Eurovaalipaneeleissa kysytään jatkuvasti mitä pitäisi tehdä maailmantaloudelle. Meppiehdokas yrittää sitten minuutissa omat lääkkeensä. Jokainen heittää peliin jotain. Itse olen vastannut kolmella kärjellä.

Ekaksi, elvytys on laastari, tekohengitystä, sillä pidetään talouden pyöriä pyörimässä. Tai ainakin joillain aloilla, kuten rakentaminen ja erilaiset infrastruktuurihankkeet, tiet, rautatiet. Koko elvytyskysymys ei oikeastaan ole tulevien meppien päätettävissä, mutta koska vaalikimaroissa on kaikkeen oltava mielipide, niin tähänkin. Elvytystä tehdään pääosin kansallisten hallitusten toimesta, mutta unionissa voidaan kaveria jeesata – vaikka lähes kaikki taitavat joutua lainanottoon itsekin. EU hyväksyi myös yhteisen elvytyspaketin, suurelta energia-alalle. Siitä infoa löytyy täältä:

http://www.europarl.europa.eu/news/expert/infopress_page/034-55118-124-05-19-905-20090505IPR55117-04-05-2009-2009-false/default_fi.htm

Toiseksi, pankki- ja luototustoimintaan on saatava luottamusta. Siksi toimintaa on alettava paremmin säädellä, esimerkiksi vaatimalla enemmän avoimuutta sijoituksilta ja ketjuttamiselta. Parlamentti on jo hyväksynyt toimia tähänkin, mm. vakavaraisuusdirektiviin, vakuutusalojen säätely-direktiivin, ja rajoja luottoluokituslaitoksille. Yksityiskohtiin en ole vielä perehtynyt, ja direktiivejä tuskin on alettu panna toimeen. Mutta ainakin lainsäädännön puolella asiassa ollaan edetty.

Kolmantena kohtana olen itse maininnut tulevaisuuden yritystoiminnan ja tutkimus- ja kehityspuolen edistämisen, jotta meillä on tulevaisuudessa mitä tuottaa, kaupata ja myydä. Tässä tulee kyseeseen yksi tärkeistä unionin toimialueista eli tutkimus- ja kehityspolitiikka.Uuden talousarvion mukaan unionin käyttää 11,8 mrd euroa ‘kilpailukyky, tutkimus- ja innovaatiotoimintaan’. Tämä aihepiiri ei ole erikoisosaamisalaani, mutta on selvää, että jos haluamme talouslaman jälkeen olla mukana maailmanlaajuisessa kilpailussa relevanttia toimijana, on unionilla oltava tuotteita ja palveluja, joita myydä muualle. Niitä taas ei useinkaan synny ilman merkittäviä investointeja tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.

Ranskan presidentti Sarkozy ja Saksan liittokansleri Merkel kirjoittavat sunnuntaina ranskalaisessa Le Journal du Dimanchessa ja saksalaisessa Welt am Sonntagissa “vastustavansa ”byrokraattista Eurooppaa, joka noudattaa mekaanisesti pikkutarkkoja sääntöjä ja suhtautuu epäluuloisesti muutokseen”.– Vahva Eurooppa ei välttämättä aina merkitse lisää  valtaa Euroopan unionille, lisää eurooppalaista lainsäädäntöä ja taloudellisia ohjauskeinoja.” (Lainaus poimittu Talousanomista.)

Tämäkin on hyvä muistaa silloin kun innokkaat mepit alkavat uudessa europarlamentissa miettimään keinoja talouden kohentamiseksi, puhumattakaan kun niitä miettivät innokkaat komission virkamiehet.

Eurovaalipaneeleissa kysytään jatkuvasti mitä pitäisi tehdä maailmantaloudelle. Meppiehdokas yrittää sitten minuutissa omat lääkkeensä. Jokainen heittää peliin jotain. Itse olen vastannut kolmella kärjellä.

Ekaksi, elvytys on laastari, tekohengitystä, sillä pidetään talouden pyöriä pyörimässä. Tai ainakin joillain aloilla, kuten rakentaminen ja erilaiset infrastruktuurihankkeet, tiet, rautatiet. Koko elvytyskysymys ei oikeastaan ole tulevien meppien päätettävissä, mutta koska vaalikimaroissa on kaikkeen oltava mielipide, niin tähänkin. Elvytystä tehdään pääosin kansallisten hallitusten toimesta, mutta unionissa voidaan kaveria jeesata – vaikka lähes kaikki taitavat joutua lainanottoon itsekin. EU hyväksyi myös yhteisen elvytyspaketin, suurelta energia-alalle. Siitä infoa löytyy täältä:

http://www.europarl.europa.eu/news/expert/infopress_page/034-55118-124-05-19-905-20090505IPR55117-04-05-2009-2009-false/default_fi.htm

Toiseksi, pankki- ja luototustoimintaan on saatava luottamusta. Siksi toimintaa on alettava paremmin säädellä, esimerkiksi vaatimalla enemmän avoimuutta sijoituksilta ja ketjuttamiselta. Parlamentti on jo hyväksynyt toimia tähänkin, mm. vakavaraisuusdirektiviin, vakuutusalojen säätely-direktiivin, ja rajoja luottoluokituslaitoksille. Yksityiskohtiin en ole vielä perehtynyt, ja direktiivejä tuskin on alettu panna toimeen. Mutta ainakin lainsäädännön puolella asiassa ollaan edetty.

Kolmantena kohtana olen itse maininnut tulevaisuuden yritystoiminnan ja tutkimus- ja kehityspuolen edistämisen, jotta meillä on tulevaisuudessa mitä tuottaa, kaupata ja myydä. Tässä tulee kyseeseen yksi tärkeistä unionin toimialueista eli tutkimus- ja kehityspolitiikka.Uuden talousarvion mukaan unionin käyttää 11,8 mrd euroa ‘kilpailukyky, tutkimus- ja innovaatiotoimintaan’. Tämä aihepiiri ei ole erikoisosaamisalaani, mutta on selvää, että jos haluamme talouslaman jälkeen olla mukana maailmanlaajuisessa kilpailussa relevanttia toimijana, on unionilla oltava tuotteita ja palveluja, joita myydä muualle. Niitä taas ei useinkaan synny ilman merkittäviä investointeja tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.

Ranskan presidentti Sarkozy ja Saksan liittokansleri Merkel kirjoittavat sunnuntaina ranskalaisessa Le Journal du Dimanchessa ja saksalaisessa Welt am Sonntagissa “vastustavansa ”byrokraattista Eurooppaa, joka noudattaa mekaanisesti pikkutarkkoja sääntöjä ja suhtautuu epäluuloisesti muutokseen”.– Vahva Eurooppa ei välttämättä aina merkitse lisää  valtaa Euroopan unionille, lisää eurooppalaista lainsäädäntöä ja taloudellisia ohjauskeinoja.” (Lainaus poimittu Talousanomista.)

Tämäkin on hyvä muistaa silloin kun innokkaat mepit alkavat uudessa europarlamentissa miettimään keinoja talouden kohentamiseksi, puhumattakaan kun niitä miettivät innokkaat komission virkamiehet.