Silläkin uhalla, että olette jo kurkkuanne myöten täynnä aihetta – mutta pidän tätä jo kansalaisvelvollisuutena. Eli en voi kuin jälleen kerran taivastella finanssiomaisuutemme systemaattista tuhoamista, jota valtion salkkuyhtiö Solidium toteuttaa äärimmäisellä tarmolla. Kopautusta vaille konkurssissa oleva Talvivaara ei Solidiumia säikäyttänyt, vaan se jatkaa matalaliitoon päätyneiden yhtiöiden fiskaalista saattohoitoa. Nyt on vuorossa jälleen kerran Outokumpu, joka yrittää katkaista tappiokierteensä rakennejärjestelyillä ja tietysti osakeannilla turvatakseen rahoituksensa. Ja tietysti Solidium on sitoutunut ottamaan osaa osakeantiin liki parilla sadalla miljoonalla.

Ja kuinka ollakaan, TeliaSoneraa on taas pantu lihoiksi liki 400 miljoonalla. Siis tätä ”ei-ole-meille-strateginen-omistus” – yhtiötä, joka elinkeinoministeri Jan Vapaavuorenkin mukaan on vain ”finanssiomistus”. Tämä kai tarkoittaa, että kun yhtiö ei heilu romahduksen partaalla, vaan maksaa harvinaisen hyvää osinkoa ja sen osakekurssi nousee, se ei kaipaa julkisen vallan erityistä huolenpitoa. Toisin kuin Outokumpu, joka on tehnyt voittoa viimeksi joskus Aleksanteri Suuren aikaan. Mutta sehän on sentään niin iso luku suomalaisen teollisuuden ja työn historiaa, ei kai tällaisia tunnearvoja voi mitata rahassa?

Jos asiaa haluaa katsoa jotenkin suopeasta perspektiivistä, niin Solidiumin strategiaa voinee kohteliaasti luonnehtia väistämättömyyden hyveeksi. Kun valtio on tarpeeksi iso omistaja tarpeeksi suuressa yhtiössä, sitä ei ole varaa päästää nurin. Kun tämmöisessä yhtiöissä rahapula iskee, Solidium kaivaa kuvetta myymällä niitä osakkeita, joilla ei ole poliittisesti tarpeeksi painoarvoa, ja joista jotain saa. Näin turvataan yhtiön olemassaolo – joksikin aikaa. Tällaista fiskaalista saattohoitoa saa varmaan jokainen valtionyhtiö, jahka on tarpeeksi iso ja ongelmainen. Poliitikot kutsuvat sitä strategiseksi omistajapolitiikaksi, toisin kuin me tyhmät sijoittajat, jotka sanomme sitä varallisuuden hukkaamiseksi.

No, eipä muuta kuin pannaan peukut pystyyn – ehkäpä Outokumpu kääntää kokkansa aalloista, mihin se ei tosin ole kyennyt vuosiin. Solidiumin johtaja Kari Järvinen pitää realistisena, että sijoitus Outokumpuun kannattaisi. Tuo olisi loistavaa huumoria, ellei samaan aikaan olisi tavattava hallituksen raamatun paksuista leikkauslistaa.

Jos sitten käy kuten Talvivaaralle, niin haudalla voi valtiovalta seppelettä laskiessaan sanoa pää pystyssä, että ainakin potilaan hoitoon uhrattiin kaikki mahdollinen, talvisodan hengessä. Ikävä kyllä tällä sankarillisuudella on rajansa. Se tulee vastaan, kun kaupaksi käyvät osakkeet loppuvat salkusta.

Maailmalla on ajoittain teemaviikko ”tällä viikolla en osta mitään”. Solidiumin kannattaisi muokata tästä oma sovelluksensa: ”tällä vuosikymmenellä en osta mitään”. Saisivat jälkipolvetkin nauttia vuosikymmenien aikana kertyneestä yritysvarallisuudestamme.