Halventunut euro avittaa lopulta vientiyhtiöitä
Siitä asti, kun EKP lupasi Mario Draghin suulla pari vuotta sitten tehdä kaikkensa euron hajoamisen estämiseksi (eli julkisti OMT-ohjelman suurella menestyksellä), euroalueen ongelmana on ollut liian kallis valuutta. Sijoittajat ovat hakeneet euromaiden bondeista turvaa, kun takausta ei ole tarvinnut murehtia. Korkomenojen kannalta se on ollut hyvä asia, mutta viennille kallis euro on tietysti myrkkyä.
Tärkein kilpaileva valuutta dollari on pysynyt pitkään alihintaisensa. Maailmantalouden harvoja valopilkkuja on Yhdysvallat, mutta se ei ole dollarin hinnassa näkynyt, koska Fedin mittava rahaelvytys on työntänyt taaloja markkinoille. Elpymisen myötä Fed on kuitenkin hiljakseen vetäytynyt rahaelvytyksestä, ja kenties jo ensi vuonna edessä voivat olla jo koron nostot ensimmäistä kertaa sitten finanssikriisin.
Tätä on syytä odottaa siitä huolimatta, että markkinoilla on viime viikkoina hermoiltu heikkoa kasvua, myös Yhdysvalloissa. Joka tapauksessa on perusteltua odottaa, että Fedin ja EKP:n rahapolitiikka alkaa eriytyä entistä enemmän, kun Ukrainan kriisin rasittamalla euroalueella jo Saksakin yskii. Euroalueen surkea kasvu ja disinflaatio tuskin hetkeen häviävät. Yhdysvalloissa tilanne on oleellisesti parempi. Työttömyyskin on siellä pudonnut alle kuuteen prosenttiin.
Euro on heikentynyt dollaria vastaan kymmenen prosenttia puolessa vuodessa – lopultakin. Se parantaa euroalueen kilpailukykyä. Vaikka valuutat harvoin liikkuvat yhteen suuntaan kovin pitkään, pitänee keskuspankkien vahvasti erilainen tilanne huolen euron pysymisestä heikkona. Taantuman ja deflaation rajalle ajautuneella euroalueella rahapolitiikkaa on ilman ihmettä löyhättävä edelleen. Se pitää euron kurssin kurissa, sillä raha virtaa parempia tuottoja tarjoaville Yhdysvaltojen markkinoille.
Halventuneen valuutan vetoapua on ilman ihmeitä tarjolla nyt pidemmäksi aikaa. Euroalueen ulkopuolelle vieville yhtiöille se on paras uutinen aikoihin, etenkin jos niiden ei tarvitse maksaa raaka-aineitaan dollareissa. Yksin ei euron devalvoituminen euroaluetta pelasta, mutta eiköhän se jo turvota vientiyhtiöiden tilauskirjoja.
EKP:lta se ei poista paineita elvyttää uusilla poikkeustoimilla, jos ja ilmeisesti kun nykyiset eväät eivät riitä. Euroa vahvistavia toimia siltä ei joka tapauksessa ole tiedossa pitkään aikaan, joten euroalueen ulkopuolelle vieviä yrityksiä kannattaa nyt katsella ostolistalle, kun osakkeiden hinnatkin ovat rymistelleet alas.
PS: En ole lopettanut listaa Pohjoismaisista laatuyhtiöistä, mutten ole ehtinyt sitä työstää. Toivon mukaan lähiaikoina onnistuu, kun hyvää tavaraa saa nyt sopuhintaan.
Kauppatase
Mihin Heikki perustat väitteesi, että Euro on ollut liian vahva? Allaolevassa kuvassa on mitä Euro-alueelta viedään ja tuodaan
Euro-alue vie eniten koneita ja kuljetusvälineitä sekä kemikaaleja. Ja se tuo pääosin energiaa. Tuontia on hyvä maksaa vahvalla eurolla, koska energia hinnoitellaan dollareilla. Ja kokonaisuutena tämä meiän alueemme on ollut erittäin ylijäämäinen eli keskimäärin Euron pitäisi olla vahvempi.
Nyt tuo energia kallistuu ja mahdollisesti koneet halventuvat riippuen missä valuutassa ne myydään. Kaikki alueet eivät voi olla ylijäämäisiä vaan on oltava yhtä paljon alijäämäisiä alueita kuin on ylijäämäisiä. Euro-alueen ongelmat ei minun mielestäni ole valuutassa vaan eri tahtiin kehittyvissä alueissa, joita ei voda korjata valuutanarvon muutoksilla. Mutta mihin Heikki perustat väitteesi euron liina vahvasta arvosta?
Alueelliset erot suuret euron sisällä
On totta, että alueelliset erot ovat suuret euron sisällä. Joidenkin maiden vienti vetää todella hyvin – tai veti vielä äsken – mutta se pätee ennen kaikkea Saksaan. Monen muun maan vienti on tökkinyt ankarasti. Suomi kuuluu niihin.
Euron ongelmahan on alusta asti ollut, että sen sisällä on kilpailukyvyltään hyvin erilaisia maita, eikä euro ole eroja tasoittanut. Monen maan kannalta euro on ollut liian kallis – muttei kaikkien. Tämä on kaikkien isojen valuuttojen ongelma.
Katson asiaa tässä kohtaa erityisesti Suomen kannalta. On makuasia, kumpuaako vientimme heikkous enemmän rakenteellisista syistä vai kovasta valuutasta, mutta ainakin devalvaatiosta on nyt apua. Ja kasvun keskellä rakenneuudistuksiakin olisi mukavampi ajaa läpi, ne kun eivät ole mukavia.
Heikki
Kilpailukykyerot
valuutta-alueen sisällä ovat ihan ok, kunhan kustannuksia (~palkkoja) ei puristeta samaan muottiin. En nyt ole ihan täysin varma, mutta veikkaan, ettei köyhä Mississippi eikä myöskään rikas Delaware näe dollarialueesta eroamista ratkaisuna mihinkään ongelmaan. Tuskin tuollaisesta mahdollisuudesta edes siellä keskustellaan.
Kunhan euroalueella käynnissäolevat sisäiset devalvaatiot tekevät vielä pari vuotta työtään, niin kaikki näkevät, että eurosta on pelkkää hyötyä. Sisäisen devalvaation tuskaa voitaisi samalla lievittää nykyistä runsaammalla ulkoisella devalvaatiolla. Näyttää, että valitsimme mielummin tämän sisäisen devalvaation (=palkanalennus työttömyyden kautta) tien ja kyllä tätäkin kautta tasapainotila löytyy.
Euroalue ei ole USA
Ei voida verrata euro-aluetta USAan, koska EU:ssa ei ole mekanismia suoriin tulonsiirtoihin ja riskien jakamiseen liittovaltiolta. Ero nähtiin karmeana kun pankkeja piti pääomittaa. Esimerkiksi Irlanti (ja Espanja+Kypros) joutuivat ongelmiin kun he joutuivat ottamaan kontolleen pankinsa kriisin leviämisen vuoksi. Jos he olisivat päästäneet pankit nurin, niin olisi tullut vähintään Euroopanlaajuinen pankkikriisi. Rehellisempää olisi ollut jos nuo pankit olisi pääomittanut keskuspankki ja se ei ainakaan ole oikein että meidän muiden vuoksi nyt mm- Espanjan kansa kärsii kohtuuttomasti. USAssa toimittiin toisin liittovaltion taatessa pankit ja he pääsivät kurimuksesta irti nopeammin. Olen jo ollut pitkään sitä mieltä, että Euroopan pitäisi mennä kunnolliseen liittovaltioon. Jos ei mennä tämä hybrisiEU pitäisi purkaa. Siinä on molempien systeemien huonot puolet. Espanja tullee nousemaan, mutta tässä on älytöntä kun pääosin aletaan kilpailemaan EU:n sisällä mahdollisimman pienistä palkoista ja Saksa joutuu seuraavaksi palkkojen alentamisen tielle. Ei tästä tule mitään!