Kansalaiset rakastavat ansiosidonnaisen antamaa vapautta, mutta Etla ehdottaa sen puolittamista
Ansiosidonnaista päivärahaa on Piksunkin piirissä käytetty moneen tarpeeseen:
- aikaistettu ja pehmennetty työstä eläköitymistä
- sen varassa on eletty Thaimaassa talvet ja kesällä ollaan paiskottu töitä ansaitsemassa uutta ansiosidonnaista
- sen varassa on puuhasteltu yritystoiminnan tapaista ja harrastettu kaikenlaista perheen parissa ja muutenkin
Ansiosidonnainen on ollut monelle verraton tapa saada joustoja elämäänsä, mutta on siitä ollut harmiakin. Moni aktiivinen ihminen on joutunut tekemään voimisteluliikkeitä ettei menettäisi ansiosidonnaista:
- yritysten omistuksia on jouduttu järjestelemään niin, ettei näyttäisi että joku henkilö on yrittäjä
- on jouduttu kaikenlaisiin pikku kurssituksiin ja muihin te-toimiston aktiviteetteihin
- ansiosidonnaisen saamiseksi on jouduttu tekemään jopa työtä
Kansalaiset rakastavat ansiosidonnaista, mutta Etla ei pidä ansiosidonnaisen maksamista järkevänä ja ehdottaa sen puolittamista. Kansalaisten mielipiteen ymmärtää. Kannattaahan julkinen sektori rahallisilla palkkioilla ja/tai alennetuilla veroilla kaikenlaista muutakin puuhastelua kuten: syrjäseudulla asumista, joukkoliikennettä, tanssia, oopperaa, raveja, opiskelua, terveyskeskuksissa käymistä, ravintolassa syömistä, työttömyyttä, eläkeläisten kissanpäiviä, kannattamattomia yritystoimintoja, asumista, …. Mutta Etla nostaa juuri ansiosidonnaisen erääksi syypääksi siihen että kannusteet työntekoon ovat heikot !!! Miksi??
Etla perustelee ehdotustaan seuraavasti:
Suomen työmarkkinoiden ongelmia voitaisiin korjata merkittävästi leikkaamalla tukea sellaisilta työttömiltä, joilla on parhaimmat mahdollisuudet työllistyä. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa tulisi lyhentää ja näin vapautuneita varoja kohdistaa vaikeasti työllistyvien tukeen, ehdottaa Etla tänään julkaistussa muistiossaan. Tuloerot eivät ehdotuksen mukaan kasvaisi, koska järjestelmä kannustaisi työllistymään ja pääsemään nopeammin kiinni korkeampaan tulotasoon, lisäksi apua tarvitseville olisi saatavilla enemmän tukea.
Suomen työllisyysaste on viime vuosien noususta huolimatta edelleen pohjoismaisittain verrattuna alhainen. Kansainvälisessä vertailussa Suomessa syntyy kannustinongelmia pikemminkin sosiaaliturvan kuin verotuksen vuoksi. Etenkin ansiosidonnainen työttömyysturva pitkittää työttömyyden kestoa tulotason pysyessä lähellä uudesta työstä saatavaa palkkatasoa. Järjestelmän tehottomuudesta huolimatta työttömyysturvan uudistaminen on ollut vaikeaa, kun on pelätty mm. työttömyysturvan keston lyhentämisen vaikuttavan tuloerojen kasvuun.
Tänään julkaistu Etla Muistio ”Työnteon kannustimia voi parantaa tuloeroja kasvattamatta” (Etla Muistio 112) tukee ansiosidonnaisen keston lyhentämistä ja hahmottelee uudistusta työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman ja kannustinloukkujen ratkaisemiseksi. Toimitusjohtaja, KTT Aki Kangasharjun ja tutkija, VTT Päivi Puontin kirjoittama muistio toteaa, ettei ansiopäivärahan leikkaus kasvata tuloeroja, kun yhä useampi työllistyy uudelleen nopeammin ja pääsee korkeammalle tulotasolle. Työttömyysjakson pitkittyminen sen sijaan kasvattaa tuloeroja. Nopeampi uudelleen työllistyminen nostaa yksilön elinaikanaan saamia ns. elinkaarituloja, vaikka työttömyyden aikainen tuki olisi nykyistä matalampikin, toteavat muistion kirjoittajat.
Tällä hetkellä puolentoista vuoden (400 päivän) mittaisen ansiosidonnaisen työttömyysturvan saa noin kuuden kuukauden työssä ololla.
– Jos ansiosidonnainen puolitettaisiin yhdeksään kuukauteen tai rajattaisiin korkeintaan vuoteen, nousisi työllisyys noin 30 000 – 40 000 henkilöllä ja työllisyysaste noin yhdellä prosenttiyksiköllä. Samalla vapautuisi julkisia resursseja 400-600 miljoonaa euroa, joita kannattaisi ohjata tukemaan vaikeammin työllistyviä, arvioi Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju.
Panostetaan ennemmin vaikeasti työllistyvien tukeen
Taloudellisten kannustimien parantaminen pelkästään etuuksien kestoa leikkaamalla ei auttaisi samalla tavalla vaikeimmin työllistyviä vaan heikompi työttömyysturva vain lisäisi tältä osin köyhyyttä. Etla ehdottaakin, että ansiopäivärahan leikkauksista vapautuvilla varoilla kohdennettaisiin resursseja vaikeasti työllistyviä tukeviin politiikkatoimiin, kuten aikuiskoulutukseen, mielenterveyspalveluihin, työkyvyttömyysongelmien hoitoon, työn perässä muuttamisen tukemiseen sekä osa-aikatyön kehittämiseen.
– Leikkaus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kannustaa työllistymään etenkin niitä työttömiä, joilla on parhaat edellytykset työllistyä. Julkista rahaa säästyy ilman, että tuloerot kasvavat, koska työllisyys paranee. On tärkeää, että järjestelmä kannustaa työllistymään mahdollisimmin pian ennen kuin työttömyys pitkittyy ja työllistyminen vaikeutuu, painottaa Etlan tutkija Päivi Puonti.
Kirjoittajat muistuttavat, että Suomessa on vakava kannustinloukkuongelma. Etlan alkuvuonna julkaistun tutkimuksen mukaan Suomessa on yli 136 000 henkilöä, joiden ei taloudellisesti kannata ottaa työtä vastaan. Heikoimmat taloudelliset kannusteet työllistyä ovat ansiopäivärahan saajilla.
Nyt kyllä heräsi kiinnostus mikä on se alennettu vero tai rahallinen palkkio minkä voi saada julkiselta sektorilta syrjäseudulla asumalla mutta kaupungissa asuva ei voi saada???
Epäilen vahvasti ettei sellaisia ole vaan artikkelissa puhutaan ns. muunneltua totuutta.
Tässä muutamia tukia jotka kohdentuvat enemmän syrjäseuduille kuin kasvukeskuksiin:
– maataloustuet (kaupungeissa on vähemmän maataloutta)
– väylähankkeet (tiestöön menee enemmän rahaa syrjäseuduille kuin kaupunkeihin)
– dieselverolla tuetaan enemmän syrjäseutujen elämää kuin kaupunkien (siellä on pitkät etäisyydet)
– syrjäseutujen terveyspalveluita joudutaan rahoittamaan muualta kerättävillä verorahoilla, kun syrjäseuduilla on usein paljon vanhuksia
– syrjäseutujen huonommin toimeen tuleville kunnille maksetaan suhteessa enemmän tukea valtion toimesta kuin hyvin toimeen tuleville kunnille
– toimeentulotuki, työttömän peruspäivärahat, eläkkeet etc. siirtävät rahaa suhteessa enemmän syrjäseuduille, joilla ei ole työpaikkoja ja veropohja on heikko
Kyllä kasvukeskuksiakin tuetaan:
– yliopistot, valtion virastot etc.. perustetaan mieluiten kasvukeskuksiin, jonne luodaan valtion toimesta hyvin palkattuja työpaikkoja
– monet tuet (Finvera, Business Finland) kohdentuvat enemmän kasvukeskuksiin
– opiskelijoiden tuet kulutetaan lähinnä yliopistokaupungeissa, siis kasvukeskuksissa
– ….
Julkisen sektorin budjettien (Kunnat, Sote-alueet, Valtio, Eläkevakuutus) kautta kulkee 60-70 % bruttokansantuotteesta. Osa tuista ja julkisesta kulutuksesta kohdentuu enemmän syrjäseuduille ja osa kasvukeskuksiin. Kukaan ei taida tietää miten nuo rahat kokonaisuutena jakautuvat syrjäseuduille ja kasvukeskuksiin. Oleellista tämän artikkelin kannalta on se että tukia on paljon ja kaikkea tuetaan ja että pienen ihmisen kannattaa panostaa tukien ja ilmaispalveluiden saamiseen. Niiden kautta suurin osa rahasta jaetaan.
Eli kaikkia em. tukia maksetaan myös kaupunkeihin, ja veikkaisin että enemmän euromääräisesti kasvukeskuksiin koska niissä on enemmän asukkaita.
Tuethan useimmiten ilmoitetaan per asukas joten hölmömpi saattaa päätellä että euromääräisestikin syrjäseuduille menee eniten tukia.
Jos syrjäseutujen ihmiset muuttaisivat kasvukeskuksiin (niinkuin muuttavatkin kiihtyvällä tahdilla) niin tuet kyllä kasvaisivat. Kaupungeissa kun on paljon suuremmat elinkustannukset.
Ei syrjäseudulla asumista tueta yhtään enempää kuin kasvukeskuksissa asumistakaan, menee päinvastoin.
Toki syrjäseutujen verotulot eivät riitä kunnille koska valtaosa alueella maksettavista veroista menee valtiolle eivätkä ne kohdistu kunnan hyväksi (pääomatulovero, alv, energiaverot ym.)
Kunnallisveroa ei pahemmin kerry pienistä palkoista ja eläkkeistä.