Vanhan tutun poismeno riipaisee aina, vaikka ei koskaan olisi oikein ollut sen kanssa välilöissäkään. Ikävä voi tulla varsinkin jos tuon puolitutun hullunkuriset toilailut ovat kuitenkin pitkään antaneet puheenaihetta ja puuhaakin pitkinä talvi-iltoina.

Puhun tietysti kauppojen sunnuntaisulkemuksen päättymisestä. Tuosta asiasta on tainnut tulla tälläkin palstalle taitettua peistä muutaman palstametrin verran. 

Järkeeni ei vain ole koskaan mahtunut miksi ruokakauppoja pitäisi pitää yksi päivä viikossa kiinni, vaikka sanomalehtiä saa tehdä joka ainoa päivä, viinaa saa vapaasti myydä kapakissa sunnuntaisinkin yömyöhään ja itse asiassa ihan samaa ruokaakin on saanut myydä vapaasti, jos on vain keksinyt nimittää kauppaansa huoltoasemaksi.

Sunnuntaisulkemuksen murentaminen askel askeleelta, sunnuntai sunnuntailta tuotti toisaalta suorastaan riemastuttavan hauskoja tuloksia. 

Hauskaa riitti vaikkapa kun kauppoja innostuttiin pienentämään 399 neliön suuruisiksi, jotta maaginen (ja tietysti aivan hatusta tempaistu) 400 neliön raja alittuisi ja himoittua sunnuntaikauppaa pääsisi sittenkin tekemään.

Edelleenkään toki kenenkään ei ole pakko mennä kauppaan sunnuntaisin ja jos tarpeeksi moni jää kotiin, eivät kaupat ole sunnuntaisin avoinna, kun aukiolo ei vain kannata. 

Nyt valtio toisaalta ei enää määrää, että kaikkien on jäätävä kotiin, koska osa ihmisistä ei halua muidenkaan ihmisten käyvän sunnuntaisin kaupassa.

Käytäntö on jo osoittanut, että kaikkien kauppojen ei suinkaan kannata aina olla sunnuntaisin avoinna. Nyt kauppiaat voivat itse mitata sen milloin väkeä kannattaa ottaa kalliilla tuplapalkalla sunnuntaikauppaa tekemään.

Sunnuntaisulkemuksen kannattajat ovat kehitelleet teoriaa siitä kuinka liikenteen päästöt kasvavat sunnuntaikaupan myötä. On kuitenkin vaikea nähdä miten sunnuntainen kauppareissu kuluttaisi polttoainetta yhtään sen enempää kuin lauantain tai maanantainkaan kaupassa käynti, jotka kuitenkin todennäköisesti vain korvataan sunnuntain kauppareissulla.

Totta on, että kaupan kokonaismyyntikään ei sunnuntaikaupan vapautumisen myötä juuri kasva, sillä asiointi vain todennäköisesti tasoittuu eri päiville. 

Jatkossa suomalaisilla vain on entistä suurempi vapaus aivan itse päättää milloin lähtee kauppaan, eikä tuota päätöstä ole tehty suomalaisten puolesta Helsingissä talossa, jossa on paljon pylväitä edessä.

Vanhan tutun poismeno riipaisee aina, vaikka ei koskaan olisi oikein ollut sen kanssa välilöissäkään. Ikävä voi tulla varsinkin jos tuon puolitutun hullunkuriset toilailut ovat kuitenkin pitkään antaneet puheenaihetta ja puuhaakin pitkinä talvi-iltoina.

Puhun tietysti kauppojen sunnuntaisulkemuksen päättymisestä. Tuosta asiasta on tainnut tulla tälläkin palstalle taitettua peistä muutaman palstametrin verran. 

Järkeeni ei vain ole koskaan mahtunut miksi ruokakauppoja pitäisi pitää yksi päivä viikossa kiinni, vaikka sanomalehtiä saa tehdä joka ainoa päivä, viinaa saa vapaasti myydä kapakissa sunnuntaisinkin yömyöhään ja itse asiassa ihan samaa ruokaakin on saanut myydä vapaasti, jos on vain keksinyt nimittää kauppaansa huoltoasemaksi.

Sunnuntaisulkemuksen murentaminen askel askeleelta, sunnuntai sunnuntailta tuotti toisaalta suorastaan riemastuttavan hauskoja tuloksia. 

Hauskaa riitti vaikkapa kun kauppoja innostuttiin pienentämään 399 neliön suuruisiksi, jotta maaginen (ja tietysti aivan hatusta tempaistu) 400 neliön raja alittuisi ja himoittua sunnuntaikauppaa pääsisi sittenkin tekemään.

Edelleenkään toki kenenkään ei ole pakko mennä kauppaan sunnuntaisin ja jos tarpeeksi moni jää kotiin, eivät kaupat ole sunnuntaisin avoinna, kun aukiolo ei vain kannata. 

Nyt valtio toisaalta ei enää määrää, että kaikkien on jäätävä kotiin, koska osa ihmisistä ei halua muidenkaan ihmisten käyvän sunnuntaisin kaupassa.

Käytäntö on jo osoittanut, että kaikkien kauppojen ei suinkaan kannata aina olla sunnuntaisin avoinna. Nyt kauppiaat voivat itse mitata sen milloin väkeä kannattaa ottaa kalliilla tuplapalkalla sunnuntaikauppaa tekemään.

Sunnuntaisulkemuksen kannattajat ovat kehitelleet teoriaa siitä kuinka liikenteen päästöt kasvavat sunnuntaikaupan myötä. On kuitenkin vaikea nähdä miten sunnuntainen kauppareissu kuluttaisi polttoainetta yhtään sen enempää kuin lauantain tai maanantainkaan kaupassa käynti, jotka kuitenkin todennäköisesti vain korvataan sunnuntain kauppareissulla.

Totta on, että kaupan kokonaismyyntikään ei sunnuntaikaupan vapautumisen myötä juuri kasva, sillä asiointi vain todennäköisesti tasoittuu eri päiville. 

Jatkossa suomalaisilla vain on entistä suurempi vapaus aivan itse päättää milloin lähtee kauppaan, eikä tuota päätöstä ole tehty suomalaisten puolesta Helsingissä talossa, jossa on paljon pylväitä edessä.