Eurokriisin vaikea ennustettavuus

Katsoin pidemmältä ajalta omia muistiinpanojani siitä, millaisissa ongelmissa euroalue on ollut minäkin ajankohtana pankkikriisinsä kanssa. Osumia ja huteja tulee niin pienissä yksityiskohdissa kuin "suuremmassa kuvassa". Ennustettavuus on siksi hyvin vaikeaa. Olen hämmästellyt sitä poliittisen tarmon määrää, jolla selkeät ja ennenkaikkea lopulliset uhat on saatu kuriin. Esimerkiksi hieman yli vuosi sitten Bundesbank oli TARGET2-saldoinensa siinä tilassa, että siltä oli vähällä loppua myytäväksi kelpuutettu paperi, jolla syöttää kriisimaiden keskuspankkeja. Edessä oli kultavarojen tai velkapaperien myynti. Suomen Pankki ilmoitti, ettei tässä ole mitään hätää. Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että Suomen Pankki oli oikeassa, ja "TARGET2-meuhkaajat" väärässä. Mario Draghi tuli ja pelasti Lontoon puheillaan. Emme tainneet olla kovin monen päivän päässä siitä euroalueen lopusta.

Riskianalyysien tehtävä on totta kai tuoda juuri nämä pahat uhkakuvat esille, jotta niiltä voitaisiinkin välttyä. Taloudellisessa mielessä tämä on oikeastaan puhdasta matematiikkaa. Matematiikan säännöt ovat universaaleja, ja niitä noudattamalla kuka tahansa pystyy laskemaan saman lopputuloksen professorista varastomieheen. Vaikeus tuleekin poliittiselta puolelta. Lähdin pohtimaan tilannetta, jossa pitäisi pystyä katsastamaan sen puolen riskejä. Miten niitä tulisi painottaa? Miten sijoituksien kanssa tulisi menetellä? Heikkohermoisten kannattaa lopettaa lukeminen tähän.

Toistaiseksi poliittinen sekasotku on onnistuttu välttämään, toisinaan hyvinkin täpärästi. Alkuun riitti, että vaihdettiin pääministerit teknokraateiksi (Kreikka ja Italia), jotta sama deflatorisen laman kierteen aiheuttava politiikka sai jatkua. Alussa IMF oli juonessa mukana. Tällä hetkellä näyttää toisenlaiselta. Mahdottomuus ei ole selvitä näistäkään, mutta mikäli suuri linja kulissien takana (Saksassa) ei muutu niin tilalle tulee vain entistä suurempia poliittisia ongelmia. Katsotaan nykyhetken tilannetta:

Kreikka:

Kreikassa velkojen nollausta ja kuripolitiikan loppumista ajava vasemmistolainen Syriza on kannatuskyselyissä suurin puolue. Lisäksi Kultainen sarastus on nousussa, ja nyt saavuttanut jo 18 prosentin kannatuksen. Kreikan hallitus on kaventunut, koska demokraattinen vasemmisto (Dimar) lähti hallituksesta ja nyt "muskelit" ovat vain inauksen enemmistön puolella. Äänestyspäivinä on siis kuskattava pahoinkin sairastuneet nuhanenät parlamenttitalolle äänestämään talouskuriohjelmien puolesta.

Dimar lähti, koska Kreikka aloitti konkreettisesti julkisen sektorin henkilöstövähennykset. Aiemmin ei oltu irtisanottu ketään, ei edes rötöstelijöitä. Lisää on luvassa, ja kansalaisilla on pinna kireällä. Ongelmana on edelleen se, että enemmistö kansalaisista haluaa pysyä kuripolitiikan saneleman yhteisvaluutan jäseninä. Siksi Syrizakaan ei henno ehdottaa maan irtaantumista. Laajojen velkasaneerausten ja kuriohjelmista luopuminen yhteisvaluutan jäseninä ei ole kovin kestävää. Tällaisessa tilanteessa maksajamaat kimpaantuvat, ja sen seurauksia on niitäkin vaikea arvioida. Voisi käydä niin, että mm. Suomessa halutaan enemmän lähteä pois yhteisvaluutasta, ja poliittisen karttamme oikullisuudesta johtuen siihen on puolueidenkin pakko sopeutua.

Kultaisen sarastuksen kannatuksen nousu ajaa maata kuitenkin hankalaan asemaan. Sen neuvotteleva ja sovitteleva strategia on kyseenalaistettu, ja kova linja muita euromaita kohtaan vain asettaisi suuremman kulmakertoimen Syrizan seuraamuksiin nähden.

Poliittisen riskin arviointi tuottaa suuria huolia. Poliittinen riskipuntari: 5/5.

Italia:

Silvio Berlusconin (PdL) sai seitsemän vuoden vatvonnan jälkeen korkeimmalta asteelta tuomion. Osa puolueesta haluaa, että joko Berlusconi armahdetaan, tai puolue lähtee koalitiohallituksesta. Viiden tähden liike ei ole menossa keskusta-vasemmistolaisen PD-puolueen kaveriksi. Lisäksi edellisen teknokraattipääministerin (Mario Monti) hallituskauden aikana säädettiin laki, jossa tuomittu kansanedustaja voidaan erottaa parlamentista. Joka tapauksessa Berlusconi ei saa asettua ehdolle luottamustehtäviin kuuden vuoden aikana.

PD:ssä on myös osa puolueesta katsonut "arkkivihollisensa" (siis Berlusconin) olevan nyt haavoittuvainen, joten mies tulisi nyt erottaa äänestämällä hänet ulos parlamentista. Pääministeri Enrico Letta tietää kuitenkin, ettei tämä linja oikein kanna pitkälle. Seuraavien vaalien alla Giuseppe Grillon johtama Viiden tähden liike saisi enemmän polttoainetta kampanjaansa, eikä erottamispäätöksen jälkeen ole mitään mahdollisuuksia luovia onnistuneesti poikkeuksellisella koalitiohallituksella.

Poliittinen riski ei ole kovin suuri tällä hetkellä. Todennäköisesti Berlusconia ei eroteta, eikä PdL tule vetämään hallitustukea pois. Tilanne jatkuu siis normaalina. Musta joutsen on kuitenkin mainittu. Poliittinen riskipuntari: 1/5.

Kypros:

Euroalueen "taloudellisessa kotiarestissa" olevan Kyproksen työttömyysaste pompahti radikaalisti ylös, ja talletusleikkuri rankaisee suurtallettajia odotettua enemmän. Tämän lisäksi on ollut päiviä, jolloin yhtenä vaadittiin heti muutoksia kuriohjelmaan, mutta seuraavassa käänteessä kaiken todettiin etenevän suunnitellusti.

Kypros on kuitenkin minulle enemmänkin mysteeri, koska en ole seurannut maan poliittisen tilanteen luonnetta (inhoan tehdä sitä muidenkin maiden osalta, mutta pakko se on nykyisin antautua seuraamaan). Tämän vuoksi olen oikeastaan pelkkien arvailujen varassa, enkä osaa muodostaa perusteltua riskipuntarilukemaa. Jos pakotettaisiin arvaamaan niin sanoisin, jotta 2/5, sillä odotan tilanteen pahenevan. Mikäli lukijoilla on tähän enemmän annettavaa, olen enemmän kuin ilahtunut kommenteista.

Portugali:

Noin kuukausi sitten Portugalia pidettiin "hiljaisena matolääkityksen syöjänä". Oikeastaan Portugalin pompsahtaminen otsikoihin ministerierojen (ja eroaikeiden) antoi minulle aiheen koko tähän kirjoitukseen. Poliittinen kriisi oli valmis parissa päivässä. Tämä yllätti markkinat, ainakin jos katsoo maan lainakorkojen käyttäytymistä. Tilausta poliittiseen riskianalyysiin oli siis selkeästi olemassa.

Presidenttiä myöden laitettiin poliittinen arvovalta peliin aikomuksena saada oppositiossa olevat sosialistit vaiennettua tarjoamalle heille parempia äänentoistolaitteita hallituksen tiloihin. Siis pelkästään äänentoistolaitteita: ministeriposteja ei ollut luvassa. Lisäksi presidentti lupasi ennenaikaistaa parlamenttivaaleja vuodella. Tämä ei luonnollisestikaan kelvannut, sillä puolue vastustaa jyrkästi kuritoimia kreikkalaisen Syrizan tapaan. Astumalla presidentin ansaan he tuskin tulisivat saavuttamaan vaalivoittoa syyskuun loppupuolella (viikkoa ennen Saksan vaaleja) pidettävissä kunnallisvaaleissa. Näin ainakin he laskevat. Lisäksi sosialistit vaativat uusia vaaleja heti.

Vaikka CDS-PP -puolueen tuki saatiin pidettyä hallituksessa, eikä maa ajautunut vähemmistöhallituksen tilaan niin paineet eivät ole kadonneet minnekään. Tällä episodilla varmistettiin kuitenkin se, että tornin päässä mulkoileva Sauronin silmä on fokusoitunut tarkasti Iberian niemimaan kauimmaisiin rantoihin.

Ilman selkeitä merkkejä paremmasta eroaikeissa oleva puolue aktualisoinee uhonsa, ja silloin ollaan taas tilanteessa, jossa on hyvät keinot tarpeen. Tuleeko teknokraattia, vai rampa hallitus – ennen tai jälkeen vaalien? Poliittinen riskipuntari: 3/5.

Espanja:

Hallitus ajautui Espanjassa hankalaan asemaan, kun pääministeripuolueen (PP) entinen tilinhoitaja – nyttemmin vangittu – Luis Bárcenas avautui kertomaan systemaattisesta ja vuosia kestäneestä lahjusringistä. Bárcenas mainitsi monen tunnin kuulemisessaan niin pitkän listan lahjuksia vastaanottaneiden nimiä, jotta jos hän tuo esille aiemmin mainitsemansa "vedenpitävät todisteet" niin PP on lirissä. Bárcenaksella on kuitenkin yksi ongelma: jos hän tuo todisteet esille, hän myös samalla paljastaa lahjuksia antaneiden tahojen erisnimiä. Itse asiassa hänellä on toinenkin ongelma: tiedot koskevat aina vuoteen 2008 asti tapahtunutta lahjontaa. Pääosin rikokset vanhenevat Espanjassa 5 vuodessa, mutta lahjonnan syyteaika on pidempi. Jos siis Bárcenas tuo oikeussaliin todisteet ja syytteet napsuvat pitkin PP:tä niin siellä on hallitus sayonara-suoritustilassa. Mutta samalla on hyvin oletettavaa, ettei Bárcenaksella ole paljon kavereita. Erityisesti tällä hetkellä epäillyt raksafirmat voivat hyvinkin laittaa miehen mustalle listalleen.

Raksafirmojen osuutta on syytä epäillä, sillä niiden voi hyvinkin kuvitella lahjonneen PP:tä (ja muita puolueita) varmistamaan julkishankkeita itselleen. Miksi Espanjassa on lentokenttiä, joita kukaan ei käytä? Olisiko yksityinen raha tehnyt vastaavaa ilman täydellistä mielenhäiriökohtausta?

Kansalaiskyselyiden perusteella nihkeät 96 prosenttia espanjalaisista pitää puolueita (siis muitakin kuin vain PP:tä) lahjottuina. Pääministeripuolueen eroa on alettu vaatia, tai ainakin pääministerin eroa. Pääministeri Mariano Rajoy kertoi, että ainoa virhe oli palkata Bárcenas aikoinaan. Ainakin joidenkin tekstiviestin perusteella tällaista virhettä ei oltu ainakaan silloin vielä huomattu, vaikka yhteistyö olikin jatkunut jo vuosia. Rajoyn selvityksen mukaan vain 4 prosenttia espanjalaisista on oikeassa, sillä hän ei ole ottanut vastaan ainoatakaan kyseenalaista euroa.

Tämä tapaus tuskin häviää unohduksiin oviremppojen tavoin. Lisää talouskuria tuottava Rajoy tekee sen asemassa, jossa osapuilleen kukaan ei pidä häntä syyttömänä. Kansalaisten työttömyysaste on hurja, eikä puskuroimattomat eläkerahastot kestä tällaista. Heinäkuussa sosiaaliturvarahastosta nostettiin rahaa kahdesti eläkkeiden maksua varten.

Poliittisen riskipuntarin lukemissa vaikeuksia tekee se, ettei oikein voi sanoa mitä tulee tilalle, jos PP kaatuu. Todennäköisesti vastaus on sosialistit, mutta millaisella politiikalla? Mikäli linja on kreikkalaisen Syrizan mukaan jyrkkä voi puntarilukemaan lisätä yhden pykälän. Poliitinen riskipuntari: 4/5.

Yhteenveto:

Koska en pidä itseäni mitenkään suurena politiikan tutkijana nämä lukemat tulee ottaa varauksella. Yleinen huomioni kuitenkin on se, ettei eurooppalaisissa markkinoissa ole lainkaan osattu hinnoitella riskien määrää. Minä pidän yleistä hintatasoa pienenä kuplana, mutten missään nimessä edes väitä olevani Ainoa Ultimaattinen Auktoroitu Kyseenalaistamaton Totuus.

7 thoughts on “Eurokriisin vaikea ennustettavuus

  1. Kreikan valtion konkurssiriski on 12% todennäköisyys vuodessa

    Tässä tietoa siitä miten markkinat hinnoittelevat valtioiden konkurssiriskin juuri tällä hetkellä. 

    Valtionlainojen 10 vuoden korot olivat kriisimaissa viime perjantaina seuraavat:

    • Italia    4,25 %
    • Espanja   4,57 %
    • Portugal   6,57 %
    • Kreikka  9,94 %

    Jos oletetaan, että inflaatio on seuraavat 10 vuotta noin 2,5% ja talouskasvu noin 1,5% niin velkapapereista saa inflaation ja talouskasvun vähentämisen jälkeen riskistä johtuvaa ylituottoa seuraavasti:

    • Italia    0,25 %
    • Espanja   0,57 %
    • Portugal   2,57 %
    • Kreikka  5,94 %

    Ylituottoa saadaan siksi, että on olemassa ylituoton suuruinen riski menettää rahat. Mutta sijoittajat saavat yleensä noin puolet rahoistaan takaisin vaikka valtio kaatuisikin (karkea arvio historian perusteella). Tästä syystä riski valtioiden ajautumiseen selvitystilaan lienee vuodessa tuplaten korkeampi kuin tuo ylituottoprosentti. Näin laskien markkinat arvioivat juuri tällä hetkellä valtioiden kaatumisriskiksi seuraavat:

    • Italian kaatumisriski    0,5 %  / vuosi
    • Espanjan kaatumisriski   1,14 %  / vuosi
    • Portugalin kaatumisriski   5,14 % / vuosi
    • Kreikan kaatumisriski  11,88 % / vuosi

    Nämä luvut näyttävät matalilta, mutta se on osin illuusiota. Jos Kreikalle hinnoitellaan lähes 12% riski kaatua yhden vuoden aikana, niin kumulatiivinen riski kaatumiselle on jo muutamassa vuodessa suuri.

     

    Viimeisimmät valtionlainojen korkokäyrät löytyvät Bloomberg:lta:

     

     

    1. CDS

      Koroista et näe suoraan konkurssi(default)riskiä. Et näe sitä siksi koska koroissa on inflaatioriski mukana. Koronvaihtosopimuksia myydään eri lainoihin, mutta valtioiden tapauksessa, kuten Kreikan tapauksessa nähtiin, homma ei aina toimi.

      http://www.cnbc.com/id/38451750

      Jos vaikka katsotaan tuota Kreikan tilannetta tuossa. Niin sen arvo on 989 korkopistettä. Eli tuon sopimuksen antajalle täytyy maksaa vuosittain 9,89% lainan hinnasta ja tällöin voidaan kuvitella defaultti vaaran olevan noin 10%.

      Näistähän voit rakentaa arbitraasivapaan salkun. Vakuutat AAA-vakuutuksella Kreikan lainan ja siitä pitäisi tulla sama kuin Saksan laina+ Saksan CDS sopimus. Hommaa tosiaan sotkee se, että valtiot voivat päättää, että ei ne CDS sopimukset nyt lauennetkaan -:( Korkoero Kreikka/Saksa pitäisi olla suunnilleen 989-26=9,6%. 

      1. Jep. Noinhan se menee.
        Otin

        Jep. Noinhan se menee.

        Otin huomioon inflaation ja bkt:n kasvun, mutta en ottanut näiden arvioiden epämääräisyyteen sisältyvää riskiä ja vaadittavaa riskilisää. Ja tosiaan tuo markkinoiden arvioima konkurssiriski on vähän pienempi, jos inflaation ja BKT:n kasvuarvion epämääräisyyteen liittyvät riskit huomioidaan. Varmaan Kreikan kohdalla suuruusluokka on mainitsemasi 10% / vuosi tietämillä. 

      2. Nuo ovat mielenkiintoisia

        Huomatkaa, että Suomen defaulttiriski arvioidaan pienemmäksi kuin Saksan. Korkojen ja lainojen maksuissa on kaksi ominaisuutta halu ja kyky. Saksalla voi mennä halu maksaa korkonsa ja Suomen haluun luotetaan. 

      3. Likviditeetti

        Suomen lainoissa on likviditeettiriski suurempi kuin Saksan lainoissa. Kunnon kriisin tullessa Suomen papereista ei päästä eroon ja siksi niistä joutuu maksamaan hieman korkeampaa korkoa vaikka defaultti-riski on pienempi. Likviditeettiriski ei ole mikään teoreettinen asia, se on toteutunut eri omaisuusluokissa lähes kaikissa kriiseissä.

      4. Riskiä on,

        Euron hajoaminen on riski mikä täytyy hinnotella kaikkien maiden lainoihin. Jos Saksa lähtee Eurosta, niin Euro heikkenee joten tämä riski pitää hinnoitella kaikkien maiden lainoihin. Myös Saksan lainoihin, koska luultavasti uusi Saksan Markka vahvistuisi ja siksi Saksan lainoille ei tarvitse nyt maksaa yhtä kovaa korkoa. Näin kaikki Euro maat maksavat osittain Saksan matalaa korkotasoa. Ei Saksalle hyvin tuossa erossa kävisi ainakaan välittömästi. Se joutuisi, mikäli valuutta vahvistuisi, ankariin sisäisen devalvaation sopeutumistoimiin jotta sen kilpailukyky säilyisi. Jos valuutta vahvistisi 20%, tuonne 1,60 (EURUSD) kuten on ennakoitu, niin palkkoja pitäisi laskea 20% tai tuottavuuden pitäisi nousta 20% nopeammin kuin kilpailijamaissa. Ei tuo ole helppo työ, itseasiassa se on liki mahdoton. Saksa todellisuudessa alkaisi kaikkien aikojen rahan painamisen ja ostaisi Saksan markoilla ulkomailta yrityksiä ja omaisuutta jotta valuutta heikentyisi. Sveitsi toimii juuri nyt noin. Tästä syntyisi täysi valuuttasota ja luultavasti rajat menisi osittain kiinni.

        Jotta tätä rakenteellista epävarmuutta ei olisi valtioiden pitäisi ottaa yhteisesti keskuspankin kautta velkaa. Kaikkien valtioiden velat pitäisi siirtää keskuspankkiin. http://www.piksu.net/artikkeli/nollataan-velat

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

Home bias

Termi on määritelty esim. tuossa. Nojaaminen yhteen maahan, jollaiseksi EU:nkin vallan hyvin voi laskea (siis onko USA varmasti vain yksi kansatalous?), sisältää riskin.

Toisaalta me kaikki

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com