”Kerettiläisen” malli

Osallistuin viime viikolla Suomen Perusta -ajatuspajan talousseminaariin, jossa tarkasteltiin Suomen talouden tilaa. Pieni salillinen väkeä ei edes yskäissyt, kun projektorilta heijastettiin yleisölle nähtäväksi, että olemme vaihtotasekriisissä. Tuntui siltä, että yleisö – jonka perehtyneisyyttä en lähtisi aliarvioimaan – istui hiirenhiljaa miettien, että aijai taitaa tuo olla paha juttu. Latteudelle ja halvaantumiselle löytyi eräänlainen huippu. Lisääkin toki seurasi. Eurooppalaisten maiden kilpailukykykäyriä ihastellessa viereltä puuttuivat samojen maiden työttömyysasteen käppyrät. Asiasta piti sentään mainita. Espanjan tai Kreikan hienot kilpailukykykehitykset kun jonkin verran "latistuvat" siinä, kun vierelle napautetaan pirtsakkaat työttömyyslukemat. Silloin todettiin, että heikoiten tuottavat jos irtisanotaan niin yleisesti ottaen kilpailukyky parantuu. Minusta käppyrien tuijottamisesta ei ole mitään iloa, jos niitä ei ryhdytä tulkitsemaan. Taustalla on aina jotain – ja Euroopassa pääsääntöisesti poliittiset vempautukset. Markkinatalouttahan täällä ei kokeilla.

Vaihtotasekriisiin palasin myöhemmin niin ikään muistuttamalla, että tämä asia me voidaan korjata kahdella eri tavalla: rahapolitiikan tai työmarkkinoiden joustolla. Tämäkin ymmärrettiin. Johtopäätös kuitenkin oli, että aika huonolta näyttää.

Verotuksesta saimme hyvän kokonaiskuvan. Ajankäytöllisistä syistä VATT:n puolesta Seppo Kari kertoi, että verotuksen painopiste tulisi siirtää kohti neutraalimpaa verotusta. "Hyvän veropolitiikan periaatteet" -analyysi jäi seminaarin jälkeen läksyluettavaksi. Siinä keskitytään tulo-, kulutus- ja asumisveroon, sekä raapaistaan asumisen verotukselta myös kiinteistöveron pintaa. Kokonaisuutena voisi sanoa, että verojärjestelmässämme on ns. kiintopiste häviksissä. VATT:n analyysistä voidaan debatoida toki tarkemminkin, mutta tässä yhteydessä en siihen tämän enempää puutu.

Suomen talouden tilan pohja-analyysi on ymmärtääkseni kaikilla oikein. Huonosti menee siksi, että velkabuumin jälkeen tullut paniikki on romahduttanut meidän yksityisen sektorin, ja nyt sen tuottamilla veroeuroilla ei enää pystytä ylläpitämään nykyistä julkista sektoria. Puhutaan kauniisti niin, että rakenteita tulee uudistaa, siis tarvitsemme rakenneuudistuksen.

Kauniin ja koristeisen sanan takana on kuitenkin Sisäisen Devalvaation Puolueen (tämän voinee lyhentää SDP – heräämisten johdosta?) ja hallituksen ajama sellainen talouspolitiikka, jossa sitten moukaroidaan se julkinenkin sektori yhtä lailla pienemmäksi vastaamaan kutistunutta yksityistä sektoria. Tässä nyt unohtuu ihmiset, suomalaiset. Asuntovelalliset ja perheelliset.

Kenellekään ei tuntunut juolahtavan mieleen, että mitäpä jos emme joustaisikaan siitä työmarkkinapuolesta korjataksemme vaihtotasekriisin, vaan muutos tulisi rahapoliittinen kylki edellä.

Se tarkoittaa yhteisvaluuttajäsenmaana sitä, että Saksan dominoiva ja deflatoriseen lamaan ajava mieletön rahapolitiikka on rusennettava. Jos se ei onnistu niin pistetään hanskat naulaan, kerrotaan kohteliaasti, että tämä mielettömyys saa meidän osaltamme riittää, ja että oikein hyvää jatkoa.

3 thoughts on “”Kerettiläisen” malli

  1. Jatko-osa tulossa

    Tähän "Kerettiläisen malliin" on tulossa jatko-osa, mutta laitan sen erikseen siitä syystä, että seminaarin jälkeen vapaamuotoisemmassa keskustelussa tulin ehdottaneeksi pari hyvin omituista asiaa. Ne ovat enemmänkin niitä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, jotka eivät sinällään koske tällaista suurten linjojen ajattelua.

  2. Kestävä kasvu syntyy valintataloudesta ja infrastruktuurista

    Olen samaa mieltä siitä, että Saksan kohtuuton kilpailukyky on osasyy Suomen orastavaan ja Etelä-Euroopan jo kohta helpottavaan taloudelliseen ahdinkoon.

    Saksan malli ei sovi kaikille

    Saksa on ylläpitänyt ja parantanut kovaa kilpailukykyään pitkään jatkuneilla maltillisilla palkankorotuksilla. Näitä maltillisia palkankorotuksia ei ole tehty työmarkkinajärjestöjen konsensuspäätöksillä. Saksan työvoimasta vain noin 18% kuuluu ammattiliittoihin. Ne on tehty markkinaehtoisesti, vapaan markkinatalouden piirissä. Yksittäisten ihmisten ja yritysten väliset työsopimukset ovat määränneet suunnan.

    Mutta on taustalla muutakin. Rahaa on pumpattu pois Saksan taloudesta erilaisin keinoin. Julkinen sektori on ollut säästäväistä, eikä se ole pumpannut ulkomaista velkarahaa talouteen. Lisäksi rahaa on aktiivisesti pumpattu pois taloudesta lainaamalla sitä Etelä-Euroopan maille. Ja kun rahaa on vähän kierrossa, niin talouden lainalaisuuksien mukaan palkat ja kustannukset kehittyvät maltillisesti.

    Saksan lääke ei mielestäni sovi kaikille. Saksa on tehnyt nimittäin kilpailukykynsä rahapoliittisin keinoin – muiden kustannuksella, ihan niin kuin sanot. Ja jos epätasapaino halutaan korjata niin joko Saksan on muututtava tai sitten Etelä-Euroopan ja Suomen on tultava Saksan kaltaisiksi. Ja tämä jälkimmäinen näyttäisi nyt tapahtuvan.

    Kestävä kasvu syntyy infrastruktuurista, valintayhteiskunnan esistämisestä, hallintomalleista ja koulutuksesta

    Rahapolitiikka on kuitenkin nollasummapeliä, jolla on mahdotonta korjata Euroopan huonosti kehittyvää yhteiskuntarakennetta. Sillä vaan siirretään kasvua paikasta toiseen. Todellisen kestävän kasvun tekijät syntyvät infrastruktuurin rakentamisesta, kolutukseen panostamisesta, hyvistä hallintotavoista ja vapaan valintatalouden edistämisestä. Nämä ovat niitä perustekijöitä, joita on helppo päättäväisin toimin korjata, mutta jotka niin helposti unohdetaan. 

    1. Saksaksi tulemisesta

      Saksan hyöty tulee heille edullisen euron arvosta. Ei saksalaiset tuotteet ole niinkään kilpailemassa markkinoilla kreikkalaisten tai portugalilaisten tuotteiden kanssa. Toimialat ovat erit, ja kriisimaiden tuotteissa euron korkea kurssi näkyy siinä, että sisämarkkinoilla on otettava osumaa. Kreikan hallitus totesi, että 270 000 kreikkalaista työntekijää saa alle 500 euron kuukausipalkkaa. Saksan (erityisesti entisen Itä-Saksan alueilla) alimmat palkkaluokat olivat siinä 6 euroa tunnilta, joten uuden minimipalkan osalta korotukset ovat likimain 50 prosenttia. Tämä voi johtaa ihmeellisyyksiin.

      Lähtisikö suomalainen paperimies pyörittämään vientiä 6 euron tuntipalkalla?

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

Alibaba on pilkkahintainen

Poliittiset myrskyt eivät horjuttaneet Alibaban kasvua

Raporttikauden jännitykselläkin odotettu osari tulee Alibabalta. Kauppajätti on saanut markkinoilla kylmää kyytiä vähän kaikkien kiinalaisten yhtiöiden tapaan Kiinan hallituksen raivatessa

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com