Tässä päivänä muutamana soitteli suuren yhtiön myyntimies, joka halusi jatkaa sopimusta, jonka olin tehnyt jo muutama vuosi sitten silloisen paikallisen yrityksen kanssa. 

Tuolloin olimme tutun ihmisen kanssa päässeet helposti sopuun vanhan yhteistyön merkeissä mukavista alennuksista. Nytpä neuvottelukumppanit eivät olleet koskaan kuulleetkaan toisistaan, eikä neuvottelu enää sujunutkaan ollenkaan entiseen malliin.

Kuulostaako tutulta? Niinpä niin; vähän joka alalla ovat isot valtakunnalliset toimijat viime vuosina nielleet tai syrjäyttäneet pieniä paikallisia yrityksiä. 

Nyt asiat sitten hoidetaankin kasvottoman konsernijohdon antamien tiukkojen valtakunnallisten ohjeistusten mukaan, eikä paikallista pelivaraa enää välttämättä ole lainkaan entiseen tapaan tarjolla.

Näinhän se tietysti menee tässä kapitalismissa, kun muutos on elämäntapa. Isot yhtiön hankkivat markkinaosuuksia ja vähentävät kilpailua ostamalla pieniä paikallisia toimijoita.

Ennen kuin huomataankaan, ovat myös paikalliset palvelut huvenneet ja päätöksenteko kadonnut jonnekin kauas suuren organisaation uumeniin. 

Hetken päästä vanha tuttu asiakaspalvelija onkin Lahden yksikössä ja korjaaja ajeleekin paikalle Tampereelta, eikä kahden korttelin päästä kuten ennen.

Moderni tekniikka luonnollisesti vauhdittaa tätä kehitystä. Enää ei ole mitään merkitystä sillä vastaako asiasikapalvelija puhelimeen Lohjalla vain Rovaniemellä.

Toisaalta nykyinen laskusuhdanne tietysti osaltaan rajusti kiihdyttää muutoksen vauhtia. Yritykset hakevat nyt epätoivoisesti säätökohteita ja pienemmät heikommin kannattavat paikalliset palvelupisteet saavat usein ensimmäisenä kylmää kyytiä.

Vaan jossain aina tulee se kuuluisa raja vastaan. Tutun asiakaspalvelijan kanssa asioimaan tottunut ihminen voikin pian hermostua siihen, että nyt puhelimeen vastaava konsernin ihminen ei tiedä tai tunne edes paikkakuntaa, josta soittaja soittaa, eikä tiedä yrityksen vanhoista sitoumuksista ja suhteista yhtään mitään.

Kehitys ei kuitenkaan ole suinkaan vain uhka vaan myös ehdoton mahdollisuus. 

Kun isot toimijat vetäytyvät taantuman piiskaamina maakunnallisiin keskuksiin, avautuu monilla aloilla yhä selkeämpiä mahdollisuuksien ikkunoita ketterille, pienille ja paikallisille toimijoille. 

Pieni yritys ei tietysti useinkaan pysty toimimaan yhtä kustannustehokkaasti kuin isot ja häviää helposti puhtaan hintakilpailun. On kuitenkin paljon asioita, joissa asiakas on valmis maksamaankin siitä, että hän saa apua nopeasti ja voi neuvotella tutun naaman kanssa, joka vielä oikeasti tuntee juuri hänen tilanteensa.

Tässä päivänä muutamana soitteli suuren yhtiön myyntimies, joka halusi jatkaa sopimusta, jonka olin tehnyt jo muutama vuosi sitten silloisen paikallisen yrityksen kanssa. 

Tuolloin olimme tutun ihmisen kanssa päässeet helposti sopuun vanhan yhteistyön merkeissä mukavista alennuksista. Nytpä neuvottelukumppanit eivät olleet koskaan kuulleetkaan toisistaan, eikä neuvottelu enää sujunutkaan ollenkaan entiseen malliin.

Kuulostaako tutulta? Niinpä niin; vähän joka alalla ovat isot valtakunnalliset toimijat viime vuosina nielleet tai syrjäyttäneet pieniä paikallisia yrityksiä. 

Nyt asiat sitten hoidetaankin kasvottoman konsernijohdon antamien tiukkojen valtakunnallisten ohjeistusten mukaan, eikä paikallista pelivaraa enää välttämättä ole lainkaan entiseen tapaan tarjolla.

Näinhän se tietysti menee tässä kapitalismissa, kun muutos on elämäntapa. Isot yhtiön hankkivat markkinaosuuksia ja vähentävät kilpailua ostamalla pieniä paikallisia toimijoita.

Ennen kuin huomataankaan, ovat myös paikalliset palvelut huvenneet ja päätöksenteko kadonnut jonnekin kauas suuren organisaation uumeniin. 

Hetken päästä vanha tuttu asiakaspalvelija onkin Lahden yksikössä ja korjaaja ajeleekin paikalle Tampereelta, eikä kahden korttelin päästä kuten ennen.

Moderni tekniikka luonnollisesti vauhdittaa tätä kehitystä. Enää ei ole mitään merkitystä sillä vastaako asiasikapalvelija puhelimeen Lohjalla vain Rovaniemellä.

Toisaalta nykyinen laskusuhdanne tietysti osaltaan rajusti kiihdyttää muutoksen vauhtia. Yritykset hakevat nyt epätoivoisesti säätökohteita ja pienemmät heikommin kannattavat paikalliset palvelupisteet saavat usein ensimmäisenä kylmää kyytiä.

Vaan jossain aina tulee se kuuluisa raja vastaan. Tutun asiakaspalvelijan kanssa asioimaan tottunut ihminen voikin pian hermostua siihen, että nyt puhelimeen vastaava konsernin ihminen ei tiedä tai tunne edes paikkakuntaa, josta soittaja soittaa, eikä tiedä yrityksen vanhoista sitoumuksista ja suhteista yhtään mitään.

Kehitys ei kuitenkaan ole suinkaan vain uhka vaan myös ehdoton mahdollisuus. 

Kun isot toimijat vetäytyvät taantuman piiskaamina maakunnallisiin keskuksiin, avautuu monilla aloilla yhä selkeämpiä mahdollisuuksien ikkunoita ketterille, pienille ja paikallisille toimijoille. 

Pieni yritys ei tietysti useinkaan pysty toimimaan yhtä kustannustehokkaasti kuin isot ja häviää helposti puhtaan hintakilpailun. On kuitenkin paljon asioita, joissa asiakas on valmis maksamaankin siitä, että hän saa apua nopeasti ja voi neuvotella tutun naaman kanssa, joka vielä oikeasti tuntee juuri hänen tilanteensa.