan. Taloustieteilijöiden
näkemys on ollut, että suorat tulonsiirrot, kuten henkilökohtainen
budjetti, lisäävät asiakkaiden hyvinvointia eniten, koska asiakas tuntee
itse omat tarpeensa parhaiten ja voi päättää ostamistaan palveluista ja
Professori Fernandez London School of Economics'sta puhui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuotuisessa terveys- ja sosiaalitaloustieteen CHESS-seminaarissa torstaina.
 
Englannissa vuosina 2005-2007 toteutetussa kokeilussa sosiaalipalvelun asiakkaalle myönnettiin henkilökohtainen vuosibudjetti, jonka tämä saattoi käyttää haluamallaan tavalla sosiaalipalvelujen, mutta myös muiden palvelujen ostamiseen. Kokeilussa henkilökohtainen budjetti myönnettiin joukolle vanhuksia, mielenterveyspotilaita ja vammaisia. Keskimäärin asiakkaalle myönnettiin rahaa 11 450 puntaa vuodessa, mutta summat vaihtelivat suuresti asiakkaan tarpeiden mukaan. Suurin osa asiakkaista käytti budjettinsa sosiaalipalvelujen hankkimiseen, vaikka rahaa kului myös asumiseen, matkailuun ja harrastuksiin.
 
Henkilökohtaisten budjettien kokeilun tavoitteena oli vahvistaa asiakkaiden roolia omien tarpeidensa määrittelyssä. Samalla vastuuta palvelujen hankinnasta siirrettiin sosiaalityöntekijöiltä palveluiden
käyttäjille. Muutoksen uskottiin lisäävän palvelujen hankinnan joustavuutta, asiakastyytyväisyyttä ja vaikuttavuutta sekä vähentävän palvelujen organisoinnista aiheutuvia kuluja.
 
Hyvinvointia rahalla vai palveluilla?
 
Sosiaalipalvelujen järjestämisessä on olemassa useita vaihtoehtoja. Julkinen sektori voi tuottaa palvelut itse tai hankkia ne yksityisiltä palvelun tuottajilta. Julkinen sektori voi myös jättää palvelujen
hankinnan asiakkaalle myöntämällä tälle palvelusetelin tai henkilökohtaisen budjetin. Erona näissä vaihtoehdoissa on, että ensimmäisessä ja toisessa vaihtoehdoissa julkinen sektori valitsee, mitä
palveluja asiakas päätyy käyttämään, kun taas kolmannessa vaihtoehdossa asiakas päättää palvelun tuottajasta tai ostettavasta palvelusta itse.
 
Rahana annettavaa tukea suositellaan, koska se lisää valinnanvapautta. Palvelusetelin saanut asiakas voi itse valita parhaaksi näkemänsä sosiaalipalvelun tuottajan. Jos asiakas saa henkilökohtaisen budjetin, hän
voi valita sekä palvelun että palvelun tuottajan. Taloustieteilijöiden näkemys on ollut, että suorat tulonsiirrot, kuten henkilökohtainen budjetti, lisäävät asiakkaiden hyvinvointia eniten, koska asiakas tuntee
itse omat tarpeensa parhaiten ja voi päättää ostamistaan palveluista ja palvelun tuottajista itse.

Related Posts