Politiikka ja markkinat
Kirjoitusvuorossa: Hannu Lehtilä
Politiikan ja markkinoiden pitäisi osata ymmärtää ja lukea toisiaan. Nyt on jo vuosien ajan käynyt niin, että suursijoittajien analyytikot kirjoittavat terävimpiä ja tarkimpia raportteja niin maanosista, valtioista kuin yrityksistäkin. Poliittinen puoli on jäänyt mediaa rakastavien ”päivystävien dosenttien” varaan, jolloin kylmä, vain tosiasioihin perustuva analyysi, on jäänyt tekemättä. Se kun ei aina vastaa median odotuksia. Voisi sanoa, että markkinat osaavat lukea politiikkaa paremmin kuin politiikka markkinoita.
Vähän tämänsuuntainen oli tilanne Yhdysvalloissa republikaanien välivaalivoiton jälkeen. Vanha sääntö on, että kurssit nousevat, kun republikaanien tiedetään suhtautuvan demokraatteja suopeammin markkinoihin.
Hankalin tilanne on Venäjällä, jossa disinformaatiota käytetään surutta Krimin ja Itä-Ukrainan sotapropagandan lisäksi myös markkinoilla. Moskovan ”analyytikkoagentit” kiertävät maailmalla vakuuttelemassa, että ”Moskovassa on kaikki hyvin, sijoittakaa tänne”. No, kun korvat heiluvat, sijoituksia kotiutetaan venäläiskohteista kaikin tavoin. Toisaalta, kriisit eivät tietenkään jatku ikuisesti ja nyt yltiöoptimistit voisivat rikastua sijoittamalla rahat Venäjää liippaaviin osakkeisiin.
Euroopan politiikka on kipuillut jo monta vuotta. Nyt painitaan jo vaarallisten deflaation ensioireiden kanssa. Kun poliitikot eivät tiedä pitäisikö säästää vai elvyttää, on aloite – ja valta – siirtynyt EKP:n ja Mario Draghin käsiin. Jos kansantaloudet, Saksaa lukuun ottamatta, voivat huonosti, niin Euroopan pörssit sen sijaan ovat aika hyvässä hapessa ja yritykset, varsinkin Saksassa, tahkoavat hyvää tulosta.
Mitähän Jyrki Katainen sisimmässään ajatteli 4.11.2014 Brysselissä, kun esitteli EU-komission maakohtaista talousennustetta: Suomi rämpii Italian ja Kyproksen kanssa euroalueen pohjamudissa. Miinukselle menee, sillä Suomen kokonaistuotanto supistunee tänä vuonna 0,4 prosenttia.
Ex-valtiosihteeri Raimo Sailas kirjoitti saman päivän Hesarissa: ”Jyrki Kataisen hallitus epäonnistui kaikissa talouspoliittisissa tavoitteissaan luottoluokituksen säilyttämistä myöten. Myös rakenneuudistukset jäivät puheeksi.” Katainen oli neljä vuotta valtiovarainministerinä ja kolme vuotta pääministerinä. Nyt hän aloittelee EU-komission talouskasvusta vastaavana varapuheenjohtajana!
Suomessa on talouden tilaa analysoitu ja ”herätetty kriisitietoisuutta” usean vuoden ajan, jotta kaikkien tietämät rakenne- ja talousmuutokset saataisiin tehtyä. No, analyysit on tehty ja isolla mustalla pensselillä maalattu, mutta rohkeus on poliittisen päätöksenteon hetkellä pettänyt.
Erilaisissa työpajoissa, seminaareissa ja epävirallisissa palavereissa on pohdittu, mitä pitäisi tehdä. Ja aika yksituumaisia ollaan. Lainataan edelleen 1990-luvun laman virkamiestaistelijaa, Raimo Sailasta: ”Uuden hallituksen pitää laatia vahva, selkeä ja konkreettinen toimenpideohjelma yritystoiminnan toimintaedellytysten parantamiseksi”. Sitten hän latoo pöytään ehdotuksiaan; työeläkemaksuihin ainakin pariksi vuodeksi 3-4 prosenttiyksikön alennus, nollan tuntumassa olevat palkkaratkaisut, tehottomien yritystukien ja verohelpotusten karsiminen, lupaviidakon perkaus jne.
Paavo Lipponen matkusti 1995, ennen pääministerikauttaan, Lontoo Cityyn vakuuttamaan markkinavoimia. ”Oli mentävä leijonien luolaan”, hän kirjoittaa tuoreessa muistelmakirjassaan ”Murrosten aika”. Mooses meni vuoren luo, eikä päinvastoin. Ehkä nytkin ongelmista selvitään, jos politiikka ja markkinat kohtaavat aidosti ja ennakkoluulottomasti.
—
Lue Punaisen mukin blogia.
Mitä on peräisi käsitys,
että republikaanihallinto suhtautuisi suopeammin markkinoihin ja ennen kaikkea, että tämä vaikuttaisi osakekursseja korottavasti. Empiirinen tutkimus osoittaa päinvastaista tilannetta, kursst USA:ssa ovat nousseet demokraattipresidentin aikana paremmin kuin republikaanien aikana.
poligiikka…
kirjoitin vaalien jälkeistä reaktioista. En ottanut kantaa Obaman jne. kausiin. Hänen toisena kautenaan, nyt, pörssi rikkoo ennätyksiään. Vaalireaktio ja pitkä trendi eivät ole sama asia.
yst.terv.
hl
Painotamme omaa viiteyhmäämme,
Psykologiassa on hieno termi kognitiivinen dissonanssi. Tämä tarkoittaa käyttäytymismallia kun mielessä on kaksi ristiriitaista asiaa jotka taistelevat keskenään ja asiat ovat faktoja sekä tunteita . Homma esiintyy vahvana luontaislääketieteessä ja astrologiassa, mutta myös politiikassa ja taloudessa. Amerikassa tutkitaan kaikkea kaikkein eniten ja republikaanien ja demokraattien menestystä myös. Noihin puolueisiin molemmat suhtautuvat varsin tunteellisesti ja siten asia on alttiina juuri kognitiivisella dissonanssille.
http://www.forbes.com/sites/adamhartung/2012/10/10/want-a-better-economy-history-says-vote-democrat/
Republikaanit ja Suomessa Kokoomus sanovat ja monet mielellään uskovat, että nämä puolueet ovat markkinamyönteisiä. Tuon linkkaamani kirja-arvostelun perusteella, jos annamme markkinoille suuren vallan (laissez faire) niin markkinat alisuoriutuvat monilla mittareilla mitattuna. En käännä, mutta kopion tähän muutamia löydöksiä kirjasta (linkkamastani artikkelista):
Suomesta ei liene ole tehty samanlaista tutkimusta, mutta Kokoomuksen valta tuppaa päättymään katastrofiin. Holkerin hallitustaival ei päättynyt hyvin ja eipä taida päättyä Stubb/Kataisenkaan hallitusten taival menestykseen.
Kirjoitin hieman asian sivusta, koska mielestäni se on joskus ihan hyvä. Kuitenkin mielestäni kirjoittajan mielestä olen tekstistä aistivinani asenteen, että kotimarkkinoilta on syytä vetää vaurautta ja kulutusvoimaa pois. Tätäkin ajatusmallia on hyvä katsella omien asennekiikareiden lävitse ja myös 1990-luvun lamanhoitoa Suomessakin varmasti voidaan kritisoida myös siinä tehtyjen virheiden vuoksi. Tällöin kanssa leikattiin voimakkaasti kotimaista kulutusta, mistä aiheutunut kriisitietoisuus ajoi suuren osan pienyrittäjiä konkurssiin.