”Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi tienaaman”
Tommi Taavilan kirja ”Vähemmän on enemmän”, esim. sivut 5, 21, 29, 54-8, 102 teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen. Kerron nyt miksi ja kehotan kaikkia tutustumaan itse kirjaan.
Oma tulkintani omin sanoin Tommin kirjan sisällöstä on, ettei kannata turhaa rypistää. Raamatussa ajatus esitetään lähes otsikkoni mukaan (vaihtelee käännöksittäin).
Tänään tulee sata vuotta isäni syntymästä. Hän uskoi vakaasti otsikkoni ajatukseen.
Itse olen kokeillut otsikon tapaa ja toista, omaani. Olen kirjoittanut 15 kirjaa, lähinnä tilaustöitä, joista on maksettu selvää palkkaa, vähemmän kuin nimimerkki Ilkka Remekselle (oik. Petri Pykälä), mutta enemmän kuin useimmille kirjailijoille.
Vaivaa kirjojen tekemisestä on, mutta eniten puuhassa on tympinyt tiede- ja kylttyyrialan vittuilu. Pyydän anteeksi, että käytän täsmällisen oikeaa termiä.
Isäni kuoli 1988, mutta vasta äitini kuoltua 2012 lopetin sen teeskentelyn, että olisin jatkossa edelleenkin tietokirjailija.
Linkedinissä on pääammatikseni merkitty nykyään sijoittaja (private investor) ja siinä puuhassa ei tarvitse tapella kateellisten tiede- ja kylttyyri-ihmisten kanssa, ei edes vuokranantajana.
Ja kyllä silläkin tavalla leivän syrjässä kiinni pysyy.
Myös minulle tuon kirjan ”Vähemmän on enemmän” lukeminen oli elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen olen monessakin tilanteessa palauttanut mieleeni ajatuksen siitä että jos avaa itsensä nauttimaan kaikista elämän tarjoamista pienistä kivoista asioista niin vähemmän voi todellakin olla enemmän.
Voi olla että minun polkuni on jossain mielessä muistuttanut Juhan vastaavaa. Minäkin olen tällä hetkellä pääammatiltani sijoittaja. Varmaan tuon Tommi Taavilan kirjan sanoma on puhutellut minua samantapaisessa elämänvaiheessa vähän samalla tavalla kuin Juhaa.
Juce Leskistä lainatakseni:
”Eikä kenenkään toisen kengissä
Voi elämästä selvitä hengissä
(ei elämästä selviä hengissä)”
Siispä tee omaa jutuasi…
Sijoittaminen on seikkailu, eikä siinä yhtään hiki auta.
Toisaalta hikisenäkään ei ole ollenkaan paha olla, joten kuntosalille vaan!
Kuulun nyt 8-kymppisenä katoavan sukupolveen, joka uskoi työn arvoon, ehkä ihan turhaan?
Toisaalta ei hiki auta sijoitettaessa.
Ei auta itku markkinoilla, vaan rahhaa pitää olla.
Ihan helppoa sen tekeminen ei ole ollut sijoittamallakaan, mutta onneksi viime vuosi oli hauskaa aikaa.
-73 loppuvuodesta alkanut öljykriisi vei pitkään lamaan https://en.wikipedia.org/wiki/Nifty_Fifty#U.S._bear_market_of_the_1970s ,jolloin minä maksoin oppirahani. Hiukan tarvittiin apua kuvan vas. puoleiselta mieheltä, mutta sen jälkeen minua ei ole yllätetty.
Sijoittaminen ei ole helppoa ja pidemmän päälle itse koen markkinat useimmiten itseään toistaviksi ja siten vähän tylsiksi tyyliin ”taas mennään”. Siinä mielessä tietokirjojen kirjoittaminen on ollut mielenkiintoisempaa.