Euroalueen kilpailukykyerot kutistuvat

Vaihtotase kertoo yksityinen sektorin, julkinen sektorin ja yritysten talouksien yhteenlasketun tasapainon – sen kuinka paljon kyseinen maa kokonaisuudessaan velkaantuu taikka vaurastuu.

Positiivinen vaihtotase korreloi pörssikurssien nousun kanssa

Vaihtotase korreloi jossain määrin myös pörssikurssien kanssa. Vaurastuvassa ja teollistuvassa maassa on positiivinen vaihtotase ja melko usein myös pörssikurssit nousevat ja valuutan arvo vahvistuu. Kehittyneiden maiden, USA:n ja Euroalueen vaihtotaseet ovat vuodesta  2008 alkaen vahvistuneet, teollisuus piristynyt ja pörssikurssit vahvistuneet suhteessa kehittyviin maihin. USA ja Euroalue ovat olleet sijoittajalle hyviä valintoja. 

Vaihtotaseen tasapaino kehittyvissä ja kehittyneissä maissa (Lähde: IMF)

Euroalueen kilpailukykyerot ovat kutistuneet

Vuosina 2000…2009 vallinneet suureet vaihtotaseen vajeet kielivät suurista valuuttaan liittyvistä arvostusvinoumista ja kilpailukykyeroista. Nuo erot ovat kutistuneet ja merkittäviä vaihtotaseen epätasapainoja ei ole enää kuin muutamissa maissa kuten Turkissa (suuri vaje) sekä Singaporessa, Saudi-Arabiassa ja Norjassa (suuri ylijäämä). Euroopan sisäiset kilpailukykyerot ovat nekin supistuneet ja entiset kriisimaat, Espanja, Italia, Kreikka, Portugal ja Irlanti kuuluvat yhdessä Saksan kanssa maanosamme vientivetureihin. 

Vaihtotaseen vajeet (Lähde: IMF)

Tasapainoiset vaihtotaseet ovat sijoittajalle siunaus

Tasapainottuva maailmantalous on sijoittajan siunaus. Supistuvat vajeet ja ylijäämät lupaavat stabiilia, ennustetettavaa kehitystä ja varallisuusarvojen kasvua. Vaikka valtiontalous olisikin tasapainoton, niin ongelma on kuitenkin helpompi hoitaa kun koko valtio (yksityiset + yritykset + valtio) on tasapainossa.  Euroopan entiset kriisimaat ovat juuri tämän tyyppisiä. Niissä valtiontaloudet ovat edelleen kuralla, mutta vienti vetää ja rahaa virtaa kasvavina vientituloina talouteen.

IMF varoittelee katsauksessaan erilaisista maailmantalouden tasapainoa uhkaavista riskeistä. Tämä on ylihuolehtimista. Kokonaistalouden tasapaino on parempi kuin pitkään aikaan ja lupailee hyvää.  

 

8 thoughts on “Euroalueen kilpailukykyerot kutistuvat

  1. Miten se on noin?

    Eikö maailman vaihtotaseiden summa ole nolla? Jos summa on nolla niin onko pörssikurssienkin liikkeiden summa nolla?

    1. Politiikka on makrotaloutta tärkeämpi pörssarvon tekijä

      Vaihtotaseiden summa pitäisi olla nolla – yes. Mutta eipä ole. Ei edes IMF:n tilastoissa. Tätä on joskus Economist lehden palstoilla ihmetelty ja selitykseksi keksittiin muistaakseni tilastointivirheet. Verkkokaupan huonoa tilastoituvuutta muistaakseni osoiteltiin epäilyttäväksi syylliskandidaatiksi. Tuo virhe näkyy artikkelin kuvassa.

      Vaitotase korreloi tosiaan heikosti pörssikurssien kehityksen kanssa. Kukaan ei ole tietääkseni koskaan löytänyt vahvoja ennustavia korrelaatioita pörssikursseihin. Mutta vaihtotase on kuitenkin eräs kilpailukyvyn indikaattori. Yksinään käytettynä se ei taida olla kovin hyvä oikein mihinkään tarkoitukseen – tarvitaan varmaan muitakin mittareita. 

      Minusta on alkanut näyttää siltä että vaihtotaseen ja muiden makrotaloudellisten indikaattoreiden seuraaminen voi muuttua vähemmän kiinnostavaksi. Erot ovat kutistuneet niin pieniksi. Valtion harjoittama politiikka tuntuu sen sijaan vaikuttavan enemmän. Joskus sekin on täysin arvaamatonta niin kuin Turkista, Egyptistä, Venäjältä ja Thaimaasta olemme saaneet viimeisen vuoden aikana oppia. Helppoa ei ole, mutta mielenkiintoista ja jännittävää.

       

      1. Makrotalous

        Mikäli Kai on niin, että makrotalous ei vaikuta enää niin paljon yritystalouteen kuin aiemmin, niin se on huono kehityskulku. Tämä on merkki, ettei yritykset ole riippuvaisia enää kotivaltiotensa kehityksestä ja se osoittaa pahimpien globalisaatiokriitikoiden pelot oikeaksi. Yritykset pystyvät kilpailuttamaan kansallisvaltioita toisiaan vastaan ja ne hyötyvät aina tapahtuu kuinka vain. Maailma jakaantuu yhä enemmän henkilöobjekteihin ja juridisiin objekteihin ja niillä on yhä vähemmän tekemistä keskenään. Kuitenkin noista yrityksistä aina tulee se vauraus joillekin valumaan ja se valunee niin harvoille ja mutkikkaita reittejä ettei niitä tilastoista näe. Todella mielenkiintoista ja pelottavaa, jos noin todella on.

      2. Ihmiset suosivat hyviä julkisia palveluita

        Yritykset suosivat alhaista veroastetta

        Trendi on kieltämättä tuon suuntainen. Yritysten voittoja valuu sinne missä niitä verotetaan vähiten. Ilmiö liittyy suurten yritysten sisäisiin siirtohintoihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän mielivaltaisia. Olen joskus tehnyt töitä suuren yrityksen sisäisten siirtohintojen kanssa. Ainakaan tuolloin ei kunnolla tiedetty mikä on yrityksen sisäisten palvelujen ja tavaroiden järkevä siirtohinta. Arvioiminen oli vaikeaa. Ja jos ei sitä yritys itse osaa arvioida niin miten sen sitten muut osaisivat. Ja vinoutuneiden siirtohintojen mukana siirtyy voittoja maasta toiseen. Yleensä tahtomatta ja joskus tarkoituksella. 

        Ihmiset suosivat korkeaa veroastetta ja hyviä julkisia palveluita

        Sekin on mahdollista että hyvin toimeen tulevat ihmiset alkavat paeta veroja kalliista maista sellaisiin, jossa riittävät julkiset palvelut saa kohtuullisella verorasituksella. Toistaiseksi ihmisten liike on ollut toisensuuntaista. Ihmisiä on paennut sellaisista maista, joiden julkiset palvelut ovat kehnoja sellaisiin, joissa julkiset palvelut ovat riittäviä. Korkean veroasteen pohjoismaihin ja Eurooppaan on ollut tulijoita.

        Upporikkaat eivät ole haikailleet korkean veroasteen pohjolaan. Verotusta ja julkisia palveluita on vaikea tehdä mieleiseksi sekä Matti Meikäläiselle että Ulpu Upporikkaalle.

        Suomi taitaa olla sekin ihan ainutlaatuinen juttu. Edes Matti Meikäläinen ei minun käsittääkseni halua tuota 60% keskimääräistä veroastetta, jonka nykyisen kokoinen julkinen sektori vaatii. Niin ainakin luulen. 

      3. Veroaste

        Ei kai nyt sentään Suomessa tarvitse olla 60% keskimääräinen veroaste. Veroasteemme suhteessa bruttokansantuotteeseemme on nyt noin 42%, huomatkaa että sekin ilmoitetaan suhteessa bruttokansantuotteeseen. Vielä 10 vuotta sitten se oli 47%. Julkisensektorin koko suhteessa kansantuotteeseen on noin 60% ja yksityisensektorin osuus kansantuotteesta on noin 200%.

      4. Arvasin että puuttuisit

        Arvasin että puuttuisit tuohon. Tein vain sen arvion, että jos veroasetta nostetaan sen verran että valtiontalous on tasapainossa niin veroasteemme nousee jonkin verran. Samalla bruttokansantuote pienenee kun kulutukseen ja talouteen tulee vähemmän rahaa ja veroasetetta joudutaan nostamaan lisää jotta valtion talous saataisiin tasapainoon.

        Ilmiö on lordi Keynesin aikoinaan kuvaama. Tosin hän kuvasi asian toisin päin –  kun velkaantumista lisätään niin kiertoon tulee lisää rahaa ja bruttokanstuote kasvaa ja alkaa positiivinen kierre jossa talous elpyy (jotkin, kuten minä,  tosin väittävät että elpyminen on väliaikaista silmänlumetta ja velkaelvytys valuu vain suurempiin palkkoihin, vahingoittaa kilpailukykyä ja tuhoaa talouden perustan). Kukaan ei tosin taida kiistää sitä etteikö talous väliaikaisesti elpyisi ja etteikö sama asia toimii myös toisin päin aivan niin kuin hän aikoinaan mainitsi.  Keynes oli ilmiön kuvaamisessa siis aivan oikeassa.

        En ole varma onko tuo 60% veroaste sellainen taso jolla nykyinen julkinen sektori voitaisiin kustantaa. Keynesin kertoimen arvoa on vaikea tietää ja laskelmat ovat parhaimmillaankin vain arvioita. Olet luultavasti oikeassa. Hieman pienemmälläkin veroasteella voitaisiin ehkä pärjätä jos valtio perii palveluistaan kunnon korvauksen eikä kustanna kaikkea veroilla.

      5. Valtiontalous<>julkinen talous

        Kokonaisuudessa meidän julkinen talous on tasapainossa.

        Ja julkisella sektorilla on 120 miljardia enemmän rahaa kuin velkaa. Tarvitsiko sitä olla enemmän? Jos katsotaan niin meidän valtionkin alijäämä on supistunut.

        Tuo oli pahimmillaan vuonna 2010 yli 10 mrd ja nyt olemme noin 7 mrd tasolla. Mutta kokonaisuutena julkinen sektori on ylijäämäinen. Ja nykyisellä korkotasolla jos ei muuta keksitä niin ostettaisiin mekin ulkomaalaisia yrityksiä, kuten Norja ja Sveitsi tekevät. Tämähän luultavasti olisi tuottavaa toimintaa, eihän 10 vuoden lainakorko ole kuin 1,77%/vuosi.

        http://www.suomenpankki.fi/en/tilastot/korot/pages/tilastot_arvopaperimarkkinat_velkapaperit_viitelainojen_korot_en.aspx

         

         

      6. Tiedä vaikka olisin väärässä

        Tässä dokumentissa sanotaan, että miljardilla valtiontalouden supistaminen supistaa kansantaloutta 0,5-1 mrd.

        http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/bof_online/Documents/BoF_Online_09_2014.pdf

        Tässä sanotaan myös: "Menoleikkausten kielteisten vaikutusten voi odottaa olevan lyhyellä aikavälillä keskimäärin hieman suurempia kuin vastaavan suuruisten veronkorotusten. Kerroinvaikutukset todennäköisesti vaihtelevat tuntuvasti eri menolajien ja verokohteiden välillä. 

        "
        Jos taas noin on, niin menoja ei juuri kannata leikata vaan vaje kannattaa kattaa velalla ja veronkorotuksilla. En tiedä tuosta kertoimesta, että jos taas paisutettaisiin julkistasektoria miljardilla lisääntyisikö silloin kansantalous 0,5-1 mrd. Valtio saa nyt 10 vuoden lainaa 1,77%/vuosi, niin tuosta elvytyksestä tulisi menoja 3,54%-1,77%/vuosi. Jos kansantalous kasvaa tuota nopeammin, niin se on kannattavaa. Toisaalta kannatan että valtio alkaisi aktiivisesti sijoittamaan velkavivulla, koska kyllä me saamme tuota parempaa korkoa maailmalta. 

Comments are closed.

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com