Ei loppunut pudotus tällekään viikolle, eikä ihme, koska europäättäjät vain pyörittävät peukaloitaan. Markkinasentimentin rapautuminen iskee kaikkia osakkeita. On yhä ilmeisempää, ettei syöksylasku pääty ennen kuin markkinapaniikki kiskoo poliitikot hereille ja ajaa heidät koviin päätöksiin. Ne eivät vain EU:ssa tuppaa tapahtumaan nopeasti, etenkin kun kyse on raskaan sarjan päätöksistä.

Espanjan pankkikriisi olisi saatava hallintaan. Omasta mielestäni oikea ratkaisu olisi pian toimintaan astuvan EVM:n varojen käyttö suoraan pankkien pääomittamiseen, ja EVM:n mahdollisuus käyttää EKP:n luototusta. EVM:n luototuskyky on 500 miljardia. Se loppuu kesken, jos kriisitukea tarvitsevat useat isot maat, kuten Espanja ja Italia. Rahapulan iskiessä tarpeeksi resursseja löytyy vain EKP:lta.

Saksalaiset – ja suomalaiset myös – pelkäävät ratkaisun johtavan hallitsemattomaan inflaatioon, ja poistavan ongelmamailta motiivin välttämättömiin talousuudistuksiin. Samoista syistä ajatus ei miellytä keskuspankkiireja. Euron jäsenmailla ei kuitenkaan ole keinoja varmistaa maksukykyään, jos markkinarahoitus loppuu, eivätkä tukijärjestelmän varat riitä. Niiden viimeiseksi keinoksi jää eurosta eroaminen. Tämän pitäisi olla niin Saksan, Suomen kuin EKP:n kannalta pahempi vaihtoehto kuin inflaatioriskin kasvu.

Pankkituen ehdot voidaan laatia kunnolla. Pankkien rahoittajien on kannettava osansa taakasta, koska he ovat saaneet riskistä korvauksen. Pankkituen vastikkeeksi on saatava pankkien osakkeita ja äänivaltaa. Vastaavilla pelisäännöillä pankkikriisejä on hoidettu onnistuneesti monessa maassa. USA sai omansa hämmästyttävän hyvin kuriin, ja rahansa takaisin.

Kaiken kaikkiaan tilanne on se, että kriisin hoito edellyttää liittovaltiokehityksen syventämistä, hoidettiinpa sitä pankkiunionin, eurobondien tai EKP:n kautta. Pelisääntöjä on selvennettävä ja tiukennettava, koska yhteisvastuu joka tapauksessa kasvaa. Tai sitten mennään populistien kelkkaan eli annetaan unionin hajota. Ei järin ruusuinen visio maalle, jonka bkt:sta puolet tulee viennistä.

Koska kyseessä ovat tämän mittaluokan päätökset, niiden synty vie aikaa ja hikeä, varsinkin EU:n kankeilla mekanismeilla. Nopeaa helpotusta voi taas kerran odottaa vain EKP:lta. Kohta sen on pakkokin reagoida, tunnelmat hyytyvät taloudessa nyt sellaista vauhtia. 3 ja 6 kuukauden liborit ovat tuplasti korkeammat kuin vuosi sitten, eli luottomarkkinat hiipuvat. Itse en koske osakkeisiin ennenkuin merkittäviä ratkaisuja syntyy.