Sääntely on tarpeellistakin – tapaus superbakteeri

Antibiooteille vastustuskykyisen superbakteerin löytyminen Yhdysvalloista on pelottava uutinen. On niitä löydetty ennenkin, mutta teollisuusmaihin ne ovat päätyneet ulkomailta matkustamisen kautta. Nyt pöpön alkuperää ei tiedetä, eli kyseessä vaikuttaa olevan sikäläinen kanta. Se tekee uutisesta dramaattisen.

Asiantuntijoiden mukaan varsinainen riski ei ole silti nopeasti leviävä pandemia, vaan superbakteerien pesiytyminen varsinkin sairaaloihin. Rutiiniksi muodostuneista kirurgisista operaatoista tulisi hengenvaarallisia komplikaatioiden vuoksi. Ja ylipäätään nyt jokseenkin harmittomista tulehduksista tulisi tappavia, jos muut lääkkeet eivät niihin tehoaisi.

Se romauttaisi terveydenhuollon vuosikymmeniä ajassa taaksepäin. Taantuminen olisi pahimpia koskaan koettuja. Elämänlaatu laskisi dramaattisesti, ja kansanterveydellisten menetysten kautta taloudellisetkin menetykset olisivat valtavat. Nykystandardeilla terveitä ja työkykyisiä ihmisiä kaatuisi hautaan tai kroonikoiksi aivan eri mitassa kuin nyt, ainakin pahimmassa tapauksessa. Kyse on siten sekä pehmeistä että kovista arvoista, jos kömpelö erottelu sallitaan.

Asiassa on muutama tärkeä yhteiskunnallis-taloudellinen aspekti, joilla on merkitystä muissakin vastaavissa yhteyksissä. Vastustuskyky kehittyy antibioottien kanssa pitkään taistelleille bakteerikannoille geenimutaatioina. Resistanttien bakteerien syntymiseen on muitakin syitä, kuten ihmisten leväperäinen antibioottien käyttö, mutta moni ekspertti pitää suurimpana uhkana silti antibioottien holtitonta käyttöä lihaeläintuotannossa.

Eläinteollisuus käyttää etenkin ensimmäisiin alan valmisteisiin lukeutuvaa kolistiinia, joka usein tehoaa ainoana antibioottina muille antibiooteille resistanssin kehittäneisiin superbakteereihin ihmisessä. Munuaisvaurioiden vuoksi sillä hoidetaan ihmisiä vain viimeisenä vaihtoehtona, mutta nyt alkaisi tarvetta olla. Hupsistakeikkaa, eläinteollisuuden ansiosta sille on kehittynyt resistantteja kantoja.

Teollisuusmaissa kolistiinia ei käytetä, ja EU:ssa se on kielletty lailla. Mutta etenkin Kiinassa sitä tungetaan lihakarjalle vauhdittamaan kasvua, johon lääke jostain syystä kykenee. Oma riskinsä on lääkejäämien ajautuminen ympäristöön. Kiinassa ympäristöstandardit ovat heikot.

Olen arvostellut erinäisissä yhteyksissä sääntelyä, jolla voidaankin tuhota kaikenlaista – vaikkapa Venezuelan talous, kun sääntely on tarpeeksi päätöntä. Mutta kaikki sääntely ei toki ole pahasta. Sen vuoksi meikäläinenkin keskustelu sääntelystä on ajautunut vähän naurettavaksi juupaseipäsjankkaamiseksi.

Ei ole mitään automaattista periaatetta sääntelyn tarpeettomuudesta tai tarpeellisuudesta. Hyödyt ja haitat ovat aina tapauskohtaisia, ja yleensä sääntelyyn ja sen puutteeseen sisältyy molempia. Suhtaudun itse yleensä aika varauksella taloudelliseen sääntelyyn, mutta on sille paikoin tarvettakin.

Antibioottien rajaton luttaaminen eläintuotannossa osuu tähän rakoon. Menetelmällä saadaan kyllä pudotettua lihan tuotantokustannuksia, mikä on sekä tuottajien että kuluttajien etu, mutta superbakteerien syntyminen on siitä kallis hinta. Ei tosin vielä, koska tapaukset ovat yksittäisiä, mutta laajentuessaan ongelmasta tulee todella rankka ja kallis.

Karjan kasvatuksessa kasvun edistäjänä käytettyjen antibioottien hyödyt eivät ole taloudellisesti niin merkittävät, etteikö niistä voisi luopua kaikkialla. Tuottajat ja kenties kuluttajatkin toki kiukuttelevat kustannustehokkuuden laskua, mutta ajan mittaan tulee varmasti kalliimmaksi romuttaa terveydenhuolto kuin syödä vähän hintavampaa lihaa. Varoitus on jo annettu.

Valitettavasti Kiina ei tapaa taipua ulkoiseen painostukseen, etenkin kun sen vaurastuva jättiväestö kuluttaa eläinproteiinia kiihtyvään tahtiin. Muutos vaatinee ongelman dramatisoitumisen kotimaassa. Siitä on jo merkkejä.

Jahka Kiinassa ongelma alkaa levitä, on hallituksen pakko puuttua tilanteeseen puhtaasti hyötykalkyylin perusteella. Toivottavasti se ei tapahdu pahasti liian myöhään kuten yleensä käy eli vasta raju kriisi herättää.

Yhdysvallatkin on ollut antibioottien suhteen EU:hun verrattuna leväperäinen. Toivottavasti tapaus herättää lainsäätäjät, vaikka maatalouden lobbarit varmasti laittavat tiukasti hanttiin.

Sääntelyn oikeudenmukaisuuden kannalta asiassa ei ole ongelmaa. Ei ole perusteltua, että lihan tuottajat ja kuluttajat – vaikka heitä suuri osa väestöstä onkin – korjaavat hyödyn toiminnasta, jonka odotettavasti armottomat haitat ja kustannukset kaatuvat koko väestön ja yhteiskunnan niskaan[mr1] . Superbakteerien leviäminen on koko maailmaa ja jokaista sen kansalaista koskeva riski.

Kolistiinin käyttö siis pitäisi kieltää kaikkialla, ja antibioottien tuotantokäyttöä ylipäätään rajata vähemmän riskipitoiseksi. Ja vakuudeksi asia pitäisi sinetöidä kansainvälisellä sopimuksella esimerkiksi WTO:n puitteissa, tai mikä nyt parhaiten siihen soveltuu. Käsien päällä istuminen on aika varmasti kallein tie.


 [mr1]

Related Posts

Sijoittaminen

Home bias

Termi on määritelty esim. tuossa. Nojaaminen yhteen maahan, jollaiseksi EU:nkin vallan hyvin voi laskea (siis onko USA varmasti vain yksi kansatalous?), sisältää riskin.

Toisaalta me kaikki

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com