OECD:n suomiraportissa nostetaan esille kuntien rahankäyttö:

Fast–growing municipal expenditures need to be restrained and municipalities should be encouraged to rely more on property taxes and less on income taxes. The municipalities’ declining productivity can be enhanced by more ambitious mergers and structural reforms among local governments.

Tästä saa käsityksen että kuntien rahankäyttö olisi jotenkin holtintonta. Suomalaisessa mediassa on esitetty erilaisia kurinpalautusrajoituksia kuntien rahankäyttöön. Lisäksi nostetaan esille tavallinen yleislääke eli kuntayhdistämiset (tätä se "structural reform" varmaan suomennettuna tarkoittaa).

Homo Economicus haluaa tuoda esille muutaman  oman näkökohdan:

1. Kuntien kasvavat menot perustuvat toisaalta valtion kuntien niskaan kaatamiin kasvaviin palveluvelvotteisiin, toisaalta henkilöstön palkkakustannusten nousuun. Leijonanosa kunnan henkilöstöstä työskentelee koulussa, päiväkodissa tai sosiaalipalveluissa. Näitä resursseja on harvoin tuhlattu. Jos äänestäjiltä kysyy, niin niitä pitäisi joka kunnassa löytyä enemmän. Sitä epämääräistä tehotonta "hallintoa" jota kaikki haluaisivat leikata on itse asiassa hyvin vähän. Haluasin nähdä sen ihmeyhtälön ratkaisun jossa valtiovalta toisaalta velvoittaa tuottamaan enemmän palveluita mutta toisaalta rajoittaa kustannuksia.
2. Epäilen hieman tuota "declining productivity" -lausumaa. Totta on että palkkakustannukset ovat nousseet, josta seuraa lisääntyvät kulut per asukas. Toinen puoli on tuo lisääntyvä palvelutapa ja – laatumääräykset. Lisäksi vielä yhtälöön mukaan ikääntyvä väestö, niin suoritteen määrä on selvästi kasvussa…. ja seurauksena tietenkin kustannus.
3. Epäilen vahvasti että kuntaliitokset tuottavat merkittävää kustannussäästöä, paitsi aivan pienimpien kuntien kohdalla. Suomen suurimmassa kunnassa – Helsingissä – on erittäin korkeat yksikkökustannukset. Lisäksi kuntaliiton tilaston mukaan asuurin osa maan asukkaista asuvat jo kohtuullisen kokoisissa kunnissa. Vuoden 2009 lopussa 68% maan asukkaista asui yli 20.000 asukkaan kunnassa. Jos rajapyykki lasketaan 10.000 henkeen osuus nousee 80%. Ratkaisevaa on siis isojen kuntien rahankäyttö. Paha kulu-automaatti on nimenomaan kuntaliitoksien yhteydessä käytettävä 5 vuoden irtisanomisturva kunnan työntekijöille. Siellä on joissakin positioissa sitten 5 vuotta tuplamiehitys, eikä kunnaisillä ole mitään muuta työkalua kuin lomautukset, jotka ovat vastenmielisiä ja pysyvään muutostarpeeseen vääriä työkaluja.
4. Holtintonta kunnallisveron nostoa en ole missään nähnyt. Pikemminkin vaarana on että sinnitellään liian pitkään liian alhaisella verolla, ja katetaan kustannuksia syömävelalla. Näin kun toimitaan on muutaman vuoden kuluttua keinot aika vähissä.

Jos uskaltaa tinkiä palveluvelvotteista , niin kyllä niitä säästöjäkin sitten alkaa löytyä….

Kiinteistöverojen osuuden nosto palkkaverotukseen nähden on mielestäni hyvä linjaus. Korkeampi kiinteitövero rajoittaisi omalta osaltaan maan arvonnousua. Maata ei kannata pitää "varastossa" pitkiä aikoja odottamassa hyödyntämistä. Kun rakennusoiketta kaavassa myönnetään ja samalla maan arvo nousee tulee myös veropiiska maan hyödyntämiseksi.

Muuttotappiokuntien taloutta ei tämäkään liike taida pelastaa. Korkea teoreettinen arvo yhdistettynä kireään verotukseen tekee maapohjasta ongelmajätteen josta pitää päästä eroon. Lahjoitetaan moinen kuluerä kunnalle…

OECD:n suomiraportissa nostetaan esille kuntien rahankäyttö:

Fast–growing municipal expenditures need to be restrained and municipalities should be encouraged to rely more on property taxes and less on income taxes. The municipalities’ declining productivity can be enhanced by more ambitious mergers and structural reforms among local governments.

Tästä saa käsityksen että kuntien rahankäyttö olisi jotenkin holtintonta. Suomalaisessa mediassa on esitetty erilaisia kurinpalautusrajoituksia kuntien rahankäyttöön. Lisäksi nostetaan esille tavallinen yleislääke eli kuntayhdistämiset (tätä se "structural reform" varmaan suomennettuna tarkoittaa).

Homo Economicus haluaa tuoda esille muutaman  oman näkökohdan:

1. Kuntien kasvavat menot perustuvat toisaalta valtion kuntien niskaan kaatamiin kasvaviin palveluvelvotteisiin, toisaalta henkilöstön palkkakustannusten nousuun. Leijonanosa kunnan henkilöstöstä työskentelee koulussa, päiväkodissa tai sosiaalipalveluissa. Näitä resursseja on harvoin tuhlattu. Jos äänestäjiltä kysyy, niin niitä pitäisi joka kunnassa löytyä enemmän. Sitä epämääräistä tehotonta "hallintoa" jota kaikki haluaisivat leikata on itse asiassa hyvin vähän. Haluasin nähdä sen ihmeyhtälön ratkaisun jossa valtiovalta toisaalta velvoittaa tuottamaan enemmän palveluita mutta toisaalta rajoittaa kustannuksia.
2. Epäilen hieman tuota "declining productivity" -lausumaa. Totta on että palkkakustannukset ovat nousseet, josta seuraa lisääntyvät kulut per asukas. Toinen puoli on tuo lisääntyvä palvelutapa ja – laatumääräykset. Lisäksi vielä yhtälöön mukaan ikääntyvä väestö, niin suoritteen määrä on selvästi kasvussa…. ja seurauksena tietenkin kustannus.
3. Epäilen vahvasti että kuntaliitokset tuottavat merkittävää kustannussäästöä, paitsi aivan pienimpien kuntien kohdalla. Suomen suurimmassa kunnassa – Helsingissä – on erittäin korkeat yksikkökustannukset. Lisäksi kuntaliiton tilaston mukaan asuurin osa maan asukkaista asuvat jo kohtuullisen kokoisissa kunnissa. Vuoden 2009 lopussa 68% maan asukkaista asui yli 20.000 asukkaan kunnassa. Jos rajapyykki lasketaan 10.000 henkeen osuus nousee 80%. Ratkaisevaa on siis isojen kuntien rahankäyttö. Paha kulu-automaatti on nimenomaan kuntaliitoksien yhteydessä käytettävä 5 vuoden irtisanomisturva kunnan työntekijöille. Siellä on joissakin positioissa sitten 5 vuotta tuplamiehitys, eikä kunnaisillä ole mitään muuta työkalua kuin lomautukset, jotka ovat vastenmielisiä ja pysyvään muutostarpeeseen vääriä työkaluja.
4. Holtintonta kunnallisveron nostoa en ole missään nähnyt. Pikemminkin vaarana on että sinnitellään liian pitkään liian alhaisella verolla, ja katetaan kustannuksia syömävelalla. Näin kun toimitaan on muutaman vuoden kuluttua keinot aika vähissä.

Jos uskaltaa tinkiä palveluvelvotteista , niin kyllä niitä säästöjäkin sitten alkaa löytyä….

Kiinteistöverojen osuuden nosto palkkaverotukseen nähden on mielestäni hyvä linjaus. Korkeampi kiinteitövero rajoittaisi omalta osaltaan maan arvonnousua. Maata ei kannata pitää "varastossa" pitkiä aikoja odottamassa hyödyntämistä. Kun rakennusoiketta kaavassa myönnetään ja samalla maan arvo nousee tulee myös veropiiska maan hyödyntämiseksi.

Muuttotappiokuntien taloutta ei tämäkään liike taida pelastaa. Korkea teoreettinen arvo yhdistettynä kireään verotukseen tekee maapohjasta ongelmajätteen josta pitää päästä eroon. Lahjoitetaan moinen kuluerä kunnalle…