Kissa pöydälle ja rapa roiskuu – taktiikka

Mediassa on kohkattu siitä menikö Vanhaselta uskottavuus. Tai hallitukselta kun joutui peräytymään eläkepäätöksessä. Erilaisiin nettikyselyihin lassottu ’kansa’ eikä monet mediastakaan näe metsää yksittäiseltä risukasalta, joka sattuu tielle.

En tunne hallituksen ytimen salaisia aivotuksia, mutta minusta tuntuu, että siellä on väkeä, joilla on normaalista suoraviivaisesta etenemisestä eroava taktiikka. Taktiikka, joka on itse asiassa tehokkaampi, vaikkakin käyttäjäänsä kuluttavampi. Tuloksena on ensin paljon hälyä, sekä opposition ja nettikohkaamisen hurmos näiden haukkuessa hallitusta. Lopputuloksena on monta askelta suuntaan, johon oikeasti haluttiinkin mennä, mutta jonne tiedettiin ettei konsensushissuttelussa koskaan edetä.

Eläkeikätapauksessa saatiin aikaan tilanne, jossa työmarkkinajärjestöt sopivat yhteisesti tavoitteesta saada keskimääräistä eläkeikää nousemaan kolmella vuodella (vähintään) vuoteen 2025 mennessä. Aikamoinen tavoite. Keskimääräinen eläkeikä. Ei alin ikä, jossa voi jäädä eläkkeelle, johon sitten suuri osa yrittää löytää vaihtoehtojä. Vaan keskimääräinen ikä. Tosin jos se nyt on 59 ja rapiat päälle, tulee tuosta keskimääräisestä eläkkeelle jäämisiästä siis 63.

Yli 65-vuotiaiden prosenttiosuus Suomen työikäisestä väestöstä (15-64v.) on tänä vuonna noin 25%. Vuonna 2030 tuo osuus (eli vanhushuoltosuhde) on noin 44%. (Lähde Eurostat.) Vuonna 2060 – jonne toki on ikuisuus – osuus on yli 49% eli melkein puolet väestöstä. Jos ei noista luvuista hälytyskellot – paitsi vain retoriset sellaiset – soi, poliitikko on joko aivan pihalla tai täysin vastuuton.

Ainoa huoli tuossa sopimuksessa on se, että työssä jaksamisesta puhe on toki tärkeää ja poliittisesti korrektia – mutta onko se muuta kuin sanahelinää? Saadaanko päätöksiä ja toimivia suunnitelmia de facto eläkeiän noususta aikaan jollain aikavälillä? Ovatko työmarkkinajärjestöt oikeasti tähän mennessä tehneet paljoakaan – tai mitään – asia eteen?

P.S. Kannattaa seurata tuota kissa pöydälle – rapa roiskuu – aallot laantuu – uusi ja parempi tilanne haltuun -taktiikkaa. Sitä harjoittavat muutkin poliitikkomme.

Mediassa on kohkattu siitä menikö Vanhaselta uskottavuus. Tai hallitukselta kun joutui peräytymään eläkepäätöksessä. Erilaisiin nettikyselyihin lassottu ’kansa’ eikä monet mediastakaan näe metsää yksittäiseltä risukasalta, joka sattuu tielle.

En tunne hallituksen ytimen salaisia aivotuksia, mutta minusta tuntuu, että siellä on väkeä, joilla on normaalista suoraviivaisesta etenemisestä eroava taktiikka. Taktiikka, joka on itse asiassa tehokkaampi, vaikkakin käyttäjäänsä kuluttavampi. Tuloksena on ensin paljon hälyä, sekä opposition ja nettikohkaamisen hurmos näiden haukkuessa hallitusta. Lopputuloksena on monta askelta suuntaan, johon oikeasti haluttiinkin mennä, mutta jonne tiedettiin ettei konsensushissuttelussa koskaan edetä.

Eläkeikätapauksessa saatiin aikaan tilanne, jossa työmarkkinajärjestöt sopivat yhteisesti tavoitteesta saada keskimääräistä eläkeikää nousemaan kolmella vuodella (vähintään) vuoteen 2025 mennessä. Aikamoinen tavoite. Keskimääräinen eläkeikä. Ei alin ikä, jossa voi jäädä eläkkeelle, johon sitten suuri osa yrittää löytää vaihtoehtojä. Vaan keskimääräinen ikä. Tosin jos se nyt on 59 ja rapiat päälle, tulee tuosta keskimääräisestä eläkkeelle jäämisiästä siis 63.

Yli 65-vuotiaiden prosenttiosuus Suomen työikäisestä väestöstä (15-64v.) on tänä vuonna noin 25%. Vuonna 2030 tuo osuus (eli vanhushuoltosuhde) on noin 44%. (Lähde Eurostat.) Vuonna 2060 – jonne toki on ikuisuus – osuus on yli 49% eli melkein puolet väestöstä. Jos ei noista luvuista hälytyskellot – paitsi vain retoriset sellaiset – soi, poliitikko on joko aivan pihalla tai täysin vastuuton.

Ainoa huoli tuossa sopimuksessa on se, että työssä jaksamisesta puhe on toki tärkeää ja poliittisesti korrektia – mutta onko se muuta kuin sanahelinää? Saadaanko päätöksiä ja toimivia suunnitelmia de facto eläkeiän noususta aikaan jollain aikavälillä? Ovatko työmarkkinajärjestöt oikeasti tähän mennessä tehneet paljoakaan – tai mitään – asia eteen?

P.S. Kannattaa seurata tuota kissa pöydälle – rapa roiskuu – aallot laantuu – uusi ja parempi tilanne haltuun -taktiikkaa. Sitä harjoittavat muutkin poliitikkomme.

One thought on “Kissa pöydälle ja rapa roiskuu – taktiikka

  1. Itse olen ollut koira-ihminen

    joten noista kissoista en tiedä. Mutta minusta keskustelussa on aivan liian vähän ollut esillä tuo problematiikka, johon viittaat nostamalla esiin työssä jaksamisen.

    Työeläkejärjestelmä ja kohonnut elintason on aikaansaanut sen, että harva joutuu enää elantonsa vuoksi jatkamaan työelämässä pysymistä Jos töissä jatketaan eläkeiän tienoilla, syynä on usein mielekkääksi koettua työ.
    Nyt olisi aika etsiä porkkanoita työelämässä jaksamiseen ja jättää kepillä koettelemen muille.
    Pekka

Comments are closed.

Related Posts

"Minä voinkin ottaa nämä rahat"
Yhteiskunta

Mikro- ja makrotason horisontaaliset tulonsiirrot

Terve yhteiskunta pitää huolta kaikista jäsenistään. Siihen tarvitaan myös tulonsiirtoja. Perinteisesti oikeistossa tulonsiirtoja pyritään kutistamaan kun taas vasemmistossa niitä halutaan lisätä. Tulonsiirrot ovat tarpeellisia, mutta

Sijoittaminen

Suomalaisten yritysten tunnusluvut löytyvät piksun työkalut valikosta

Suomalaisten yritysten tunnusluvut on laskettu valmiiksi piksun TYÖKALUT -> ARVOSTUSKERTOIMIA sivulle:

S/P%  =  (S)ales per (P)rice.    Liikevaihto suhteessa markkina-arvoon (milj.) prosentteina. Joidenkin yritysten tekemä lisäarvo

Yhteiskunta

Yrittäjästatuksella (esim toiminimellä) toimimista helpotetaan ja sähköiset alustat voivat tarjota yrittäjästatuksella toimiville urakoita

Euroopan unioni on säätänyt alustatyödirektiivin, jonka mukaan alustatyötä (ja muita urakoita) tulee voida tehdä niin yrittäjänä kuin työsuhteessakin.

Monet maat, kuten Suomi, ovat pyrkineet pakottamaan kansalaisiaan

Sijoittaminen

Euroopan keskuspankin mukaan kulta on hyvä arvon säilyttäjä silloin kun ajat ovat levottomat

Euroopan keskuspankki kertoo raportissaan sijoittajille tärkeää informaatiota kullan soveltuvuudesta sijoitusinstrumentiksi:

Fyysinen kulta on antanut hyvää suojaa osakemarkkinoiden volatiliteettiä, talouspolitiikan äkkikäänteitä ja geopoliittisia riskejä vastaan.
Turvallisimpia