Miksi kukaan ei älähdä Solidiumin tyräyksestä?

 

Valtion pörssiomaisuutta hallinnoiva sijoitusyhtiö Solidium otti keväällä kovan riskin, kun se vähensi omistustaan teleyhtiö TeliaSonerasta yli miljardilla, ja sijoitti rahat kaivosyhtiö Talvivaaraan, teräsyhtiö Outokumpuun ja metalliteknologian Outoteciin. Outotec on ollut hyvä kasvuyhtiö, mutta Talvivaara ja Outokumpu eivät olleet pärjänneet vuosiin edes hyvässä suhdanteessa. TeliaSonera taas oli ollut harvinaisen varma sijoitus.

Reilut puoli vuotta myöhemmin Talvivaara ja Outokumpu tarpovat edelleen miinuksella. Talvivaara tuskailee niin pahojen teknisten ongelmien kanssa, että yhtiön toimilupa uhkaa peruuntua. Ympäristötuhojen lasku voi käydä kalliiksi muutenkin velkaiselle ja heikosti kannattavalle yhtiölle.

Outokumpu joutuu luopumaan EU:n kilpailusäädösten takia huippuyksiköstään Ternin tehtaasta Italiassa. Se hankkiman Ixonumin myötä Outokummusta pitäisi tulla markkinajohtaja ruostumattomassa teräksessä, ja sen suhteen yhtiön heikko taloudellinen tilanne voi kohentua. Kauppaan kuitenkin paloi rutkasti rahaa, ja osakeannin jälkeen kurssi on ollut reippaassa laskussa, joten suurta luottamusta markkinoilla ei ison siirron onnistumiseen ole.

Talvivaaran ja Outokummun osakekursseista on maaliskuun jälkeen sulanut reilusti yli puolet. Pörssien jo liki puoli vuotta kestänyt nousuvire ei ole niihin tarttunut. TeliaSonera tahkoaa hyvää tulosta entiseen tapaan. Osakekurssi on kevään tasolla, ja syyskuussa se kävi korkeammalla kuin kertaakaan sitten 2008 pörssiromahduksen. Samaan on yltänyt harva suomalainen yhtiö.

Solidiumin johtajan Kari Järvisen mukaan valtion on sijoitettava pitkällä perspektiivillä. Varmaankin. Mutta Solidium vaihtoi turvallisen tuottokoneen tilalle kannattamattomia ongelmayhtiöitä mahdollisimman huonoon aikaan. TeliaSonerasta olisi saanut koska tahansa hyvän hinnan, kun taas Talvivaaraa ja Outokumpua on saanut kevään jälkeen polkumyynnistä – jonka päätepistettä voi vain arvailla. Ajoitus siis ainakin oli surkea, vaikka kauppa pitkän päälle kannattaisikin.

Itse olen sen suhteen hyvin skeptinen. Kokemukseni on, että alamäkeen lähteneet yhtiöt yleensä pysyvät laskukiidossa. Nokia on tästä surullinen ja iso esimerkki, mutta lista on loputon. Toki myönteisiäkin kääntyjiä löytyy, mutta näppituntumalla väittäisin tilaston kallistuvan selvästi toiseen suuntaan. Hyvästä yhtiöstä voi tulla aika helposti huono, mutta toiseen suuntaan virta käy heikosti. Hyvät uudet yhtiöt ovat yleensä tulokkaita, jotka valtaavat alaa tuoreilla voimilla ja ideoilla. Luuseriyhtiöiden ylösnousemukset ovat harvinaisempia.

Solidiumin jättikaupat eivät herättäneet huomiota enempää keväällä kuin sen jälkeen. Se on ällistyttävää ottaen huomioon niiden mittakaavan. Maan hallituksen hiljaisuuden ymmärtää, koska se vastaa omistajaohjauksesta, joten ilmeisesti Solidiumia on kannustettu linjaansa. Sitä on tosin vaikea tietää, koska Solidiumin toimia ei julkisuudessa tavata käsitellä, ällistyttävää sekin. Viimeksi se möi kaikki Spondan osakkeensa, ilman kummempia selityksiä. Kaivattiinko Taivalvaaraan ja Outokumpuun lisää rahaa?

Välikysymyksiä tehtaileva oppositiokaan ei ole älähtänyt tämän mittakaavan tyräyksestä. Kenties syy on se, että kaivostoiminnalla on niin merkittävä rooli pohjoisessa, keskustan ja perussuomalaisten keskeisillä tukialueilla. Räväkkää oppositiopolitiikkaa tehdään silloin, kun kalikalla ei ole vaaraa pamahtaa omaan nilkkaan. Tai sitten kukaan päättäjistä ei ole kiinnostunut Solidiumin toimista.

Luulen, että enemmänkin kyse on vahvasta konsensuksesta, jonka mukaan kaivossektoria on tuettava julkisin varoin, koska yksityiset pääomat ovat kortilla. Taivalvaaran sotkujen yhteydessäkään Solidiumin kasvanutta omistusosuutta ei ole nostettu valokeilaan, vaikka luulisi sen nyt nousevan automaattisesti julkiseen keskusteluun. Tällaisen firman takiako suomalaisten oli myytävä miljardilla loistavaa yhtiötään?

Solidiumin linjassa kyse näyttää olevan enemmän teollisuus- ja työllisyys- kuin sijoituspolitiikasta, ja tämä yleisellä poliittisella siunauksella. Uutta tuotantoa ja työpaikkoja Suomi tarvitsee, mutta aika hintavaksi elinkeinotuki on toistaiseksi käynyt Solidiumin osalta. Kurssipudotukset ja menetetyt osinkotulot ovat parin sadan miljoonan luokkaa.

Summa vastaa Finnairin koko markkina-arvoa. Ketään se ei tunnu silti kiinnostavan, vaikka Finnairin pääjohtajan vajaan parin miljoonan asuntokauppa pisti koko maan sekaisin hallitusta ja eduskuntaa myöten. Huonoon virkakulttuuriin on toki puututtava, mutta jonkinlaista mittasuhteiden tajuakin maan johdolta sopisi odottaa. 

9 thoughts on “Miksi kukaan ei älähdä Solidiumin tyräyksestä?

  1. Valtion omistajapolitiikassa…

    … paljon mätää. Heikki ihmettelee opposition hampaattomuutta. Minä ihmettelen vielä enemmän, kun keväällä puhuin puhelimessa aiheesta Pekkarisen ja Kääriäisen kanssa ja lähetin heille kirjallista materiaaalia, josta kävi ilmi Ixonumin oston moninainen omituisuus. Talvivaaraan palaan.

    1. Kiintoisaa

      Kiintoisa kommentti, kiitos, tuosta mieluusti kuulisi laajemmin.

      Tuli kiireessä kirjoitettua pari kertaa Talvivaara Taivalvaaraksi, ilmeisesti alitajunnasta pupsahti Pentti Haanpään loistava novelli "Taivalvaaran näyttelijä". Sopii teemaan tavallaan kyllä, ao veijari oli kova vedättämään lähimmäisiään…

      Heikki

      1. kiitän

        Tuohon Hautalan kommenttiin en ollut törmännyt. Mutta eipä yllätä – tästä juuri on kyse ollut jo hajun perusteella: harjoitetaan teollisuuspolitiikkaa kannattavuutta ja hintaa kysymättä. Sehän kun kuulostaa niin pirun hyvältä kaikkien politiikan vaikuttajien ja kannattajien korvissa: turvataan, kotimainen, tuotanto, työpaikat. Jos siinä nyt lipsahtaa joku sata milliä, niin talvisodan hengessä yhteisen asian puolesta. Vaikka vähän kallista työllistämistukea olisikin.

        Eihän tässä voi kuin toivoa parasta, mutta eipä hääviltä näytä. Outokumpu on tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä alle 10 miljoonaa voittoa (siis voitot miinus tappiot ao jaksolla), ja tuohon mahtuu yksi maailmantalouden parhaista suhdanteista, ja fiman liikevaihto tuona aikana on ollut 50 – 60 miljardia. Aika paljon saa firma kohentaa, jos sijoituksille on aikomus muutakin tuottoa saada kuin kansallisylpeyttä.

      2. PS

        Niin siis tämä oli minulta.

        Spondan myynti ihmetyttää myös. Ei se juhlava sijoutus ole ollut, mutta sentään säntillinen osingonmaksaja, toisin kuin kuralle menneet sykliset raskaan teollisuuden yhtiöt.

        Heikki

  2. Solidiuma ja valtio

    Solidiumin tarkoitus on "… tehtävänä on vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yrityksissä….". Eli kyse on siitä mitä milloinkin pidetään kansallisesti tärkeänä yrityksenä, ehkä TeliaSonera ei ole sitä. Onhan se selvää, että valtio ajaa valtion asiaa ja sen on tarkoitus huolehtia valtion kannalta tärkeistä yrityksistä. Valtiokonttorin olisi kyllä fiksumpaa ostaa osakkeita suoraan eikä tuollaisen peiteyhtiön kautta. Jos päästäisimme Talvivaaran nurin, niin jo ennestään vaikeuksissa oleva Kainuun seutu olisi entistä enemmän vaikeuksissa. Ja kuka korjaisi ison montun ympäristöhaitat jos yritystä ei enää ole? Ei yksikään pankkiiri enää lisärahoita Talvivaaraa mikäli pankkiiri ajattelee itse. Tuon ympäristösotkun siivoaminen yhdessä 20 vuoden oikeudenkäyntien kanssa aiheuttaa niin suuret kustannukset että faktisesti yritys on jo nurin. Tai luultavasti nuo eläkerahastot laittavat firmaan lisää rahaa yhdessä valtion kanssa ja näin turvaamme eläkkeemme -:) Suurimmat osakkeenomistajat näemme täältä: http://www.talvivaara.com/sijoittajat/osake/suurimmat_osakkeenomistajat

    Tuolla on omistajina aika paljon varakkaita suhteita omaavia yksityishenkilöitä. Luultavasti valtio (Solidium tms.) alkaa ostamaan osakkeita ja nämä veljet pääsevät jollakin hinnalla eroon osakkeista. Onneksi aika moni on jo rahastanut Talvivaaran. Sitten Talvivaara tekee suunnatun annin jollekin eläke- tai valtiorahastolle joka saa määräysvallan yritykseen ja valtio siivoaa faktisesti sotkut pois. Muistakaa, että vaikka Ilmarinen tai keva on omistajina ei kyseessä ole Ilmarisen tai Kevan raha. Kyseessä on palkansaajien maksamia eläkerahoja joilla on tarkoitus maksaa tulevaisuudessa eläkkeitä. 

    Talvivaara on pullea kuplapuhallus ja vaatii talkoohenkeä. Ikävä vain, että näihin talkoisiin osallistuminen ei ole vapaaehtoista. Onko se sitten orjuutta? Toisaalta meillä olisi saumaa laajentaa kaivostoimintaa, mutta pidetään huolta, että kaivokset rakennetaan ulkomaalaisella rahalla ja pidetään myös siitä huoli, että ulkomaalaisella rahalla siivotaan sotkut. Onneksi Talvivaaraa ovat rahoittaneet myös ulkomaalaiset, vaan onkohan näiden ulkomaalaistenkin takana oikeasti suomalaista julkista rahaa? Täällä on 100 suurinta omistajaa, myös hallintarekisteröityjä. Outokumpu (sillä on kuitenkin Suomen paras kaivososaaminen) piti Talvivaaran kaivosaluetta ja bioliuotusmenetelmää yhden euron arvoisena. Sillä he myivät sen Perälle. Parhaimmillaan pörssiarvo Talvivaarassa laskettiin miljardeissa ja nyt arvo taitaa olla negatiivinen. 

    1. Strateginen omistaminen on usein itsepetosta tai kusetusta

      Tämä Jarnon kuvaama mantra lähtee siitä, että on ensiarvoista pitää joidenkin yhtiöiden omistuspohja Suomessa, tällä on varmasti perusteltu panostuksia Talvivaaraan ja Outkoumpuun. Mitä tärkeää siinä on tilanteessa, jossa yhtiöt tahkoavat tappiota? Että saadaan silti pidettyä tuotanto Suomessa?

      Strateginen ala ja työpaikat nostetaan perusteeksi aina, kun milloin mitkä eturyhmät vaativat itselleen erityiskohtelua. Samaa papatetaan Finnairin kohdalla. Finnairilla on kahdeksan tuhannen ihmisen henkilöstö. Viime vuoden tappiotahdilla jokaista työpaikkaa kohden rahaa paloi kymmenen tuhatta euroa, melkein tonnin kuukaudessa. Talvivaara on menossa samaan suuntaan. Raskaasti tappiollisten yhtiöiden tekohengitys on kallista työllistämistukea. Minä olen sen verran iäkäs, että muistan 70-luvun teollisuuspolitiikan, ja se oli juuri tätä, ja kallista lystiä oli kaikin tavoin.

      Tappiollisten yritysten pönkityksen sijaan samalla rahalla on mahdollista luoda työpaikkoja yrityksiin ja aloille, jotka pärjäävät omillaan, eli luovat yhteiskuntaan lisäarvoa, resurssien tuhlauksen sijaan. Tilapäisten vaikeuksien kohdalla po tuki on usein perusteltua, mutta elinkelvottomien yritysten paikka on myyntitiski tai konkurssi. Talvivaarasta on tulossa hyvää vauhtia yhtiö, joka ei tuota muuta kuin kuluja ja paskaa pitkälle ympäristöönsä. TeliaSoneran osinkotuloilla (miljardin kakusta 70 miljoonaa vuodessa) kustannettaisiin jo mittavaa koulutusta ja starttirahaa yrityksille, jotka luovat yhteistä hyvää sen tuhoamisen sijaan.

      Nyt henki on, että Suomeen luodaan kaivosklusteri vaikka henki ja rahat menisi. Kun se on pystyssä, se sitten myös pidetään pystyssä, koska siinä vaiheessa se määritellään strategiseksi alaksi, jota ei ole varaa päästää nurin. Kun kuulette poliitikon lausuvan strateginen ala ja välttämättömyys, kaivakaa kirveeenne.

      Heikki

      1. ”Suomeen luodaan kaivosklusteri vaikka henki ja rahat menisi”

        Juu, ja 12 vuotta sitten Suomesta piti tulla tietoyhteiskuntien edelläjäkävijä. Päätyminen "mineraalientuottajaksi" jonkun afrikkalaisen valtion rinnalle ei paljon naurata.

        T. Juha

      2. Pieni tarkennus

        Sen verran tarkennan, että ei minulla kaivosteollisuutta vastaan tietenkään mitään ole, valtionkaan omistamaa, jos se kannattaa, ja hoitaa jälkensä. Mutta rahan tumppaaminen ontuviin hankkeisiin vain siksi, ettei parempaakaan keksitä, on epätoivoista tuhlausta.

        Tähän mantraan on kuulunut telealan – siis TeliaSoneran – tuomitseminen kypsäksi ellei peräti taantuvaksi sektoriksi, mutta kummasti vaan operaattorit tuppaavat tulosta, ja keksivät uusia palveluita eli laajentavat toimintareviiriään, TeliaSonerakin vuokraa jo elokuvia netissä. Ei kovin kuolevalta sektorilta vaikuta.

        Ja vielä strategisista aloista: tänään Tampereen teknillisen yo:n liikenteen proffa Jorma Mäntynen sanoi, että Budapestin lentokenttä voi paksummin kuin koskaan sen jälkeen, kun Malev meni konkkaan. Sain itse kokea sen elokuussa kun kävin Budapestissa, hyvä kun sekaan mahtui kentälle.

        Unkarissa on varmasti käytetty samaa jargonia kuin meillä Finnairin ja milloin minkäkin alan ja yhtiön kohdalla: sitä ei saa päästää nurin tai pois kotimaisesta omistuksesta, kyseessä on strateginen ala, sen menettämisestä seuraa kivikausi, nälkä ja kuolema! SAS pistää lapun luukulle, kun lentobisnes on muuttanut tyystin muotoaan, mutta meillä Finnairiin tungetaan rahaa varmaan vuosia vielä säkkikaupalla em jargonin kyljessä.

        Heikki

Comments are closed.

Related Posts