Ajatuksia rahasta

 

Rahan lisääminen kansantalouteen on kummallista, se lisää aktiviteettia. Herra Reaganin aikana tehtiin asiasta kokeiluja ja elvytettiin taloutta jatkuvasti lisäämällä rahaa. Carterin hirveyksistä päästiin eroon ja USA eli menestyneintä aikaansa juuri RR:n aikana. Se voitti kylmän sodan. 

Vaikka keskuspankki ei laskisi suoraan rahaa kiertoon se voi ottaa omaan taseeseensa kaikenlaisia velkakirjoja. Tämä lisää faktisesti rahanmäärää, koska lainansaaja voi tuhlata hienosti sen rahan. Toinen näppärä tapa on liikepankkien keskinäiset lainamarkkinat. Kun käyn hakemassa Nordeasta rahaa asuntoa varten niin Nordealla ei sitä 100 000 euroa tarvitse olla. Se kirjoittaa 100 000 velkalapun ja kirjoittaa omalle tililleen 100 000 euroa jonka se lainaa minulle. Näin rahan määrä lisääntyy vaikka keskuspankki ei tee mitään. Ja mites on kun dollareita on maailmaan lisätty hurjasti viime vuosina, paljon enemmän kuin USA:n talous on kasvanut, niin onko Euro vahvistunut suhteessa taalaan?

 

Meillä on opetettu jo 1910-luvulta asti ihailemaan saksalaisia, syitä on paljon vaikka siansyltystä en tykkää. D-markan aikana länsi-saksa opetti meille, että rahan määrä on reaalinen talouskasvu + toivottu inflaatio. Saksalaistenkin puheiden kannalta kannattaa olla tarkkana, ei Länsi-Saksasakaan tuota noudatettu ja viimeistään R. Reaganin ja Thatcherin jälkeen tuota lausahdusta ei juurikaan ole enää kuultu kuin joissakin kultakantaa haikailevien ihmisten suista. Nyt taas kuulee väitteitä, että koska raha ei liiku, niin sitä on vähennettävä. Vähän kuin jos Vuoksessa virtaus on heikkoa niin lääkkeeksi vähennetään Saimaan vettä. 

 

Vuonna 1958 Willian Phillips keksi perustuen laajaan tilastolliseen aineistoon, että palkkojen nousulla (=inflaatio) ja työttömyydellä on käänteinen yhteys. Tämä on nostattanut paljon tunteita ja tuota kritisoituneita tutkijoista on peräti seitsemän voittanut Nobel-palkinnon. Käyrän tiukan tulkinnan mukaan stagflaatiota ei pitäisi olla eli korkeaa inflaatiota ja korkean työttömyyden yhdistelmään. Kaikilla teorioilla on kuitenkin niiden voimassaolopaikkansa ja -aikansa joten ei noita oikein voi luonnontieteellisin menetelmin tutkia.  

 

Olkoon miten vaan, niin jonkunlainen infalaatio motivoi yrittämään. Jos on deflaatio, niin rikkaat rikastuvat omistamalla kaikkein likviideintä omaisuuserää eli rahaa. Yrittämisellä ei vaurastuta vaan omistamalla. Yleensä taloudessa on hyvä jos se palkitsee pitkäaikaisia epälikvidejä investointeja, riskinottajia. Kuitenkaan yrittämisen motivoinnissa on monta puolta. Hyvät työntekijät ovat kaiken pitkäjänteisen yrittämisen perusta. Ja jos liikaa vain motivoidaan riskinottajaa, niin kaikki siirtyvät yrittäjiksi ja palkansaajiksi jää heikoin aines. Tällöin ihmiset eivät hakeudu optimaalisiin tehtäviin vaan eniten palkitseviin vaikka siitä ei ole kokonaisuudelle hyötyä. Asian näkee nyt vaikka lääkereiden siirryttyä yksityispuolelle kirjoittamaan abtibioottireseptejä ja sairaslomalappuja vaikka ammatillisesti olisi parempiakin paikkoja sairaaloissa. Motivointi ei kuitenkaan ole noin yksinkertaista vaikka sitä perinteellisissä talousteorioissa harrastetaan. Ihmiseen vaikuttaa paljon eri voimia ja suinkaan se ei pyri optimoimaan toimintaansa vaan syöksähtelee mielensä mukaan suuntaan jos toiseen. Tätä joukkohulluutta tutkittiin paljon sodan jälkeen kun mietittiin kuinka se hulluus oli mahdollista. Talousteoriat ovat huonoja kaikessa, ne ovat huonoa matematiikkaa, ne ovat huonoa psykologiaa ja ne ovat huonoa sosiologiaa.  Ja varsinkaan kansantaloutta ei voi irrottaa muusta yhteisöstä koska se on refleksiivisessä vuorovaikutuksessa muun yhteisön ja maailman kanssa.  

 

 

 

3 thoughts on “Ajatuksia rahasta

  1. Mikä on oikean kokoinen inflaatio?

    Suuriko inflaatio on hyvästä?

    Euroopan keskuspankki on julkisissa kommenteissaan päätynyt siihen, että normaalioloissa Euroalueen tyyppiselle taloudelle optimi inflaatio olisi 2% suuruusluokassa. Nyt tällä hetkellä tuo optimi voisi olla 3…4% suuruusluokassa (oma arvaukseni). Valtioiden velkoja pitäisi pystyä inflatoimaan pienemmäksi. 

    USA:n keskuspankin tavoite on ollut käytännössä 3% suuruusluokassa ja nyt tällä hetkellä luultavasti jopa sitäkin hieman korkeampi. Muutkin keskuspankit tuntuvat pyrkivän, tilanteesta riippuen,  2….4% inflaatioon.  

     

    1. Inflaatio

      Todellisuudessa se, että tavoitellaan muutaman prosentin inflaatiota on vedetty hatusta. Hatusta mikä on loogisen päättelyn välineitä, mutta vain hämäyksen vuoksi. Aivan kuten tämä Higgsin hiukkasen löytyminen. Ei sitä ole vieläkään ole löytynyt tai se on löytynyt jo aikaa sitten. Cernissä tutkittiin 300 000 000 000 000 protoni-protoni törmäystä. Tässä etsittiin Higgsin hiukasen hajoamisesta tulevia hiukkasparveja, niitä syntyy aina kun törmäytetään. Noita hiukkasia löytyi tolkuton määrä ja 'Higgs' eroteltiin tilastollisin menetelmin muista hiukkasista. Poliittisesti valittiin 5 sigman tarkkuus, olisi aivan hyvin voitu valita joku muukin tarkkuus. Tevatronin kihdytin etsi myös Higgsiä, se suljettiin vajaa vuosi sitten. He pääsivät 2,9 sigman tarkkuuteen. Tuossa mediahiggsissä oli paljon enemmän sirkusta kuin tiedettä, mutta se siitä. Sellaista se on, kaikki on näytelmää ja sirkusta. Pääasia, että shampanja roiskuu.

      Iso inflaatio on varmasti pahasta. Se eliminoi säästämisen ja sen vuoksi pitkäaikaiset investoinnit. Mutta toisaalta mitä isompi on inflaatio sitä vähemmän pitää olla rahaa ja johonkin ne rahat pitää laittaa. Alihankkijoille joilla ei ole hinnoitteluvoimaa inflaatio on huono asia. Kaikki yrittää sopia oman tuotteensa hinnan vasta viimehetkellä, mutta ne joilla ei ole voimaa tehdä sitä kuolevat pois. Inflaation aikana pienet alihankkijat kuolisivat pois ja suuryritykset joutuisivat tekemään kaiken itse. Ehkä tuota olisi hyvä tapahtua jonkun verran, ei siinä ole järkeä, että jokainen sorvi yhtiöitetään.

      Nyt yrityksillä on taseet kunnossa (=rahaa), mutta ei halua investoida. Ei sitä tiedä kukaan paljonko olisi optimaalinen inflaatio, mutta voisi kuvitella että 6%-7% inflaatio ei olisi huono asia. Ainakin Aasian maiden valuuttojen pitäisi vahvistua, jotta heillä heikkenisi kilpailukyky. Nykyiset vauraat ihmiset ovat väsyneitä ja kyllästyneitä ottamaan riskejä. Omaisuus siirtyy pirteämmille ihmisille mylleryksessä, ehkä myllerryksen saamme kun olemme niin kovasti poteroissamme suojelemassa omaa laiskaa elämäntyyliämme.

  2. Vedonlyöntitalous

    Rahalla ei sellaisenaan ole arvoa; se on puhdas mittajärjestelmä. Taloudellinen arvo määräytyy tarpeen ja riskin suhteessa. Kun kaikki tarpeet on tyydytetty eikä riskejä ole näköpiirissä, taloudellinen (ja inhimillinen) liike lakkaa. Jäljelle jää vain vedonlyönti, mikä pitkän päälle on turhauttavaa, koska pelattavat kohteet osoittautuvat lopputulokseltaan ennalta sovituiksi. Turhautuessaan ihminen alkaa tuhota, mistä seuraa selkkaus ja sota. Tuhon jälkeinen rakennusvaihe (kasvu) on terveen, tarve- ja riskitalouden aikaa.

    Olisiko tässä nyt käynyt ainakin Euroopan osalta niin hassusti, että kun luotiin sotaa ehkäisevä järjestelmä (EU ja myöhemmin euroalue) niin samalla elintason noustessa ja oikeiden tarpeiden kadotessa synnytettiin myös riskitön tila, mikä on ajanut taloutemme vedonlyöntitaloudeksi, mikä puolestaan ei synnytä arvoa. Tässä tilanteessa (protestanttinen) ihminen tuntee itsensä arvottomaksi ja turhautuu. Kylmän sodan aika ylläpiti maailmanlaajuisesti tarve- ja riskitaloutta. Olisiko ko. ajan päättyminen noin 20 vuotta sitten yksi merkittävä tekijä tämän hetken "outoon" tilanteeseen.

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

Johtavat AI-yhtiöt

Tekoäly on nyt joka paikassa ja vähän samanlainen taikasana kuin Internet oli pari vuosikymmentä sitten. Lähdin tutkimaan johtavia AI-firmoja. Kannattaako niihin vielä sijoittaa?

Kokeile tekoälyn käyttöä