Tällä kertaa kommentissa näkemyksiä yhtiötapaamisista vuoden ensimmäiseltä Aasian reissulta, joka suuntautui Filippiineille, Indonesiaan ja Vietnamiin.

FILIPPIINIT

Filippiineillä viimeksi loppukesästä 2012. Kasvutarina vaikuttaa olevan vahvemmalla pohjalla kuin viime reissun aikaan, kun selkeästi talousluottamus on parantunut kuluttajien keskuudessa ja kasvua syntyy monilta eri sektoreilta. Mm. automyynti mm. kasvaa 15 % vuosivauhtia ja uusia autoja näkyy yhä enemmän liikenteessä. Monet ovat huolestuneet Filippiinien asuntomarkkinan mahdollisesta ylikuumenemisestä jo jonkin aikaa, mutta katukuvassa ei kuitenkaan näkynyt paljoa enempää rakennusnostureita kuin vuonna 2012. Lisäksi Filippiineillä rakenteellisessa asuntovajeessa tilanne on hieman samantapainen kuin Indonesiassakin, eli vallitsevalla valmistustahdilla, joka on 168000 yksikköä vuodessa, ei kurota umpeen asuntotarvetta, kun kokonaiskysyntää olisi tällä hetkellä 3,6 miljoonalle asunnolle. Tähän kuluu siis muutama vuosikymmen, jos ei rakennustahtia kiristetä.

Filippiinien BKT:n kasvu on parhaillaan +7 %:n luokkaa eli toiseksi vahvinta Aasiassa Kiinan jälkeen. Vaihtotaseen vajeongelmaa ei ole, mutta inflaatio saattaa hieman nousta kuluvan vuoden aikana, mikä taas nostaa painetta koronnostoihin. Tämän ei odoteta kuitenkaan paljoakaan hidastavan maan kasvua.

Poliittinen tilanne on säilynyt terveenä, kun ”puhtaahkon” presidentti Aquinon hallitusohjelmat ovat tuottaneet hyvää tulosta, siitäkin huolimatta, että infrastruktuurin isot PPP (public private partnership) -projektit ovat aikatauluistaan hieman jäljessä. Kuitenkin monet odottavat, että hänen koko PPP-ohjelmansa saatetaan loppuun hallituskauden aikana, joka päättyy vuonna 2016, sillä presidentin valtakausi on Filippiineillä rajattu yhteen kauteen. Yhtä korruptiosta puhdasta presidenttiä on parhaillaan vaikea löytää mahdollisten ehdokkaiden joukosta, tosin nyt on vielä aikaista, ja kandidaatteja ilmaantuu luonnollisestikin enemmän julkisuuteen vasta 2015 loppupuolella.

Yhtiörintamalla huonoiten menee kuluvana vuonna tuloksenteon suhteen pankkisektorilla, jonka tuloksentekokyky tulee olemaan marginaalisesti miinusmerkkinen vuonna 2014, koska monet pankit realisoivat kertaluonteisia trading-voittojaan paljolti vuonna 2013. Toki lainananto tulee kasvamaan myös kuluvana vuonna, mutta tahti tulee olemaan hieman hitaampaa noin +10 % vuodessa. 

Tapasin myös monia kulutustuoteyhtiöitä, joista useat ovat pystyneet kasvattamaan huomattavasti markkinaosuuksiaan sekä kotimarkkinoilla, että lähialueilla, kuten Vietnamissa, Thaimaassa ja Myanmarissa. Jokseenkin negatiivisena seikkana tuli ilmi se, että lähes kukaan ei ole lähtenyt laajentamaan ASEAN-maiden ylivoimaisesti suurimpaan markkinaan Indonesiaan, vaikka maan kulutus on lähes puolet ASEAN-alueen yksityisestä kulutuksesta, ja kilpailutilanne tietyillä sektoreilla vielä hyvinkin löysää. Syinä tähän pidettiin kielieroja ja kulttuurieroja (uskonnollisia eroja) ja muita vaikeuksia, joihin en löytänyt kunnon selitystä.

INDONESIA

Indonesiassa vaalien lähestyessä spekulaatiot eri yhteenliittymistä, vaalituloksista ja kandidaattien mustamaalauksesta ovat lähteneet hyvin käyntiin. Mm. villimmät veikkaukset, joita Jakartassa kuulin, sanoivat kahden gallupeissa olevan johtajakandin liittyvän yhteen, jolloin gallupeissa toisena olevasta Brabowosta tulisi presidentti, kun taas galluppien selkeä ykkönen, Jokowi, ottaisi varapresidentin paikan. Tämä tuskin kuitenkaan toteutuu. Toisaalta emme edes varmasti vielä tiedä tuleeko Jokowista puolueensa PDI-P:n presidenttiehdokas, koska entinen presidentti ja puolueen johtaja, Megawati on ilmoittanut julkistavansa puolueen presidenttiehdokkaan vasta parlamenttivaalien jälkeen huhtikuussa. Tällä strategialla on riskinsä, koska, kuten jo joulukuun katsauksessa toimme esille, PDI-P:n voitto parlamenttivaaleissa ei ole varma, jos Jokowi ei ole puolueen presidenttiehdokas.

Mutta poliittinen peli ei ole ihan näin yksinkertaista Indonesiassa. Monet pikkupuolueet ovat kuulemani mukaan lobanneet PDI-P:tä panttaamaan presidenttiehdokkaan julkistamista huhtikuun parlamenttivaalien jälkeiseen aikaan, koska PDI-P:n selkeä voitto veisi näiltä pienpuolueilta arvokkaita paikkoja parlamentissa. Eli PDI-P ottaa pientä riskiä parlamenttivaalien suhteen “antamalla” ääniä pienpuolueille, ja saamalla näitä puolelleen tulevan hallituksen kaudella. Lisäsignaaleja Jokowin ehdokkuudelle on lähiaikoina ollut mm. se, että Megawati on asettanut Jokowin puolueensa “maskotiksi” vaalikampanjaan, joka alkaa päästä vauhtiin maaliskuun puolivälissä. Ja toisaalta Jokowi on ottanut Jakartan pormestarin hommiin kaduille mukaan varapormestarin, Ahokin, joka on yleensä hoitanut asioita toimistostaan käsin. Näin Jokowi valmistelee Ahokia pormestarin hommiin, kun Jokowi mitä luultavimmin siirtyy vuoden loppupuolella johonkin toiseen hommaan… Maalis-huhtikuu on siis ratkaisevaa aikaa maan tulevan poliittisen voimatilanteen suhteen.

Tekstiiliteollisuudesta ja sen näkymistä: Indonesian tekstiiliteollisuus parhaillaan nostaa kapasiteettiaan samoista syistä, miksi ulkomaiset yritykset sijoittavat maahan – siis huokeiden kokonaistuotantokustannusten ja kasvavan kotimarkkinakysynnän takia. Lisäksi monet länsimaiset rättikauppiaat (H&M, Zara, North Face jnejne) eivät halua tuottaa liikaa maissa, jossa työehtosopimuksia ei ole, palkat ovat orjaluokkaa ja lapsityövoimaa käytetään häikäilemättä.

Tangerangissa tapaamani indonesialainen yhtiö maksaa vähintään alueellisen minimipalkan ja rekrytoi ainoastaan 18 vuotta täyttäneitä, YK:n alaisen työjärjestön  ILO:n ikärajavaatimus on 16 vuotta tekstiilialalla. Tällä myös varmistetaan osaltaan se, että valmistuksen laatutaso pysyy suhteellisen ylhäällä, koska monien tuotteiden osalta kyse ei ole pelkästään yksinkertaisimmista t-paidoista vaan vaativimmista talvivaatteista ja teknisemmistä urheiluvaatteista yms. Yhtiö valmistaa esimerkiksi Amer Sportsin useita merkkejä, Uniqloa, North Facea ja Arcteryxiä. Indonesian tekstiiliteollisuuden viennin ennustetaan kasvavan nykyisestä 13,3 mrd USD:sta 75,3 mrd USD:iin vuoteen 2030 mennessä. Ennusteiden mukaan se olisi näin 5 % globaalista tuotannosta, kun osuus nykyään on 1,7 %.

Aasian finanssikriisin jälkeisinä vuosina Indonesian tekstiiliteollisuus jäi jälkeen muista Aasian maista, kun pankkisektoria järjesteltiin uudestaan eikä lainaa ollut saatavissa, ja paljon pieniä marginaalipelureita poistui markkinoilta. Vienti kasvoi alle 1 %:n vuosivauhtia 2000-luvun alkupuolella, mutta nyt toimiala on ottanut jo tuulta alleen. 

Juuso Mykkänen, salkunhoitaja, JOM Rahastoyhtiö Oy

www.jom.fi