Kirjoitin jo jokin aika sitten rahoitusmarkkinaverosta, mutta palaan vielä siihen, koska törmäsin Ruotsin keskuspankin julkaisemaan pienoistutkielmaan aiheesta lehdessään :

( http://www.riksbank.se/Documents/Rapporter/POV/2012/rap_pov_artikel_4_120210_eng.pdf )

Esittelen tiiviisti tutkimuksen pääkohdat, hitusen kommentoiden.

Ruotsihan vastustaa veroa – josta sillä on kokemusta vuosilta 1984-1991. Veron astuttua voimaan Tukholman pörssin vaihto putosi 30 prosenttia, vaikka Ruotsissa oli tuolloin voimassa pääomaliikkeiden voimakas sääntely. Kun sääntely poistettiin, puolet osakekaupasta siirtyi Lontooseen. Velkakirjojen kauppa romahti 85 prosenttia, kun niiden kauppa siirtyi veronalaiseksi 1989.

Kaupan kuihtumisen vuoksi veron hyötyvaikutukset olivat odotuksia pienemmät.  Velkakirjojen kaupasta ne jäivät peräti kahdeskymmenesosaan odotuksista. Samaa kohtaloa tutkimus ennustaa veron käyttöön ottaville maille, koska kauppa hakeutuu verovapaisiin pörsseihin.

Vero nostaisi siihen osallistuvien valtioiden rahoitusmenoja, Ruotsin keskuspankki arvioi. Se on loogista, koska arvopaperien kierrätys on ollut instituutioille helppoa ja halpaa. Se on osaltaan tehnyt valtionveloista suosittuja sijoituskohteita. Jos velkakaupan kustannukset jälkimarkkinoilla nousevat, sijoittajat vaativat luotolle kovempaa korkoa jo huutokauppavaiheessa, vaikka veroa ei vielä tuossa vaiheessa peritä.

Veron yksi tavoite on leikata spekulatiiviseksi luonnehdittua kauppaa – sehän on monien mukaan syynä euron kriisimaiden korkojen nousuun. Ruotsalaisten mukaan ei ole kuitenkaan kokemusperäistä tai teoreettista näyttöä siitä, että kaupan volyymien alentaminen verotuksen avulla vähentäisi talouskriisejä. Markkinoilla tapahtuu ylilyöntejä, mutta osakkeiden ja velkakirjojen pörssiromahdukset ovat silti seurausta reaalitalouden muutoksista.

Tätä puoltavat omat kokemuksetkin. Vuoden 2008 pörssiromahdus ei johtunut ylivilkkaasta kaupankäynnistä, vaan vuosia turvonneen luottokuplan puhkeamisesta. Romahduksen laukaisseen investointipankki Lehman Brothersin konkurssin syy ei ollut rahamarkkinahäiriö, vaan yhtiön liian korkea velka-aste. Näiden tapahtumien takana oli kyllä lainsäädännöllinen heikkous, eli luototusta ja rahalaitosten vakavaraisuutta säänneltiin vajavaisesti. Rahoitusmarkkinavero ei ole kuitenkaan näihin ongelmiin vastaus.

Ei myöskään sijoittajien epäluottamus euron kriisimaita kohtaan ole ollut perusteetonta spekulaatiota, kuten julkisessa keskustelussa usein väitetään. Kreikka päätyi velkasaneeraukseen, Espanja on helisemässä budjettivajeensa ja pankkiensa kanssa. Rahoitusmarkkinaverolla tukahdutettu kaupankäynti – josta erityisesti on silmätikuksi nostettu shortaaminen – ei olisi näitä vaikeuksia estänyt.  Poliitikot hellivät tällaisia myyttejä saadakseen  syntipukkeja omille virheilleen – tässä tapauksessa sille, että hallitukset ovat ylivelkaantuneet holtittomasti, eikä EU kyennyt ratkaisemaan uskottavasti kriisimaiden hätärahoitusta ennen EKP:n pelastuspakettia. (Toki luotottajatkin ovat olleet holtittomia, mutta tätäkään vaivaa rahoitusmarkkinavero ei olisi hoitanut.)

Ruotsin keskuspankin mukaan vilkas kauppa päinvastoin takaa parhaiten sen, että sijoituskohteiden hinnoittelu on tehokasta, eli hinnat heijastavat taloudellisia tosiasioita. Kun ahkeran kaupankäynnin kohteena oleva osake tai velkakirja nousee tai laskee, on siihen yleensä ottaen perusteensa. Kaupankäynnin vähentäminen verotuksen avulla muuttaa noita perusteita yhtä vähän kuin se, että pakkasta yritettäisiin hellittää lämpömittaria kuumentamalla.

Kaupankäynnin vähäisyys kyllä voi johtaa hinnoitteluvirheisiin, koska silloin hinnat liikkuvat sattumanvaraisemmin. Kuten aiemmassa jutussa totesin, likviditeetti on toimivalla markkinalle ensiarvoisen tärkeä asia, ja samaa sanoo Ruotsin keskuspankki. Nimenomaan epälikvidi markkina on altis häiriöille ja virhehinnoittelulle.

Rahoitusjärjestelmän häiriöiden ehkäisy on Ruotsin keskuspankin mukaan tärkeää muun muassa pankkien vakavaraisuuden vahvistamisen kautta. Muitakin ratkaisuja on syytä miettiä, mutta rahoitusmarkkinavero olisi sen mukaan lähinnä rangaistuksen luonteinen poliittinen ele, joka ei kohentaisi rahoitusmarkkinoiden ja pankkijärjestelmän vakautta.Veron hyötyjä julkiselle taloudellekin tulee tarkastella haittojen valossa. Sen vuoksi Ruotsi vastustaa veroa.