Keräilijä: Sijoittaja vai hamsteri?

Kirjoittajan klassikkokelloja 40- 60 luvulta (Angelus ja Omega)

 

Onko Keräilijä pelkkä hamsteri vai jopa sijoittaja? Monien keräilykohteiden hinnat ovat nousseet viime vuosien aikana selvästi – muun muassa klassikkoautot ja kellot. Voisiko siis keräilyä pitää jopa sijoittamisena? Kyllä ja ei.

Jos kysyntä (keräilyinnostus) kasvaa ja tarjonta on rajallinen siitä seuraa hintojen nousu. Aikahorisontin pitää kuitenkin olla pitkä, vuosia ellei vuosikymmeniä, jotta tuotto olisi merkittävä. Monet väittävät myös että tällaisten vaihtoehtoisten sijoitustavaroiden hinta ei korreloi perinteisten sijoitusinstrumenttien hintojen kanssa. Tämä on mahdollista, joskin vain harvoista (kuten viinistä) on käytettävissä jonkinlainen indeksi jota voi verrata esimerkiksi osakeindekseihin. Jotta suuriin tuottoihin pääsisi olisi pystyttävä arvaamaan mikä seuraavaksi lähtee nousuun. Oma mielipuiteeni on että keräily ei ole varsinaista sijoittamista, mutta jos oman harrastuksen ja silmänilon lisäksi seuraa arvonnousua, niin mikä sen parempaa. Muutamia havaintoja keräilystä yleensä:

  • Tee kotiläksyt jotta tiedät mistä kannattaa maksaa. Hyvä tiedonlähde on huutokauppojen toteutuneet hinnat. Tämä on kuitenkin jossakin mielessä subjektiivistä. Jos jokin taideteos hivelee silmiäsi aivan erikoisesti tai kohde on se viimeinen kokoelmasta puuttuva keskeinen osa on kohde ehkä sinulle muita arvokkaampi. Perusssäntö on kuitenkin että hyvästä kunnosta ja laadusta maksetaan. Jos kello on naarmuinen tai lasiteos säröillä se kannattaa ostaa vain jos kyseessä on huippuharvinaisuus. Erityisen hyväkuntoinen tavallisempikin esine sensijaan voi olla hyvä ostos.
  • Keräylykohteissakin on suhdanteet ja muoti-ilmiöt. Taskukelloja kerättiin ennen innolla, nyt niitä saa halvalla (hyvä sijoituskohteena tänään?). Vintage-rannekellot ovat taas huudossa. Suhtaudun hyvin varauksellisesti esineisiin jotka ovat nyt juuri "se". Näissä on myös väärennösten riski suurimillaan. Jos pieni ero kellotaulussa nosta kellon hinnan kymmenkertaiseksi on väärentäjällä tilaisuus.
  • Tuleeko ostoksesta seurannaiskustannuksia? Tarvitaanko huoltoa tai entisöintiä? Tällaiset kustannukset voivat muodostua ostohintaa suuremmiksi. Joissakin tapauksissa kannattaa etsiä valmiiksi kunnostettu kohde jos kunnostuksesta saatava lisähinta on kustannuksia pienempi. Toisin sanoen sijoitusmielessä liikkeellä olevalle kunnostus ei kannata. Kunnostus myös vanhenee. Eli ainoastaan käyttöön tulevat esineet kannattaa kunnostaa.
  • Kaupantekokustaanukset ovat yleensä suuria. Huutokaupassa ostaja saattaa joutua maskamaan yli 20% provision huutosummasta. Myös myyjä maksaa monesti provisiota huutokauppaajalle. Sensijaan joissakin panttihuutokaupoissa maksat sen minkä huudatkin. Tarkista siis ehdot ennen huutamista.
  • Caveat emptor, eli ostaja varokoon. Esineiden kunto huutokaupassa on mikä on. Toimimattomasta kellosta ei kannata mennä urputtamaan jälkeenpäin.
  • Entä Huuto.net ja muut kauppapaikat? Ostaja varokoon aivan erityisesti. Kaupallisella huutokauppapaikalla saat edes takuun että esine on minkä sen väitetään olevan.
  • Entä ulkomaiset huutokaupat? Hyvä idea, sillä suomi oli pitkään köyhä maa, eikä hienompia esineitä meille koskaan edes tuotu. Ota kuitenkin selvää kuljetuksista, mahdollisista maastavientirajoituksista ja tulleista (EU:n ulkopuolella). Hintatasokin voi vaihdella maittain, eli meillä arvostettu esine voi olla ulkomailla tuntematon.
  • Entä korut ja arvometallit? Kultakorun saa huutokaupasta monesti perusmetallin hinnalla. Design ja kultasepän työn saa siis ilmaiseksi. Hopea on nykyään hyvin halpaa kultaan verrattuna. Hopea-esineet olivat aikanaa huomattavasti nykyistä arvokkaampia ja niihin satsattiin joskus huikea ammattitaito ja työmäärä.
  • Kuten kaikessa muussakin – älä innostu liikaa. Mieti etukäteen mitä voit esineestä maksaa, ja pysy päätöksessäsi. Taistelun tuoksinnassa voi muuten järki lentää taivaan tuuliin.

Opiskele aihepiiri ja keräile. Jos ohessa syntyy arvonnousua, hieno juttu. Mutta tässäkin kannattaa pysyä maltillisena.

Homo Economicus keräilee itse rannekellojen lisäksi suomalaisia vintage-kalvosinnappeja ja josskain määrin kultakauden design-lasia.

Panttihuutokauppoja:

Helsingin pantti

Hakaniemen pantti

Muita verkkohuutokauppoja:

Bukowskis market

Kaplans.se

One thought on “Keräilijä: Sijoittaja vai hamsteri?

  1. En suosittele

    Vaikka Lasse neg. puolet mainitseekin, kyllä minä sanoisin lyhyesti, ettei sijoituksena juurikaan toimi. Mitä keräilyyn harrastuksena tulee, en liioin ymmärrä. Olen kaveriani auttaakseni tutustunut erääseen kokoelmaan sotakuvia. Kun kyseessä ovat paljolti TK-kuvat (saatavana netissä), en ymmärrä miksi joku niitä ostaa ja omistamisesta puhuu. Laajemmin: miten joku voi omistaa kansakunnan yhteistä menneisyyttä. 3 veteraania on minulle LAHJOITTANUT kuvansa arvellen ehkä niitten olevan sopivissa käsissä. Käytännössä tarkoittaa, että olen niitä käyttänyt varovasti ja pieteetillä. Ihmissyönnillä revittely ( mitä ko. kerääjän näyttelyissä on tuotu esiin), ei oikein meikäläiselle sovi.

    Copy pastaan alle omaa tekstiäni:

    Antiikkia tai taidetta sijoituskohteena rasittavat seuraavat

    asiat:

    1) Välityspalkkio. Kun osakesijoittajat murehtivat promillen

    kokoisia välityspalkkioita, Bukowskin välityspalkkiot

    olivat 2 v. sitten seuraavat:

    [Myyjälle]

    ”Huutokaupassa tapahtuneen esineen myynnin perusteella

    Bukowskilla on oikeus välityspalkkioon, joka Kansainvälisissä

    huutokaupoissa on 13% ja muissa huutokaupoissa

    16% esineen myyntihinnasta. Myyntiprovisioon lisätään

    kulloinkin voimassa oleva arvonlisävero…

    [Ostajan]

    …tulee jokaisessa huutokaupassa ostetusta esineestä suorittaa

    huutomaksu, joka on 16% viimeisestä tarjouksesta

    sekä huutomaksulle laskettava 22 % arvonlisävero.”

    Kolmen asiantuntija-arvion perusteella antiikkiliikkeen

    myyntikate olisi keskimäärin noin 100 %. Siis saadakseen

    omat takaisin sijoituksen arvon pitäisi kaksinkertaistua,

    kun käytetään antiikkiliikkeitä.

    2) Epämääräisyys. Kun osakesäästäjät räknäävät tunnuslukujen

    kanssa, antiikki- ja taideala nojaa melkoiseen

    epämääräisyyteen. Esim. liian harvinainen kohde ei ole

    hyvä sijoitus, koska sillä ei välttämättä ole kysyntää eikä

    vertailukelpoista aikaisempaa markkinahintaa. Toisaalta

    tietty harvinaisuus nostaa hintaa!

    3) Suomen pienet markkinat. On huomattava, että parhaiten

    menestyneet suomalaiset kohteet ovat perustuneet ruotsalaiseen

    tai venäläiseen kysyntään. Voisi pitää mahdollisena,

    että Suomesta löytyisi virolaisten emigranttien taidetta,

    jolla voisi olla kasvavaa kysyntää Virossa.

    – 90 –

    4) Suomalaisen korkeakulttuurin nuoruus. Vaikka Turun

    tuomiokirkko on vihitty vuonna 1300 ja kristinusko on

    Suomessa vielä satoja vuosia vanhempaa, korkeakulttuuria

    on ollut Suomen muutamassa pikkuriikkisessä

    kaupungissa ja vähäisessä määrässä kartanoita. Vertailun

    vuoksi esim. Puola-Liettuassa 10 % väestöstä oli tietyillä

    alueilla eräässä vaiheessa aatelisia.

    Suomalainen esineistö on nuorta. Isoäidin lypsyjakkara

    ei edusta maailman arvokkainta esineellistä kulttuuriperintöä,

    kun antiikin aikaiset (siis 400 jKr tai vanhemmat)

    kolikot ja satoja vuosia vanhat kirjat ovat suhteellisen

    halpoja.

    5) Muotioikut. Suomessa on ollut eliitin suosiossa hetken

    paistatelleita taiteilijoita, kuten esim. Särestöniemi ja Palmu.

    Hankintahinnat ovat olleet kovia taiteilijalta ostettuna,

    mutta jälleenmyyntiarvojen tulevaisuus on mielestäni

    epävarma. Suunnilleen jokaisessa kunnassa on osuuspankinjohtajan

    yms. paikallisen herrasväen suosikkitaiteilija,

    jonka maisemataulujen arvo saattaa hävitä sen mukana,

    kun muutaman hengen ostajakunta vanhenee tarpeeksi.

    FT Pauliina Laitinen-Laiho arvioi vain yhden prosentin

    taiteesta olevan hyviä sijoituskohteita.

    6) Markkinoitten manipuloituvuus. Katriina Wuoristo osti

    aikoinaan kaikki myynnissä olleet Juhani Palmun taulut.

    Kun silloisen pariskunnan avioliitto päättyi eroon, sen

    vaikutus Palmun taulujen hintaan voi ainakin pitkällä

    tähtäimellä olla laskeva.

    7) Kuluminen. Öljyvärimaalaus kestänee aikaa varsin hyvin

    toisin kuin suuri joukko muita antiikkiesineitä, esim.

    antiikkihuonekalut, astiat ja muut kodin käyttöesineet.

    Antiikkiesineen kunto on hyvin keskeinen kriteeri hintaa

    määriteltäessä.

    8) Väärennöksiä on todella paljon liikkeellä ja niihin näyttävät

    ns. asiantuntijatkin haksahtavan. 

Comments are closed.

Related Posts

Talous Yhteiskunta

Kiinasta

Viime päivinä markkinat ovat hermoilleet Kiinan kehityksestä, eikä suotta.

Jos suoraan sanotaan, en ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmeessä maailmanhistorian tuhoisinta hallitsijaa Maoa rajattomasti ihaileva kommunistinen valtio

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com