Kun edellinen laskumarkkina rytisi syvimmillään 2016 talvella (jolloin, kuten jaksan muistuttaa, arvioin sen pohjan muutaman tunnin tarkkuudella), niin sanoin jo tuolloin, että markkinan käännyttyä nousuun ja sen kestettyä aikansa harva enää muistaa tätä paniikkia – ja varsinkaan omaa käytöstään siinä. Kiina, raaka-aineet, pankit ja kaikki mahdollinen pohjatonta pessimismiä ruokkinut tungetaan kauas maton alle. Kuka semmoisia höpisi, en minä ainakaan.

Tästä oli surkuhupaisa osoitus arvostetun analyytikon ja salkunhoitajan Hannu Angervuon kommentti tuoreessa Aamulehdessä. Hänen mukaansa pörssien nousu on kestänyt nyt viisi vuotta, joten suhdannehuippu ei liene kaukana, ja siten markkinoiden huippukaan. Myyntipaikkoja siis katselemaan.

”Nousua on kestänyt jo eurokriisin ajoista eli yli viisi vuotta. Yhdysvalloissa nousu on ollut kolmisen vuotta Eurooppaa pidempää. Taitaa olla viimeinen vaihe menossa ja siksi kannattaa lukea pörssioppaita, mitkä ovat sen vaiheen tunnusmerkit.”

https://www.aamulehti.fi/uutiset/finnair-neste-ja-metsayhtiot-takovat-tulosta-asiantuntijat-niputtavat-porssiyritysten-yllattajat-ja-pettymykset-200532252

Sillä lailla. Laskumarkkinaa ei siis ollutkaan 2015 – 2016. Ehkä tämän voisi tulkita määrittelyeroksi, sillä järin syvähän pudotus ei pörsseissä ollut, tosin indeksistä riippuen. Mutta kyllä moni indeksi kyykkäsi ainakin sen parikymmentä prosenttia, eurooppalaisia osakkeita laajimmin mittaava Eurostoxx 600 reilusti sen yli. Luulisi Angervuon sen varsinkin muistavan eurooppalaisena sijoitusammattilaisena.

https://www.marketwatch.com/investing/index/sxxp?countrycode=xx

Angervuo itsekin tuskaili laskumarkkinan pohjilla heikkoa taloustilannetta. ”Loppuvuosi oli niin heikko, että se pistää miettimään laskun syitä… Esimerkiksi Yhdysvallat on kasvanut vuodesta 2009. En osaa sanoa, johtuiko pörssiyhtiöiden heikko loppuvuosi suhdannekäänteestä.”

http://www.porssisaatio.fi/blog/2016/02/29/porssiyhtioiden-tulosyllatykset-ja-pettymykset/

Nyt Angervuo on siis autuaasti unohtanut kaiken: viisi vuotta on ollut yhtä nousua, ei tämä voi ikuisesti jatkua, kohta kopsahtaa. Jälkimmäisestä kommentista on aikaa ruhtinaalliset puolitoista vuotta.

Erityisen koomiseksi väitteen tekee, että juuri Eurostoxx ei ole vieläkään ylittänyt edellisen nousumarkkinan huippuaan. Paremmin pärjänneistä pörsseistäkään harva on oleellisesti kyseisen piikin yläpuolella, Dax muutaman prosentin ja OMX ei sitäkään vertaa.

Tietysti käänne iskee ennen pitkää. Odotan itsekin laskumarkkinan puskevan päälle vuoden parin sisään, en tosin näe siitä vielä merkkejä. Toisaalta on aika huteraa odotella finanssikriisin kaltaisia totaaliromahduksia vähän joka rakoon. Se oli poikkeustilanne, ei normaali taantuma. Siitä tuntuu kuitenkin tulleen uuden normin odotus: jos pörssit eivät romahda päälle 50% niin sitten kyseessä on yhtäjaksoinen nousu.

Pointtini ole arvostella Angervuota henkilönä, hän vaikuttaa sinänsä fiksulta ja rehdiltä ammattilaiselta. Ihmettelen silti, miten hänellä ja niin lukemattomilla sijoitusalalla on niin lyhyt muisti, eikä se näytä heitä pätkääkään hävettävän. Tästä vuosien nousuputkesta jauhetaan taas vähän jokaisessa sijoitustuutissa. Ääni oli ihan toinen kellossa 2016 talvella. Kollektiivinen tunnelma oli, että kamalaa on ja vielä kamalammaksi muuttuu.

Onnellisuuden salaisuus on hyvä terveys ja huono muisti, irvaili Ernest Hemingway. Sijoittajapiirit pullistelevat onnellisia ihmisiä, jos vain terveys pelaa.