Elinkeinoelämän etujärjestöt ovat jälleen tuottaneet julkisuuteen joukon lausumia, esim. Lausumien tehtailu ehkä on etujärjestöjen tehtävä, mutta median pitäisi tehdä jotain muutakin kuin niitä aina toistella.

Itse keksin talouselämästä muitakin ongelmia kuin liian korkeat verot ja palkat. Mielestäni seuraavien asioitten esiin tuominen sopisi esim. osakesäästäjille.

Jo ennen vuosituhannen vaihdetta epäiltiin paperin käytön vähenemistä. Muistan erinomaisesti, miten CNBC:n Euroopan toimituksen senioritoimittaja oli ihanan yksimielinen Jukka Härmälän kanssa siitä, että internet vain lisää paperinkulutusta, koska kaikki siellä oleva täytyy printata. Miten suomalainen metsäteollisuus on esim. 15 viime vuoden ajan sopeutunut paperin tulevaisuuteen? Mielestäni se on lähinnä marissut palkoista ja kantohinnoista.

Suunnilleen saman ajan on ollut selvää, etteivät kehittyvät maat ole pelkästään halvan työvoiman lähteitä. Kyllä siellä kehittyy myös suunnittelua, yrityksiä ja brändejä, jotka haastavat suomalaisia yrityksiä (en sivumennen sanoen tiedä ollenkaan, miten tämä kysymys pitäisi ratkaista, mutta veroista ja palkoista marisemalla se ei ainakaan ratkea).

Edelleenkin yritysjohtajat ovat harrastaneet megalomaanisia yritysostoja, jossa tappiollinen kilpailija on ostettu pois kuleksimasta kalliilla hinnalla. Miksi se liikevaihto on niin paljon tulosta tärkeämpi asia, että kokoa tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä? Annettaisiin tappiollisen kilpailijan mennä konkurssiin ja varauduttaisiin markkinoille tuleviin uusiin kilpailijoihin, joita tulee kaikista yrityskaupoista huolimatta. Maailmassa nimittäin perustetaan enemmän yrityksiä mitä suomalaiset yritysjohtajat ennättävät ostaa.

Otan vielä erikoistarkasteluun palkat. Työehtosopimusten takia palkat ovat yrityksen tulotaseen selvimpiä eriä. Ainoastaan ylityöt aiheuttavat epävarmuutta, jos nyt joku firma vielä ylitöistä jotain maksaa.

Paljon palkkoja suurempia arvoituksia tulotaseessa ovat energia, raaka-aineet ja puolivalmisteet menopuolella. Tulopuolella on vielä suurempi arvoitus: miten markkinat kehittyvät ja miten yritys pärjää kilpailijoitten tuotteita vastaan.

Työnantajien kannattaisi julkisen marinan sijaan linnoittautua lukittujen ovien taakse pohtimaan, miten palkkakulut syntyvät. Minäpä kerron.

Kuvitellaanpa Rovaniemellä toimivaa miestä, joka myy tunnettua kuorma-automerkkiä. Eräänä vuonna hän tekee erityisen paljon kauppoja, joten hänet palkitaan runsaalla palkankorotuksella. Palkitsija ei juurikaan pohdi, että suuri myynti johtuu enemmänkin hyvästä tuotteesta ja yleisestä tai paikallisesta taloustilanteesta kuin kuorma-automyyjän valloittavasta persoonasta. Jos työnantaja on kehittänyt kilpailukykyisen maksuaikataulun tuotteelle, aina parempi, mutta kuviteltu miehemme Rovaniemellä ei ole välttämättä tehnyt juuri muuta kuin pidättäytynyt puukottamasta asiakkaitaan. Siitä huolimatta hänet palkitaan runsaasti. Kiireiseksi väitetylle miehelle palkataan assistentti keittämään kahvia. Onhan se kivaa, että kuorma-autojen myyntipäälliköllä on yksi alainenkin.      

Kun kuorma-autojen kysyntä Rovaniemellä laskee, työnantaja toteaa, että myyntimies on tullut vanhaksi eikä ole kehityksen tahdissa mukana. Kuorma-automyynti yhdistetään toiseen yksikköön ja mieheltä + assistentilta loppuvat työt siinä sivussa. Yhdistämisessä työpaikka häviää mukavan mutkattomasti – siis työnantajan kannalta.

Ihmisenä myyjä ei välttämättä ollut sen parempi noususuhdanteessa kuin huonompi laskusuhdanteessakaan.

Tämä yksityiskohdiltaan keksitty tarina on ollut totisinta totta Suomessa tuhansia ja taas tuhansia kertoja yleisellä tasolla.