Raha on paradoksi – aina yllättävä ja käsittämätön.

"Raha syntyy tyhjästä." Totta. Sitä ilmestyy keskuspankin holvista juuri niin paljon kuin liikepankit sitä vallitsevalla korkotasolla haluavat lainaksi ottaa.

"Kaikki raha on keskuspankin taikomaa." Ei pidä paikkaansa. Muutkin tekevät rahaa tyhjästä. Pankit tuottavat rahaa antamalla lainaksi rahaa, jonka toinen asiakas taas palauttaa talletuksena pankkiin ja jonka pankki lainaa edelleen ja näin rahan määrä joka kierroksella kasvaa ja kasvaa. Rahaa syntyy tyhjästä myös pankkien tileillä.

"Kaikki raha on jonkun velkaa, eikä netto-omaisuutta siis ole olemassa." Väärin. On olemassa asuntoja, osakkeita ja muuta kiinteätä arvoa, joka arvostetaan rahassa, mutta joka on oikeasti olemassa.

"Sijoittajat toisinaan kotiuttavat rahaa pörssistä ja toisinaan asunnoista." Väärin. Pörssistä ei kotiudu mitään rahaa milloinkaan muuta kuin ehkä osinkoina. Jokaisella pörssikaupalla on toinen osapuoli, joka tekee vastaavan suuruisen mutta toisen suuntaisen kaupan. Pörssiosakkeista, asunnoista tai mistään muustakaan omaisuusluokasta ei irtaudu rahaa muuta kuin yksilötasolla. 

"Yhteiskunnan kokonaisvarallisuus ei voi suuresti laskea" Väärin. Pörssiosakkeiden, asuntojen, kiinteistöjen ja maaomaisuuden arvo on arvostuskysymys. Niiden kaikkien arvot voivat muuttua niin, että rahassa laskettava kokonaisvarallisuus laskee. Niin kävi Suomessa vuonna 1993 ja Kreikassa vuonna 2011.

"Velalla voidaan piristää taloudellista toimeliaisuutta". Väärin. Velalla saadaan nostettua palkkatasoa ja nimellistä bruttokansantuotetta, mutta taloudellinen toimeliaisuus ei siitä kasva. Yleensä velkaa otetaan jotta saadaan maksetuksi eläkkeitä, sosiaaliturvaa ja muita hyödyllisiä asioita. Joskus tämä toiminta on joutilaisuuden tukemista ja aiheuttaa toimeliaisuuden vähenemistä.

"Raha on valtaa". Oikein. Rahalla saadaan ihmisiä toimimaan toisella tavalla kuin he muuten tekisivät. Kaikki ihmiset ovat aina toimeliaita, mutta rahalla voi organisoida ja ohjata toimintaa. Ulkomaiset suorat investoinnit ovat ulkomaisten käyttämää valtaa Suomessa. Mutta tämä alisteinen asema on meille hyväksi. Ulkomaiset suorat investoinnit ohjaavat meitä tekemään niitä asioita, joita maailmalla arvostetaan. Ja samalla tavoin kaikessa raha voidaan samaistaa valtaan ja rahan kuluttaminen on vallan käyttöä.

"Asuntojen ja varallisuuden laskut aiheuttavat yhteiskunnallisia ongelmia" Väärin. Varallisuusarvojen romahdus tarkoittaa ja on synonyymi sille että palkkojen suhteelliset arvot nousevat. Palkkatyötä taas arvostatetaan ja taitava työntekijä pääsee eteenpäin elämässään ja saavuttaa sosiaalista- ja varallisuus- asemaa. Yhteiskunnan dynamiikka ja yhteiskuntaluokkien välinen sosiaalinen kierto nopeutuvat ja nuoret pääsevät ensiasuntoon kiinni. Yhteiskunta tervehtyy ja luokkayhteiskunta purkautuu. 

"Köyhempien valtioiden rahallinen tukeminen on hyveellistä toimintaa". Väärin. Suorat investoinnit, joiden mukana kulkee tietotaitoa, organisoimista ja ohjausta ovat hyveellistä toimintaa. Puhdas rahallinen tuki, kuten huonosti hoidettu kehitysapu, nostaa kohdemaan kustannustasoa ja tekee kohteestaan entistä haavaoittuvamman ja heikomman.

Mutta miksi ihmeessä niin yksinkertaisen asian kuin, raha, pitää olla niin hirveän yllätyksellinen ja paradoksinen? Miksei raha ole aina hyvästä, vaan sillä on aina musta ja valkoinen puolensa? Ehkä juuri siksi että se on mammonaa – tavoiteltua, kadehdittua, tunteilla ladattua ja tarpeellista.