Jäikö Draghin kaappiin glögiä ja pipareita?

Ensi torstaina on taas EKP:n kokous, jossa se odotusten ja aika pitkälle menevien lupaustenkin mukaan vauhdittaa deflaation vastaista ohjelmaansa. Ihme on, jos näin ei tapahdu, koska mikään ei viittaa inflaation kiihtymiseen. Euroalueen varovainen toipuminen on tilastojen mukaan kyllä edelleen käynnissä, ja suhdannekello nousuvireessä kuten Kai raportoi. Mutta mitään niin dramaattista niissä ei ole tapahtunut, että EKP peruuttaisi aikeensa.

Tietysti esimerkiksi euron kurssi notkahti reippaasti jo viime kokouksen jälkeen. Se virkistää hiukan inflaatiota ja vientiä, mutta tuskin tuo vielä EKP:lle riittää – semmingin kun lupaustensa torppaaminen kiskaisisi euron taas nousuun. Kyllä Frankfurtin iso konttori markkinoiden päälle ymmärtää.

Eli ilman ihmettä rahaelvytys kiihtyy. Luultavasti valtionvelkojen osto-ohjelman rahamäärä kasvaa, ja sen pidentämisestäkin kenties ilmoitetaan. Keskuspankin talletuskorko painettaneen yhä enemmän miinukselle. Ja kenties muutakin väkevänpuolta pukin kontissa hölskyy – Draghi ei ole ollut pienten mukien mies.

Toimien teho voi olla kyseenalainen, kuten on vajaan vuoden aikana nähty. Rahaelvytyksessä on ongelmansa, mutta eipä tumppujen nostaminen deflaation edessäkään viisasta olisi. Jotain EKP:n täytyy yrittää.  Sen puutteesta Draghia ei ainakaan voi syyttää.

EKP:n fokus on kahdessa toisiinsa kytkeytyvässä asiassa: saada rahavirrat ja inflaatio-odotukset liikkeelle. Kun rahojen makuuttaminen pankkitilillä ja valtion velkakirjoissa ei tuota mitään, niitä toivon mukaan ne tällä paineella kanavoidaan kulutukseen ja investointeihin. Jokainen tietää jo omasta taloudestaan matalien korkojen olevan aika tehokasta elvytystä. Kun lainojen hoitaminen on halpaa, jokunen lantti irtoaa mieluisampiinkin kulutuskohteisiin.

Marssijärjestys menisi järjen mukaan niin, että kulutuksen kiihtyminen innostaisi yritykset investointeihin. Kulutus ei tee autuaaksi ilman tuottavuutta eli kustannustehokkuutta kasvattavia investointeja. Ne ratkaisevat kestävän talouskasvun. Pelkkä höyrypäinen kulutus ei sitä lämmitä pidempään kuin housuihinsa kuseminen tammikuun pakkasessa.

Sijoittajaa kiinnostaa pidemmän aikavälin vaikutusten ohella EKP:n päätösten vaikutus rahamarkkinoihin. Viime keväänä se polkaisi hillittömän osakkeiden ostoriehan. Samaa menoa oli jo kuukausi sitten – joten vieläkö jäi glögiä ja pipareita Draghin kaappiin pikkujoulua varten?

Uskon niin. Vaikka osakekurssit ovat nousseet jo reippaasti kuukauden aikana, oli takana Kiina-ahdistuksen ja Fedin koronnostojen odotuksen aiheuttama raju pudotus. Euroalueen osakkeissa on kurssien keväästä jatkuneen valumisen seurauksena yhä paljon niin sopivan hintaista tavaraa, että eiköhän EKP:n kattaus kiskaise taas Mr Marketille maanisen vaiheen päälle varsinkin hyvien osinkopaperien kohdalla. Varsinaiseen osinkoralliinkaan ei ole enää pitkä aika, sehän virkistyy tavan mukaan sydäntalvella ja kiihtyy viimeistään osinkopäätösten julkistuksen jälkeen.

Jos siis aikoo osakeostoksille niin näkemykseni mukaan alkaa olla viimeiset hetket. Torstai voi olla pettymyksen päiväkin, mutta omassa kalkyylissani todennäköisyys toiseen suuntaan on huomattavasti suurempi.

Related Posts