Kotimainen työjuhta

Kerroin kaverilleni, että onneksi salkussa on sellaisiakin hankintoja, jotka eivät ole pettäneet. Markkinoilla on näkynyt viime vuosien aikana niin rajuja liikkeitä, ettei kaikkia voi enää pitää mitenkään todellisina. Liikkeisiin on enemmän vaikuttaneet keskuspankkiirien tiedotustilaisuudet kuin yritysten (osa)vuosikatsaukset. Euroopassa valtiot ovat vieneet erityisesti pienyritysten rahoitusvirrat. Vanha manner on sitkeästi kiinni pankkien lainatiskien rahoituksista, ja johtuen juuri pitkälti yritysten kokoluokasta. Pienten yritysten on usein käytännössä mahdotonta saada tilattua itselleen luottoluokituksia ja sitä kautta päästä käsiksi monipuolisempiin rahoitusmalleihin.

Positiivisiakin uutisia vuodelta 2013 toki on. Olen tietysti paitsi oman hyödyn ohella lisäksi täysin vilpittömän iloinen Stonesoftin omien tekijöiden puolesta. "Stonesoft-ilmiö" toki rajoittui pitkälti vain saman alan firmoihin, kun sijoittajat lähtivät hakemaan uutta vastaavaa menestystarinaa.

Nostan oma-arviona tämän vuoden tähdenlentojen ja komeettojen sijasta huomion korkeimmalle korokkeelle varsinaisen kotimaisen työjuhdan. Kun viime vuoden kevätkesällä pohdin pidempiaikaisen laskuputken loppumista (keikuimme Fabianinkadun temppelissä lukemissa n. 5k), ja uskaltauduin ostolaidalle niin ensimmäinen hankintani oli Huhtamäki. Tein niin kattavan analyysin firmasta kuin mitä tällainen kotisurffailija nyt voi – ja jaksaa – tehdä. Hyvältä vaikutti markkina-alueet Yhdysvalloissa, sekä toiminnan laajentuminen pitkin planeettaa. Olinhan jo nähnyt, että maailman eri kolkilla kriisejä hoideltiin varsin erilaisin lääkkein. Euroopassa ajateltiin, että deflatorinen lama on vastaus talousmenestykseen, kun Yhdysvalloissa oli enempi monetaristinen linja.

Ostohetkestäni eteenpäin loppuvuosi 2012 meni kuitenkin niin, että kurssi polki käytännössä paikoillaan. Päätin kuitenkin pitäytyä päätöksessäni ja strategiassani. Tein pari muuta ennenaikaista ostopäätöstä, joiden kanssa sitten tuska kasvoi. Tuntui, että olisi pitänyt löytää joku hopealuoti ratkaisemaan kaikki huonot päätökset. Pari onnekasta ostosta piti kuitenkin kokonaistilanteen aika lailla vaaterissa, ja eihän minulla ollut velkavipua. Minulla oli varaa siis odottaa. Luotin strategiaani.

Tänä vuonna työjuhta alkoi tehdä sitä, mitä odotinkin. Tosin jopa jo liiankin kanssa. Olin ajatellut, että hyvässä lykyssä Huhtamäen hintalappu voisi kohota jopa 16 euron korville. Toinen epäilys omasta strategiasta tuli, kun kurssi alkoi sahata 14 ja 15 euron välillä. Kuvio toistui parikin kertaa. Mietin jo, että pitääkö tässä lähteä lyhyempään kauppaan ja treidailla tätä näiden kahden arvon välillä. Kun olin jo lähes vakuuttunut, että näin tässä tulee menetellä, ja 15 euron rajapyykki tuli vastaan – en myynytkään. Miksi en?

Suurin syy siihen oli, että halusin kuitenkin katsoa loppuun asti, miten näkemykselleni keväällä 2012 oikein kävisi. Totta kai kurssia voi seurailla sivusilmällä ilman, että siinä on kiinni mitään, mutta ei se ole sama asia. Sitä seuraa silloin näennäisesti.

Nyt, näitä kaikkien aikojen huippulukemia katsellessa sitä ajautuu mieleen ajatus, että pitäisikö nyt sitten myydä. Kotiuttaa puolentoista vuoden aikana kertynyt n. 55 prosentin kurssinousu? Mutta kun en osaa vastata itse itselleni esittämään kysymykseen: mitä sitten teen? Kaikki suoraan kiinni Yhdysvaltojen markkinoille?

Viime aikaisten tietojen valossa voin uskoa helposti, että moni pohtii ensi vuoden strategiaa. Minun on varsin helppo myöntää, etten todellakaan vielä tiedä, miten ensi vuoden aikana tulisi toimia. Minulla on jokin häiritsevä aavistus siitä, että Euroopassa voitaisiin herätä siihen todellisuuteen, ettei tämä valittu linja nyt osoittautunutkaan kovin voittavaksi, ja että tämä tilanne muuttuisi Euroopan osalta radikaalisti.

Suunta on toki auki. Joko järki tai hulluus voittaa. Järki tietäisi sijoitusmielessä hyvää. Hulluus tietäisi sitä, että Eurooppa tarttuu aseisiin. Toivon järjen voittavan. Mutta en ole sitä vielä pystynyt muotoilemaan ensi vuoden strategiakseni.

2 thoughts on “Kotimainen työjuhta

  1. Pitäsikö nyt myydä pörssiosakkeet ?

    Monet ovat esittäneet kysymyksen: "Pitäisikö nyt myydä osakkeita?" 

    Keskustelut ovat menneet samoja latuja. Moni epäilee, empii ja  katsoo ympärilleen. Mutta kun tulee päätöksen aika, niin vaihtoehdot ovat vähissä. 

    • Asunnot ja kiinteistöt? – hintojen laskua odotettaan. 
    • Valtioiden ja yritysten velkakirjat?  – korkotuotot ovat heikkoja.

    Hyvät vaihtoehdot ovat todellakin aika vähissä.

    Minä itse uskon vielä toistaiseksi siihen, että pörssiosakkeet tuottavat ensi vuonna muita vaihtoehtoja paremmin. Mutta pidemmälle kuin 3kk päähän on vaikea nähdä. 

    1. Osakkeet up

      Osakkeiden myynnin kohdalla riippuu paljon siitä, minkä maan osakkeissa on kiinni, toimialasta jne.

      Kiinaa olen pitänyt kuplana jo pari vuotta. En ole tosin itse käynyt paikan päällä katsomassa niitä aavekaupunkeja (vrt. Espanjan rakennusteollisuus), mutta takuulla olisin, jos minulla olisi 2 miljardin kassa ja pohtisin, että mihin sijoittaisin… Nyt kun ei ole suoraan kiinni siellä yhtään niin riittää, että näen videoita niistä aavekaupungeista. Lisäksi alueen tasapaino on uhattuna muutaman saaren vuoksi. Vyyhti leviää (E-Koreakin jo mukana) ja syvenee.

      Corporate Bondeissa voi tehdä hyvää tiliä, mutta ne ei ole mun juttu (lue: ei tällaiselle pääoma"kasalle" mielekkäitä kohteita).

      Korkotuotot voivat olla heikkoja nyt, mutta niiden suhteellinen asema paranee, jos muut hiema kyykkäävät. Eurooppa on kuitenkin deflatorisen kuristusotteen pihdeissä, joten pienikin tuotto on hyvä asia! Ja jos taas tilannetta muutetaan niin sitten uudet strategiat. Vai pitäisikö mielummin odottaa. Myyminen kuulemma tekee tuskaa, näin ainakin Arvopaperin lehdessä. devil

      Kaikista oleellisinta olisi huomattava, että ns. todella suuri raha "nukkuu". Se siis makaa cashina, ja on peljästynyt finanssikuplasta. Se ei uskaltaudu vielä täysillä takaisin, kun Eurooppa on mitä on, Japanista ei tiedä vielä, Kiinalla on omat pikku velkaselvittelynstä ja Yhdysvalloissa Bernanken tilalle tulee Yellen (vaikken odotakaan juuri mitään muutosta Fedin politiikkaan, mutta kenties ns. avoimuuteen kyllä).

      Kun se iso raha lähtee liikkelle niin sitten ralli on pakollinen.

      Täällä Suomessa poljetaan todennäköisesti silloin ns. varjorallia. Kuplaseurauksin.

      Eli rahat muualle. Ne jotka olisivat passittamassa minua maanpetturuudesta Haagiin vastaamaan sanoistani, niin kerrottakoon, ettei Varma ja Ilmarinen ole nekään kovin peukut pystyssä Suomen puolesta. Ja niillä on sentään rahaa, mulla ei ole. cool

Comments are closed.

Related Posts

Yhteiskunta

Suomen aseteollisuudesta

Nato-ratkaisun jälkeen Suomessa olisi kaikki syyt kiinnittää huomiota otsikon aiheeseen. Totean, että jotkut faktat saattavat yllättää, mutta ne on taatusti dokumentoitu.

1) Suomen ”köyhyys”

Sotahistoriaamme on kirjoitettu

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com