Melko yleisen talouselämän lausuman mukaan ei ainoastaan myyminen vaadi taitoa, vaan kyllä ostaminenkin vaatii.

1) Muutama päivä sitten ilmoitettiin Ruotsin luopuvan NH-90 –helikoptereista Norjan ja Australian ohella. Kun sekä Ruotsi että Norja luopuvat, se asettaa toki painetta myös Suomelle. Yleisesti katsotaan Suomessa ja Saksassa ko. tyypin ”käyttöasteen” (jos sellaisesta voi vakavalla naamalla edes puhua) jääneen tavattoman alhaiseksi. Koneet ovat lähinnä huollossa. Kyse on jo yksistään Suomessa käyttömenoineen vajaan miljardin investoinnista, jonka G. Hägglund oletti tapahtuvan kuukausissa. Oikeastaan jo myöhästymiset lasketaan vuosissa ja lopputulema siis näyttää olevan, ettei epäonnistuneesta mallista saada millään ilveellä toimivaa.

NH-90:a on mielestäni media käsitellyt melkoisesti silkkihansikkain. Aiheesta tehdyssä gradussa s. 69-70 sanotaan:’

”Vuosina 2002 ja 2003 pidettiin suunnittelukatselmoinnit (PDR ja CDR). Samoihin aikoihin asiakkaalle alkoi hiljalleen valjeta todellisuuden ja tehdyn sopimuksen välinen kuilu. Asiakas oli kuvitellut hankkivansa pitkälti valmiina olevan ”avaimet käteen -toimituksen”, mutta todellisuudessa tuotekehitys oli vielä pahasti kesken. ”Niihin aikoihin 02-03 mittaan alkoi katastrofin laajuus selvitä. Meille oli myyty valmis hyllykone, mutta silloin alkoi selvitä, että meitä oli viilattu reilusti linssiin.”(henkilö A) Toimitusten piti alkaa 2004, mutta askel askeleelta aikataulu venyi ja venyi. Asiakkaalla ei ollut selvää käsitystä siitä milloin toimitukset todellisuudessa alkaisivat. (Suila 2008, haastattelut)”

NH-90:n miljardi nyt tietysti on naurettavan pieni summa verrattuna Sanna Marinin aamiaiseen, mutta OL-3 on isompi juttu.

Siitä ja NH-90:sta voi kysyä samat asiat:

2) Jos joku toimii, miksi vaihtaa perusratkaisua? Hekot lensivät suuressa mitassa jo -60-luvulla ja -70-luvulla niissä lienee ollut suunnilleen nykyisen tasoinen yönäkö ja maastonseurantatutka. Jos Bellin ns. Huey toimii, miksi tilata nobodyltä? Jos kiehutusvesireaktori toimii, miksi tilata uutta tyyppiä ja miksi Ranskasta, kun USAkin on olemassa? OL-3:n piti valmistua 4 v:ssa. Jos jo ensimmäisten myöhästymisilmoitusten jälkeen toimittajaksi olisi vaihdettu esim. Westinghouse, OL-3 olisi pyörinyt jo monta vuotta.

TVO:lla oli mistä valita, tarjokkaina olivat Atomstroyexport, Siemens, Framatome, General Electric ja Westinghouse jopa kahdella voimalaitosmallilla. Jälkeenpäin ongelmaksi on tiedostettu seuraavaa:

”-Euroopassa rakennettiin paljon ydinvoimaa 1970- ja 1980-luvuilla, mutta sen jälkeen rakentamisessa oli pitkä tauko, jonka aikana kokeneet ja osaavat työntekijät jäivät eläkkeelle.

-Arevalla ei ollut kokemusta ydinvoimaloiden rakentamisesta. Kaikissa Arevan aikaisemmissa projekteissa se toimi vain laitostoimittajana, mutta rakennustöistä vastasi Électricité de France. Monet Arevan aikaisemmin käyttämät alihankkijat olivat lopettaneet ydinvoimaloiden rakentamisen, joten sen täytyi käyttää uusia alihankkijoita, joilla ei ollut kokemusta ydinvoima-alalta.

-Projektin alkuperäinen neljän vuoden aikataulu oli epärealistinen.

-Projekti käynnistyi hyvin hitaasti, koska Areva ei ollut kunnolla valmistautunut. Kun rakentamislupa myönnettiin 2005, laitoksen yksityiskohtaiset suunnitelmat eivät olleet valmiit ja Areva oli aliarvioinut, kuinka paljon suunnittelutyötä vielä tarvittiin. Rakennustyöt alkoivat kunnolla edistyä vasta kaksi vuotta myöhemmin.

-Areva ei ollut tottunut Säteilyturvakeskuksen käytäntöön, jossa viranomainen tarkastaa tärkeiden komponenttien valmistus- ja laadunvalvontasuunnitelmat ennen kuin valmistus aloitetaan. STUK tarkastaa komponentteja myös valmistuksen aikana.

-Laitoksen suuri koko ja uuden tekniikan käyttö aiheuttivat haasteita. Monia teknologioita ja valmistusmenetelmiä ei ollut aikaisemmin käytetty. Esimerkiksi reaktorin paineastian valmistuksessa käytettiin uudenlaista hitsausmenetelmää. Monia komponentteja, esimerkiksi paineistimen takeita ja reaktorin sisäosia, jouduttiin valmistamaan toisen tai jopa kolmannen kerran, ennen kuin vaadittu laatutaso saavutettiin.”

Lähde

3) Mekaanisesti – siis ilman elektroniikkaa – tietoja on automaattisesti käsitelty tässäkin maassa sata vuotta. Palkanlaskennassa ATK:ta lienee runsaasti käytetty 1970-luvulta lähtien. Ko. taustalla on kovin vaikea ymmärtää, miksi juuri 2020-luvulla Helsingin palkanlaskenta on saatu sekaisin. Toki on niin, että ICT-ala on luonut erittäin huonon käytännön, jossa keskeneräisenä myytyä tuotetta ”päivitetään”.

Itse olen aina pyrkinyt asioimaan sen henkilön kanssa, joka duunin tekee ja kiertämään kaukaa myyntijohtajat yms. turhakkeet. Näin tehdessä näkee myös, onko alihankintaa ketjutettu.

Entä tavallinen kuluttaja? Montako kertaa kävisitte parturilla, jolla ei ole saksia? NH-90:n ja OL-3:n osalta epäilys toimittajan kyvystä toimittaa mitään oikein olisi pitänyt herätä jo hyvin kauan sitten. OL-3:n toimittaja on vaihtunut kahdesti. NH-90:n osalta muut siis luovuttavat, OL-3:n osalta Suomi-poika jatkaa sisukkaasti.

Ikävä vain, ettei ostajalta mitään uhrautuvuutta tai sisukkuutta vaadittaisi, vaan tiukkaa asennetta! Tiukka asenne metsäteollisuudella on aina, kun puhutaan parin paperitehtaan valvomon työntekijän palkasta, mutta ydinreaktorin osalta ei vuosikymmenelläkään ole väliä.

Kuvassa ikiliikkujan yritelmä. Odotan, että Turun kaupunki hankkii tuosta moottorin rinnehissiinsä eli funikulaariin.