Markkinakatsaus kitkerän teen kera
Huokailin jo helpotuksesta pari viikkoa sitten Fedin jatkaessa painokoneen rallatusta ja pörssien kiskaistessa uusiin ennätyksiin. Tosin totesin, että tilanne näyttää taas hyvältä, JOS pörssiralli kestää viikon parikin – mutta Fedin ilmoituksen nostama rieha haihtui nopeammin kuin satamajätkän tili. Pörssien MT-nousutrendi jäi reilusti alle kuukauden mittaiseksi, ellei se nyt jatka ripeästi ylöspäin – mikä edellyttäisi olosuhteiden selkeää muutosta Atlantin takana.
Unohdin pari viikkoa sitten autuaasti, millaisia taloudellisia kamikazelentäjiä Yhdysvaltojen kongressi on tänään pullollaan. Markkinat eivät unohtaneet, ja olivat oikeassa. Lähes miljoona liittovaltion työntekijää pakkolomalle lähettäneen poliittisen umpikujan syy on republikaanien järjettömät mitat saanut vastarinta Obaman terveydenhuoltouudistusta kohtaan. Republikaanien hallitsema kongressi vaati valtion rahoituspaketin hyväksymisen vastikkeeksi ”Obamacaren” voimaan astumisen siirtämistä, vaikka laki oli jo hyväksytty aiemmin.
Obaman uudistus ei ole kansalaisten keskuudessa järin suosittu, mutta he antoivat presidentille jatkokauden, joten asia oli loppuun käsitelty. Monet republikaanikansanedustajatkin ovat samaa mieltä, mutta he pelkäävät edessä olevia puolueensa sisäisiä vaaleja. Jyrkän oikeistolainen teekutsuliike huohottaa monen maltillisen republikaanin niskaan, ja he suostuvat likaisiin aseisiin turvatakseen paikkansa.
Hallintosulku leikkaa taloutta, mutta paljon pahempi katastrofi muhii jo parin viikon päässä. Silloin hallinnon on nostettava velkakattoa, muuten se ei kykene ottamaan uutta velkaa ja hoitamaan korkojaan. Se tarkoittaisi valtion osittaista konkurssia.
Velkakaton nostamatta jättäminen johtaisi valtaviin menoleikkauksiin, jotka työntäisivät Yhdysvallat ja samalla maailmantalouden syvään taantumaan. Pahinta silti olisi, että Yhdysvallat ei kykenisi vastaamaan erääntyvistä veloistaan ja koroistaan. Rahamarkkinoilla Yhdysvaltojen velkakirjat ovat olleet vuosikymmeniä turvallisinta mahdollista omaisuutta. Ne ovat rahalaitosten taseiden kivijalka ja korkeimman luottoluokituksen velkavakuus. Taloudellisissa paniikeissa Yhdysvaltion velkakirjat ovat niin haluttuja, että niiden korko voi painua miinukselle: sijoittajat maksavat valtiolle saadakseen lainata sille rahaa. Yhdysvaltojen velkaa siis pidetään turvallisempana kuin käteistä.
Jos Yhdysvallat menettää asemansa turvasatamana, järisee koko rahoitusjärjestelmä paljon pahemmin kuin Lehman Brothersin konkurssissa 2008. Pörssit reagoivat jo katastrofilla uhkailuun, eli markkinoiden usko elpymiseen on heikentynyt. Kesällä 2011 tilanne oli aivan samanlainen. Vaikka viime hetken nahkapäätös syntyi puolueiden välillä, Yhdysvallat menetti korkeimman luottoluokituksensa, ja taloudellisella joukkotuholla uhkailu kärvensi pahan kerran markkinoiden luottamuksen. Pörssit syöksyivät parissa viikossa kymmeniä prosentteja. Se oli alkulaukaus pitkälle taantumalle, josta Eurooppa on vasta nyt kavunnut kituliaasti ulos.
Taantuman takana oli toki kaikenlaisia tekijöitä, mutta kyseinen poliittinen sota tilanteen laukaisi – kuten tuolloin jo ennustin käyväksi, jos sopua ei synny. Yhtään paremmalta ei tilanne näytä nyt. Hallintosulku astui jo voimaan, eivätkä osapuolet liiku poteroistaan. Obama on ollut tähän asti yhteistyöhakuinen republikaanien suuntaan välttääkseen poliittiset kriisit. Mutta enää hänen ei tarvitse murehtia uudelleen valintaansa, vaan paikkaansa historiassa. Hän ei anna periksi tärkeimmässä tavoitteessaan terveydenhuoltouudistuksessa. Odotettavissa on, että presidentti vastaa kongressin härskiin peliin yhtä halpamaisilla tempuilla, koska muut tiet ovat tukossa.
En silti jaksa uskoa, ettei velkakattoa nostettaisi keinolla tai toisella – luultavasti Obama kaivaa jonkun perustuslaillisen porsaanreiän estääkseen katastrofin. Mutta ennen kuin se tapahtuu voi markkina reagoida kuten 2011 eli myyntinappulat hehkuvat varmuuden vuoksi ja siihen asti, kun joku selvyys syntyy. Republikaanien teekupposiin uppoaisi orastava elpyminen Euroopassakin.
Teestä
Aina joskus tulee mieleen, että näitä Piksun juttuja voisi vähän piristää. Skillerkään ei enää ole kirjoittanut http://www.piksu.net/blogs/skiller Tuosta otsikostasi tuli vallan asiaankuulumaton mielleyhtymä. En juo kahvia, vaan maidolla lantrattua teetä. Ilmojen viiletessä olen mökillä jättänyt lantraamiset pois eli maku on vähän kitkerä. Vaan viikonloppuna aion peräti poikkeuksellisesti käyttää "lantrinkina" ihan muuta kuin maitoa…
Kunhan ei muutu kova tee Sinoliksi
Kova tee kuuluu minunkin suosikkijuomiini, tosin jos 2011 kesä toistuu niin voi olla että jalojen juomien sijaan täytyy itse kunkin tyytyä Sinoliin. Tämä ei ei ole vain oma mielipide, sen jakaa mm US valtiovarainministeriö ja ihan syystä:
http://www.marketwatch.com/story/stocks-drop-on-third-day-of-government-shutdown-2013-10-03?dist=countdown
http://www.marketwatch.com/story/treasury-warns-of-dire-consequences-of-default-2013-10-03?link=MW_pulse
Toisaalta juuri se, että sieltä – ja luultavasti jo Wall Streetiltäkin kovalla paineella – kerrotaan todellisuuden kovia lakeja, saattaa se tuoda realismia teekutsulaisten fantasiamaailmaan,ja pelastaa meidät taloudelliselta ydintuholta. Millä poliittisella poppakonstilla osapuolet sitten säilyttävät kasvonsa, se on kiintoisaa nähdä, mutta Boehnerin lausunnon jälkeen olen hiukan toiveikkaampi.
Heikki
Politiikkaa
Eikö Obama voisi myös antaa periksi oman ObamaCarensa kanssa kun rahat eivät tahdo riittää?
Minua ottaa päähän politiikassa kun aina uhataan jollakin täysin ylimitotetulla asialla jotta saadaan oma asia ajettua. Heikompi joutuu aina antamaan periksi mukamas demokraattisessa päätöksenteossa. Obama on tätä koplausta ja kärpäsiä norsulla ampumista käyttänyt aivan samoin hyödykseen kuin republikaanitkin. Suomessa kuntien yhdistämisiä ajetaan kehittämisrahojen poisvetämisellä jos yhdistäminen ei maistu. Kyse ei meilläkään ole kuka tekee palvelut halvimmalla vaan Kepun nousu pitää saada torpedoitua valtion rahoilla ja omille kehityskonsulteille lobataan töitä.
Suomen kuntauudistuksen toteutus on ollut ammattitaidotonta
Tuota kuntauudistuksen toteuttamisen ammattitaidottomuutta minäkin olen ihmetellyt. Kovaa uhkailua ja pakottamista, niin kuin sanot, ja paljon riitaa ja pettymyksiä eikä juuri ollenkaan tuloksia. Mutta en käsitä, ketä tämä on hyödyttänyt. Ammattitaidoton muutosjohtaminen on ollut kaikkien harmi. Kyse ei minusta ole ollut puolueista, vaan pätemättömistä henkilöistä, poliitikoista.
Maakuntatasolle (tai vahvojen maakuntakuntien tasolle) tarvitaan:
Mutta entäpä toteutus? Miksi ihmeessä kunnallis- ja maakunta- tason päättäjiä ei olla muutoksia suunniteltaessa kuunneltu? Miksi muutokset on suunniteltu ylhäältä alaspäin valtiotason johdolla ja jopa diktoimana? Luulen että maakuntatason päättäjiä kuuntelemalla olisi päädytty siihen, että maakuntatason päätöksentekokoneisto olisi syntynyt ja vahvistuntu ja kuntien asema olisi hieman heikentynyt. Mutta kohtuu pienetkin kunnat olisivat kuitenkin säilyneet samalla kun osa tehtävistä olisi siirretty maakuntatasolle. Tärkeää ei kuitenkaan ole se, mihin olisi päädytty vaan se, että prosessissa olisi alusta alkaen kuultu oikeita henkilöitä, saatu heidän ohjauksensa ja hyväksyntänsä ja hankeet olisivat edenneet ja olisi saatu tuloksia.
Kyllä on kuultu
Itsekin muistelen istuneeni tilaisuudessa jossa valtion edustajat selittivät miksi kuntauudistus oli välttämätön ja pyysivät lausuntoa.
Mutta sitten on aivan toinen asia onko kuntapäättäjien lausuntoja huomioitu millään lailla.
Koko homma haiskahtaa, ja uskon että hankeen oikea tavoite on muu kuin julkisuuteen esitetty. (Kepukorttia tuossa viestiketjussa jo väläyteltiin)
Silloin ei ole kovinkaan ihmeellistä jos keinot ja tavoitteet eivät tunnu sopivan yhteen.
Systeemi tökkii
Tietysti Obama voisi, mutta kyse on paitsi hänen avaintavoitteestaan myös jo päätetystä laista, jonka republikaanit yrittävät kaataa takautuvasti. Huonoa poliittista kulttuuria – mutta vielä enemmän se kertoo minusta USA:n poliittisen järjestelmän rakenteellisesta heikkoudesta ylipäätään. Kun systeemi mahdollistaa hullunrohkean pelaamisen ja sikailun, niin tietysti sitä tapahtuukin. Palaan asiaan kokonaisessa blogissa lähiaikoina. Heikki