Koroista ja muustakin
Kuvasta huolimatta tekstissä ei ole mitään hauskaa. Esitän kaksi vakavaa moitetta taloustieteen teoreetikoista ja käytännön soveltajista. Moitteet ovat vieraus käytännöstä ja menneisyyteen katsominen.
Korkojen teoria ja käytäntö
1990-luvun alussa Sirkka Hämäläinen kertoi korkoja nostettavan ja vain taivaan olevan rajana. Uhkaus oli katteeton, sillä talouden helvetti olisi tullut hyvin paljon nopeammin ja oli oikeastaan jo aivan liiankin lähellä.
Nyt ns. ”asiantuntijat” ovat kertoneet korkoja nostettavan vain vähän, ei 20 %:een eli Sirkka Hämäläisen taivaaseen. Linkki ja linkki. Marginaalin kera “vähän” tarkoittanee korkojen lähes tuplautumista.
Tiedän osakkeenomistajan ominaisuudessa kaksi isoa as.oy:tä, joissa peruskorjaus eli putkiremppa tehtiin -80-90-luvuilla (aluksi) KOKONAAN ILMAN AS.OY:N LAINAA OSAKKEENOMISTAJIEN OMALLA RAHOITUKSELLA, kun 20 prossaa oli liian kova lainan korko.
Nyt vuonna 2022 parutaan, etteivät as.oy:t saa lainaa. Millaisia tamppioita as.oy:issä oikein on asioista päättämässä? Juuri sellaisia, joitten talous menee nurin korkojen kaksinkertaistuessa, mikä on IHAN SAMA ASIA KUIN -90-LUVULLA. Ja kun parutaan, etteivät as.oy:t saa lainaa, säästämisaste on siis olematon.
Juurihan tässä on yksi sukupolvi opetettu sille, ettei omaa pääomaa tarvita, kun lainalla ei ole juuri mitään korkoa, minkä takia sijoitustenkin arvo on porskuttanut.
Inflaatiosta
Olen itse kirjoittanut 14 kirjaa historiasta ja sanoisin, että omasta mielestäni menneisyyden tuntemisesta ei ole oikein mitään hyötyä. Siksi onkin kummallista, miten hyödyllisiksi itseään pitävät taloustieteilijät katsovat menneisyyteen – ja vieläpä yleensä väärin.
Inflaatio ymmärretään kovin pitkälle elintarvikkeiden kallistumisena, koska ruoka on kieltämättä ihan välttämätön hyödyke ja aiemmin keskeinen osa taloutta.
Nyt on vain niin, että ruuantuotanto eli maatalous on menettänyt roolinsa pääelinkeinona jo hyvin kauan sitten. Ensin tuli teollisuus ja sittemmin palvelut. Kun inflaatiota selitetään Keynesin kirjoilla, on hyvä muistaa, että niiden kirjoittamisesta on aikaa noin sata vuotta.
Kehittyneitten maitten talous ei pyöri viljasadon ympärillä, kyllä keskuksena ovat rahamarkkinat, valuutat, pörssit ja kiinteistöt.
Omistusasumisen laskemista inflaatioon on vaikeuttanut kuulemma se, että koroilla säädellään inflaatiota. Jos asumisen korkokulut laskettaisiin inflaatioon, tuloksena olisi kehäpäätelmä. Varmaan totta, mutta keskimääräinen ruokakori ei kerro korkean kulutuksen maan inflaatiosta paljon mitään.
_______________________________________________________________________
Julkaisen tämän tekstin nyt, kun sen viikonloppuna kirjoitin. Ukrainaan palaan myöhemmin.
“Omistusasumisen laskemista inflaatioon on vaikeuttanut kuulemma se, että koroilla säädellään inflaatiota. Jos asumisen korkokulut laskettaisiin inflaatioon, tuloksena olisi kehäpäätelmä.”
Mielenkiintoinen väittämä, joka on minun mielestäni täyttä höpöä, mutta väittämä sisältää hyvän ajatuksen siemenen.
Jos verrataan vaikkapa ruokakoria ja keskimääräisen asunnon vuokraa:
– vuokra-asunnon vuokrasta pieni osa menee asuntoon liittyvien korkojen maksuun (siis tuotantokoneistoon liittyvien velkojen korkojen maksuun)
– ruokakorin hinnasta pieni osa menee keskimäärin ruokakorin tuotannosta vastaavien yritysten lainojen korkoihin (siis tuotantokoneistoon liittyvien velkojen korkojen maksuun)
Molemmissa tuotteissa on siis jonkin verran ja jopa melko lailla samassa suhteessa, korkokuluja mukana.
Pitäisikö korkokulut vähentää tuotteiden hinnoista silloin kun inflaatiota arvioidaan. Ei tuossa Hesarin ehdotuksessa ole mitään järkeä. Ei niitä ole koskaan aiemminkaan vähennetty ruokakorin hinnasta ja jos ei ruokakorin hinnasta niin ei sitten pidä vähentää myöskään asumisen hinnasta. Inflaation käsite pysyy silloin selkeänä ja samana mihin on totuttu. Inflaatio kertoo muutoksista kuluttamiemme tuotteiden hinnoissa.
Pitäisikö luoda uusi inflaation käsite, joka olisi puhdistettu koroista? No tuo kuulostaa jo paljon järkevämmältä. Onhan meillä nytkin niin monenlaisia inflaation käsitteitä. Varmaan yksi uusi mukaan sopii. Olisihan tuon käsitteen luominen tässä tapauksessa hyvinkin perusteltua.
Mutta Hesariin ei kannata aina täysin luottaa. Sieltä löytyy kaikenlaisia mielipidekirjoituksia, jotka saattavat, niin kuin tässä tapauksessa, herättää mielenkiintoista pohdintaa ja ajattelua niiden perusteella saatamme jopa löytää uusia tarpeellisia käsitteitä, mutta ei sieltä aina ihan taloustieteellisiä totuuksia löydy.
Kysymys siitä, miten inflaatio lasketaan on hankala https://en.wikipedia.org/wiki/Consumer_price_index#Owner-occupiers_and_the_price_index ja sitä on EU:ssakin pähkäilty. Juttelin aikoinaan tilastokeskuksen asiasta vastaavan kanssa.
Varsinainen väittämäni ovat osakkeiden hinnat. Tietenkään ne eivät ole elinkustannuksia, mutta rahan arvon kanssa niillä on tekemistä. Samasta firmasta on oltu valmiita maksamaan enemmän reaalisesti vain sen takia, että lainaa on saanut lähes korotta. Sitten asiantilaa on “perusteltu” tulevaisuuden näkymillä lähes tyyliin, “sitten kun kaikilla maapallon asukkailla on Tesla, PE on edullinen”.
Edellisessä Suomen suuressa suhdannekurimuksessa -80-90-l. vaihteessa inflaation määrittelyn ongelmat myönnettiin omistusasumisen osalta ja on sittemmin autuaasti unohdettu.
Tuo wikipedia artikkeli viittasi (samoin kun piksu artikkeli) ongelmiin jos puhutaan omistusasumisesta.
Omistusasumisen kohdalla asunnon omistaja osallistuu Kojamon kaltaiseen liiketoimintaan, josta tulee voittoa kun asunnon hinta nousee ja päinvastoin. Jos asunnon hinnan nousun ja laskun aiheuttamat liikevoitot/tappiot otetaan huomioon asumiskuluissa niin asumiskulut todellakin heittelevät rajusti ja menevät jopa negatiiviseksi jos asunnon hinta kovasti nousee.
Otin kommentissani tarkoituksellisesti esille vuokra-asumisen ja vertasin sitä ruokakoriin. Vuokra-asumisen kulut eivät, toisin kuin omistusasunnon, mene negatiiviseksi vaikka asunnon hinta kovastikin nousisi. Vuokra-asumiseen ei liity inflaation kannalta samanlaisia virhetekijöitä kuin omistusasumiseen. Se voitaisiin sisällyttää indeksiin ihan samalla tavalla kuin ruokakori.
Miksi omistusasuminen on pohjimmiltaan niin vaikea sisällyttää elinkustannusindeksiin? Kyseessä on taloustieteen piirissä tässä tapauksessa käytetty epätäsmällinen käsitemaailma johon tuo wikipedia selityskin epäsuorasti viittasi (selitys olisi hieman pitkä tähän liitettäväksi).
Olen l-rannikolta käsin ihmetellyt, miksei Stadin as.hintoja saada järkeviksi. Kyseessähän on globaalisti pieni kaupunki, jolla ei ole Hong Kongin tapaisia rajoja.
Syitä lienee 3:
– Keskuspankkipolitiikka ei ole ollut kiinnostunut as.hinnoista, vaan ruokakorista.
– As.hintojen nousun hillitseminen olisi as.omistajien tulevasta rikastumisesta pois, eli ei saisi ääniä.
– Kaavoitus on ihana paikka näyttää, kellä valta on.
Korkeat ja epästabiilit as.hinnat ovat kuitenkin ongelma myös as.omistajille monella tavalla.
– Ja kun min:n sidonnaisuuksia käydään läpi, oma subj. TUNTUMANI on, että as.sijoittaminen on ollut muotia pol:lla vuosikymmeniä, muttei pörssi.
Ihmettelen itse, miksi esim. uusia asuinalueita, kuten jätkäsaarta ei rakennettu täyteen korkeita, tehokkaita asuntoja. Sama juttu pasilassa, miksi sinne ei voitu rakentaa 20krs. taloja.
Ehkäpä joillakin on näppinsä pelissä, että asumisesta pitääkin saada mahdollisimman kallista, muutenhan olisi ollut järkevää laittaa “neukkumallin” korkeita taloja niin paljon, että asuntopula olisi oikeasti hellittänyt. Näinhän muuallakin on tehty.
Minä toivoisin enemmän rivi- ja omakotitalo- tyyppisiä asuntoja. Tilaa olisi.
Kerrostaloasunnoissa, ilman autoa asuvat ja julkisia kulkuvälineitä käyttävät unelmoivat menetetystä luonnosta ja vaativat että muidenkin pitäisi elää ahtaasti kivikaupungissa, samalla tavalla kuin hekin.
Se tietysti riippuu, missä omakotitalot sijaitsevat. Kalleimmille tonteille Kehä 1 sisäpuolelle ei ehkä kannata rakentaa omakotitaloja, eikä kaikilla omistusasujilla ole varaa laittaa esim. 600teur omakotitaloon.
Aikamoista yleistystä tuo… Kuitenkin asuntopulaan auttaisi rakentaa käytettävissä olevat tontit niin tehokkaasti, kuin voidaan.