Saatana saapuu Washingtoniin
(Otsikko Bulgakovia mukaillen)
Muistan oikein hyvin, kun 1980 Potusin virkaan pyrki luku- ja kirjoitustaidoton sotahullu hirveän vanha ukkeli, jota onneksi ei tehtävään valita. Iästä tosin ei kovin pitkään Suomessa puhuttu, koska UKK oli paljon vanhempi. Ehdokas oli Ronald Reagan.
Tunnen itseni aika kummassa tehtävässä, jos minun pitäisi jotenkin ”puolustella” Trumpia. Tässä kuitenkin eräitä asioita:
-vaalit ovat aina sisäpoliittiset. Aiemmista ehdokkaista esim. Bush jr oli siihen asti käynyt vain kahdesti ulkomailla.
-vaikka Trump on rahaa perinyt, lienee hän perintöä hiukan kasvattanutkin.
-kysymys ”napista”. Sotilaskäskyasiat pitää puolustusministerin vahvistaa. Watergaten loppuaikoina Nixon ryyppäsi ankarasti ja oli ilmeisen epästabiilissa kunnossa. Pentagon piti tarpeellisena muistuttaa väkeään puolustusministerin vahvistuksen välttämättömyydestä.
-en ollenkaan usko, että minkään alan huipulle noustaan kiltteydellä. Trumpin eräs piirre on ollut se, että hän on vetänyt julkisuudessa totutusta poikkeavaa roolia. Meillä kenelläkään Suomessa tuskin on selvää käsitystä hänen todellisesta luonteestaan. Vertailun vuoksi voi mainita, että Nixon päätti puheensa aina sanoihin ”God bless America” ja Watergate-nauhoilla kiroili kaiken aikaa. En tiedä, oliko suurta diplomatiaa, että julkaistuilla nauhoilla Nixon kutsui naapurimaan PM:ää ”asshole Trudeauksi”.
Selvyyden vuoksi sanon, että Trump ei ollut eikä ole minun suosikkini, asia, jolla on harvinaisen vähän mitään merkitystä. Mikäli tulevat ministerit muistuttavat etäisesti jotain julkkisten diiliä, siis esillehän on nostettu esim. Sarah Palin, Trump jr ja tämä herra, niin eiköhän kurssit osaa vielä laskeakin.
Eilisestä helpotusrallista mieleeni tuli Pohjantähti I osa, s. 104-110 kuvaus siitä, miten Koskelan Jussi ymmärsi torpparielämän epävarmuuden. Asia tiivistyy sanoihin: ”Omituista se vain oli, sillä lohdutushan lähti siitä tietoisuudesta että he olivat turvattomia joka tapauksessa.”
Sellaista se tulevaisuus on.
Jotain hyvää minäkin keksin
Etten minäkään ihan yksisilmäinen olisi niin jotain hyvää Trumpista löydän tältä istumalta – hänen suunnitelmansa kohentaa infraa isolla kädellä. Se on tiemmä USA:ssa surkeassa jamassa, eikä asia tunnu kiinnostavan ketään,, ihme kyllä Obamaakaan. Republikaanithan säästävät perinteisesti kaikesta julkisesta kulutuksesta paitsi aseista, olkoot vaikka kuinka tarpeellisia investointeja.
Joten saattaa Trumpin epäortodoksisessa konservatismissa olla puoliansa, vaikka kylmä rinki persuksistani ei hevin sulakaan.
Eiköhän myrsky ala jo tyyntyä vaikka media sitä lietsookin
Valtiovarainministeriksi kaavaillaan Kauppalehden mukaan JP Morganin Jamie Dimonia, pitkän linjan pankkimiestä.
JPMorgan Chase was in much better financial shape than other banks and did not need TARP funds but accepted the funds because the government did not want to single out only the banks with capital issues.
Trumpista on kerrottu, että hän omissa bisneksissään on osannut tehdä hyviä johtajavalintoja. Myös kyvykkäitä naisia on valittu.
Jospa vaalikamppanjan repivyys ja populismi olikin vain vaalistrategiaa? Piti saada uurnille kaikki ne, jotka eivät Clintonia äänestäisi.
Toivotaan
Jospa vaalikamppanjan repivyys ja populismi olikin vain vaalistrategiaa?”
Toivossa (isolla alkukirjaimella) on hyvä elää, sanos entinen lapamato
, mutta uskon vähintäänkin volan kasvavan, tai siis pysyvän aiempaa voimakkaampana, onhan sitä tässä ollut viime päivinä ihan mielenkiintoisesti.