Surullinen päivä suomalaisille
Viime viikon tiistaina otin vastaan uutisen Nokian matkapuhelinten myynnistä Microsoftille ristiriitaisissa tunnelmissa. Tällä palstalla olen useaankin kertaan ihmetellyt, miksei Nokiaa ole ostettu. Hinta (osakekannan markkina-arvo) pörssissä oli alhaisimmillaan vain 5 miljardia ja viime aikoinakin vain 11 miljardia samaan aikaan, kun yhtiön kassassa oli riihikuivaa rahaa 5 miljardia euroa.
Kun sitten kuulin kauppasumman, en ollut uskoa korviani. Vähän yli 5 miljardia puhelinliiketoiminnasta on vähemmän kuin mitä Nokia oli maksanut muutama vuosi sitten piskuisesta karttayhtiö Navteqista. Se, kuinka nopeasti markkinajohtaja on voinut vajota, hakee vertaistaan maailman taloushistoriassa. Olihan yhtiön globaali markkinaosuus vielä muutama vuosi sitten peräti 39 %. Tässä riittää taloustutkijoille selvitettävää.
Joistain katastrofiin johtaneista syistä ollaan jo aika yksimielisiä. Yhtiön uusi toimitusjohtaja Steven Elop muutaman kuukauden talossa oltuaan sisäisessä kirjeessä haukkui yhtiön tuotteet vanhentuneiksi ilman, että uusia tuotteita oli saatavissa. Uudet puhelimet saatiin markkinoille vasta yhdeksän kuukauden kuluttua kirjeen lähettämisestä. Tänä aikana markkinaosuus suorastaan romahti. Ymmärrän, että kirje oli tarkoitettu herättämään yhtiön henkilökunta markkinajohtajuuden mukanaan tuoneesta liiallisesta hyvänolon tunteesta ja itseriittoisuudesta, mutta myös asiakkaat lukivat saman viestin. Jos yrityksen johto pitää tuotteita huonoina ja vanhentuneina, miksi meidän asiakkaiden niitä pitäisi ostaa?
Ja mitä tapahtuikaan sitten, kun nämä tuotteet aikanaan saatiin markkinoille? Uudet puhelimet tuotiin markkinoille kiireellä lukuisine virheineen. Mm. logistiikka, joka aikaisemmin oli ollut Nokian vahvuus, oli rapautunut markkinaosuuden romahdettua. Nokia ei enää ollutkaan alihankkijoiden tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Uusi lippulaivamalli Lumia 920 oli myymälöissä lopussa useamman kuukauden, jona aikana menetettiin tuotteen uutuusarvo jne.
Myös siitä lähes kaikki markkinatoimijat alkavat olla yhtä mieltä, että suurin virhe tehtiin käyttöjärjestelmän valinnassa. Nokia oli kerran tehnyt onnistuneen strategiavalinnan 1980-luvun lopulla myydessään suurimmat toimialansa kuten metsäteollisuuden, televisiot, kumisaappaat, kaapelit, alumiinit jne. keskittyäkseen piskuiseen mobiililiiketoimintaan. Liekö tämä onnistunut strateginen muutos ollut mielessä hallituksen puheenjohtajalla ja muilla hallituksen jäsenillä, kun he valitsivat heikosti menestyneen ja markkinaosuutensa muutamaan prosenttiin kutistaneen Mikrosoftin käyttöjärjestelmän, kun vaihtoehtona olisi ollut jo merkittävästi markkinaosuuttaan kasvattanut Android. Tässä tutkijoille riittää pohdittavaa.
Nokian matkapuhelinten myynti oli suuri uutinen paitsi meillä Suomessa, niin myös kaikkialla maailmassa. Sijoittaja Tomi Salo vertasi myyntiä Sammon ryöstöön. Bloombergin kansainvälisellä sivustolla myynti oli pääuutinen. Kommentit, joita nykyisin nettisivuilla kunkin uutisen jälkeen on, ovat usein ytimekkäitä, joskus naulan kantaan osuvia. Niinpä tämänkin uutisen ensimmäisiä kommentteja oli suomeksi käännettynä ”Troijan hevonen on tehnyt työnsä. Surullinen päivä suomalaisille”.
jorma.kokko@jamk.fi
Kirjoittaja on Osakesäästäjien Keskusliiton hallituksen jäsen.
Surullisia voittoja
Otsikko on oikeaan osunut ja artikkeli kaikin puolin asiallinen. Olen seurannut Nokian prosessia kauan ja kaupan toteutuminen juuri tässä vaiheessa ja hyvin alhaisella hinnalla oli täysi yllätys. Lumiat ovat juuri saamassa jalansijaa markkinoilta ja niiden volyymien kasvattaminen ja uuden alustan omaavien halpamallien massamyynnit alullaan ja koko firma myydään pilkkahintaan! Microsoft kerää nyt ne marjat, joiden hyville marjapaikoille Elop entisen morsiamensa opasti. Jorma kertoi Keskisuomalaisessa myyneensä Nokia-positiotaan ja saaneensa hyvän "palkkapäivän". Itsekin möin valtaosan Nokioistani lähes +100%:n voitolla. Mutta happamilta ne voitotkin maistuvat. Tätä voisi verrata siihen, että osakkeen omistaja hykertelee osakkeen noustessa tilanteessa, jossa nousun takana on laajat irtisanomiset. Yrityksen kustannuspuolta saadaan alaspäin, osake reagoi ylöspäin, mutta sadat jäävät palkkatyön ulkopuolelle – monet myös lopullisesti. Surullinen päivähän se oli. On vaikea ajatella, että Stephen Elop olisi se "rikollinen parittaja". Mikä lienee Jorma Ollilan osuus pitkässä prosessissa – hänen aikanaan Nokian osake ehti romahtaa myös aivan riittävästi, hän oli kovasti Elopin valinnan takana ja ehkä merkittävä taustahahmo Microsoftin alustaan siirryttäessä. Omistan yhä pienen siivun Nokiaa, mutta myyn osakkeeni pois sopivan tilaisuuden tullen – antaa nyt vielä olla salkussa, kun vielä nousee – vaikkakin surullisen kuuluisasti.
Kummallista tässä on myös se, kuinka monet analyytkot ja talouslehtien kirjoittajat pitivät Nokian siirtymistä Micosoftiin ainoana oikeana vaihtoehtona. Kuinka niin, Saksaan perustettu kehittämisyksikkö teki hartiavoimin töitä luodakseen Meego-alustan, jota ei lopulta otettu edes käyttöön – puhumattakaan mahdollisuudesta mennä Android-leiriin. Kehittämisyksikkö Saksassa on kuopattu jo muutama vuosi sitten. Nyt yritetään pitää "uudistuneen" Nokian jämätyöpaikat Suomessa ja vedota Microsoftiin. Microsoftilla on kaikki oikeudet siirtää toimintojaan sinne, mistä yhtiö ne halvimmalla ja parhaalla tavalla saa. Ajatteleeko jouku tosisssaan, että tämä kuuluisi vävypoika, Elop, olisi kaiken tämän tehtyään omantunnon tuskisssaan ja velkaa Suomen kansalle?
Voi olla hiukan asian vierestä
mutta on se kumma ilmiö, että nyt kun kurssi on noussut yli 60% hetkessä niin nyt tekisi mieli sipaista Nokiaa lisää salkkuun. Reilu viikko sitten kun oltiin kolmessa eurossa niin ei juuri houkuttanut. Taistelen vastaan ja jätän tankkaamatta tälläkertaa.
Logiikkaa
En oikein ymmärrä kurssireaktiota. Nokian markkina-arvo on noussut jo reilusti enemmän kuin Microsoftilta saatu myyntihinta. Matkapuhelimet oli arvostettu vanhassa Nokiassa arvoltaan monta miljardia negatiiviseksi. Kuitenkin kauppa oli kuulemma huono vaikka negatiivisesta omaisuuserästä saatiin positiivinen hinta.