Työelämässä jaksaminen

 

Kun professori Puttonenkin käsitteli työssä jaksamista TalSa:ssa, aloin muistella erästä nuoruuteni työpaikkaa. Aikaa on kulunut niin paljon, etten muista oikeastaan mitään ja senkin varmasti väärin. En ole edes varma, onko mitään alempana kuvatusta edes tapahtunut vai olenko vain nähnyt unta.

Tarinan elementit:

Neiti A

Neiti B

Verstaan työnjohtajia pari kappaletta

J. Vahe

Paikka: Verstas

Nuorena miehenä olin töissä Verstaalla. En muista, missä Verstas sijaitsi, mutta saattoi hyvinkin olla vaikkapa Utsjoella tai Ilomantsissa.

Verstaan varsinainen henkilökunta koostui kahdesta työnjohtajasta ja neljästä palkatusta sorvarista. Lisäksi jotkut tekivät Verstaalla omia töitään.

Verstaan työilmapiiri oli kammottava. Molemmat naispuoliset sorvarit eivät puhuneet toisilleen mitään eikä neiti A puhunut paljon mitään minullekaan.

Sen sijaan naiset riitelivät siitä, kumman piti hakea Verstaan posti. (Nuoremmille lukujoille täytyy selittää, että kyseessä ovat niin vanhat asiat, että postikin kulki silloin vielä kirjekuoressa…) Postin käsittelyyn saatiin mahtumaan riidan aiheiksi seuraavat asiat: haku alakerrasta, yhteisen postin avaaminen, kirjekuoren pano roskiin, henkilökohtaisen postin jakaminen ja yhteisen postin käsittely, esittely ja vastaaminen.

Kun nuo perkeleen akat kesällä olivat molemmat poissa töistä, tullessani Verstaalle (tulin törkeän myöhään, mutta vastaavasti sitten lähdin sitäkin aikaisemmin) töihin tullessani nappasin komerosta postin, hississä kävin sen läpi ja sorvin ääreen mennessäni ja jaoin sen muitten sorvien viereen. Kun oma sorvini oli noin 30 m pitkän Verstaan perällä, jakaminen sujui luonnostaan ja kaikkien työvaiheisiin kului yhteensä aikaa enintään 5 minuuttia päivässä.

Neiti B oli päättänyt Oppipoikavuotensa vuonna 1970. Kisällintyön hän oli tehnyt 1974 ja koska oli Oppipoikana ollut erinomainen, Kisällintyötä ei käytännössä ollut edes vaadittu. Välillä B oli ollut muissa hommissa, mutta vuonna 1979 hän tuli tehtävään, jossa palkkaa maksettiin hänelle työstä, johon postin noutamiseen osallistumisen lisäksi kuului lähinnä vain Mestarintyön tekeminen. B käytti Mestarintyön tekemiseen päätoimista palkallista työaikaa noin 14 vuotta ja yhtään mitään valmista ei tullut. Ennen 1990-luvun puoliväliä B teki itsemurhan.

B on läheisessä tuttavapiirissäni toinen oman käden kautta elämästä poistunut. Kummassakin tapauksessa olen melko ankarastikin pohtinut, mitä minä tein väärin ja mitä minä jätin tekemättä.

Itsetutkiskelua olisi sopinut harrastaa myös molempien työnjohtajien, mutta sitä he tuskin tekivät. Koko 14 vuoden aikana B:ltä ei liene kertaakaan kysytty, mitä hänen Mestarintyölleen kuuluu. Kumpikaan työnjohtaja ei myöskään mitenkään puuttunut siihen asiaa, että 6 hengen työpaikalla 3 ihmistä ei tervehtinyt toisiaan.

Eräs lempiaihe molemmilla työnjohtajilla kyllä oli. Heidän lempisanansa oli nimittäin “minun”. Erittäin perusteellisesti ja erittäin moneen kertaan käsitellyiksi tulivat aiheet minun väitöskirja, minun väitöskirjan jatko-osa, minun nykyinen tutkimus, minun tuleva tutkimus, minun entinen vaimo, minun nykyinen vaimo, minun tuleva vaimo, minun poika, minun tytär, minun kissa, minun koira, minun hamsteri, minun polkupyörä, minun soutuvene, minun purjelentokone ja minun pingismaila. Tässä oli vain hyvin pieni otos siitä kaikesta, mitä työnjohtajilla oli, sillä heillä oli hyvin paljon kaikkea – ainakin omasta mielestään.

Toinen työnjohtaja muuten kirjoitti konsernin henkilöstölehteen siitä, miten hänen vaimolleen piti saada konsernista töitä. Kun työtä saatiin, vaimo (työnjohtajan entinen Oppipoika) ottikin miehestään eron ja aloitti toisessa Verstaassa työpaikkakiusaamisen, johon tarvittiin ulkopuolistakin ammattiapua.

Ei liity yhtään millään tavalla yllä olevaan tekstiin, mutta muuten olen sitä mieltä, että julkisella sektorilla on aivan liikaa aivan liian riitaista väkeä töissä.

 

Kun professori Puttonenkin käsitteli työssä jaksamista TalSa:ssa, aloin muistella erästä nuoruuteni työpaikkaa. Aikaa on kulunut niin paljon, etten muista oikeastaan mitään ja senkin varmasti väärin. En ole edes varma, onko mitään alempana kuvatusta edes tapahtunut vai olenko vain nähnyt unta.

Tarinan elementit:

Neiti A

Neiti B

Verstaan työnjohtajia pari kappaletta

J. Vahe

Paikka: Verstas

Nuorena miehenä olin töissä Verstaalla. En muista, missä Verstas sijaitsi, mutta saattoi hyvinkin olla vaikkapa Utsjoella tai Ilomantsissa.

Verstaan varsinainen henkilökunta koostui kahdesta työnjohtajasta ja neljästä palkatusta sorvarista. Lisäksi jotkut tekivät Verstaalla omia töitään.

Verstaan työilmapiiri oli kammottava. Molemmat naispuoliset sorvarit eivät puhuneet toisilleen mitään eikä neiti A puhunut paljon mitään minullekaan.

Sen sijaan naiset riitelivät siitä, kumman piti hakea Verstaan posti. (Nuoremmille lukujoille täytyy selittää, että kyseessä ovat niin vanhat asiat, että postikin kulki silloin vielä kirjekuoressa…) Postin käsittelyyn saatiin mahtumaan riidan aiheiksi seuraavat asiat: haku alakerrasta, yhteisen postin avaaminen, kirjekuoren pano roskiin, henkilökohtaisen postin jakaminen ja yhteisen postin käsittely, esittely ja vastaaminen.

Kun nuo perkeleen akat kesällä olivat molemmat poissa töistä, tullessani Verstaalle (tulin törkeän myöhään, mutta vastaavasti sitten lähdin sitäkin aikaisemmin) töihin tullessani nappasin komerosta postin, hississä kävin sen läpi ja sorvin ääreen mennessäni ja jaoin sen muitten sorvien viereen. Kun oma sorvini oli noin 30 m pitkän Verstaan perällä, jakaminen sujui luonnostaan ja kaikkien työvaiheisiin kului yhteensä aikaa enintään 5 minuuttia päivässä.

Neiti B oli päättänyt Oppipoikavuotensa vuonna 1970. Kisällintyön hän oli tehnyt 1974 ja koska oli Oppipoikana ollut erinomainen, Kisällintyötä ei käytännössä ollut edes vaadittu. Välillä B oli ollut muissa hommissa, mutta vuonna 1979 hän tuli tehtävään, jossa palkkaa maksettiin hänelle työstä, johon postin noutamiseen osallistumisen lisäksi kuului lähinnä vain Mestarintyön tekeminen. B käytti Mestarintyön tekemiseen päätoimista palkallista työaikaa noin 14 vuotta ja yhtään mitään valmista ei tullut. Ennen 1990-luvun puoliväliä B teki itsemurhan.

B on läheisessä tuttavapiirissäni toinen oman käden kautta elämästä poistunut. Kummassakin tapauksessa olen melko ankarastikin pohtinut, mitä minä tein väärin ja mitä minä jätin tekemättä.

Itsetutkiskelua olisi sopinut harrastaa myös molempien työnjohtajien, mutta sitä he tuskin tekivät. Koko 14 vuoden aikana B:ltä ei liene kertaakaan kysytty, mitä hänen Mestarintyölleen kuuluu. Kumpikaan työnjohtaja ei myöskään mitenkään puuttunut siihen asiaa, että 6 hengen työpaikalla 3 ihmistä ei tervehtinyt toisiaan.

Eräs lempiaihe molemmilla työnjohtajilla kyllä oli. Heidän lempisanansa oli nimittäin “minun”. Erittäin perusteellisesti ja erittäin moneen kertaan käsitellyiksi tulivat aiheet minun väitöskirja, minun väitöskirjan jatko-osa, minun nykyinen tutkimus, minun tuleva tutkimus, minun entinen vaimo, minun nykyinen vaimo, minun tuleva vaimo, minun poika, minun tytär, minun kissa, minun koira, minun hamsteri, minun polkupyörä, minun soutuvene, minun purjelentokone ja minun pingismaila. Tässä oli vain hyvin pieni otos siitä kaikesta, mitä työnjohtajilla oli, sillä heillä oli hyvin paljon kaikkea – ainakin omasta mielestään.

Toinen työnjohtaja muuten kirjoitti konsernin henkilöstölehteen siitä, miten hänen vaimolleen piti saada konsernista töitä. Kun työtä saatiin, vaimo (työnjohtajan entinen Oppipoika) ottikin miehestään eron ja aloitti toisessa Verstaassa työpaikkakiusaamisen, johon tarvittiin ulkopuolistakin ammattiapua.

Ei liity yhtään millään tavalla yllä olevaan tekstiin, mutta muuten olen sitä mieltä, että julkisella sektorilla on aivan liikaa aivan liian riitaista väkeä töissä.

2 thoughts on “Työelämässä jaksaminen

  1. Verstas

    Minulla on aavistus siitä, että mikä "verstas" on kyseessä…

    1. Verstaitten vertailua

      Kyllähän tuon kaiken sopisi sanoa oikeilla nimilläkin – ehkä joskus sanonkin, mutta noista vuosiluvuista en ollut ulkomuistista ihan varma. En myöskään väitä, että nykyään kukaan tekisi päätoimisesti "Mestarintyötä" 14 vuotta, erääthän ovat sen kuulemma tehneet hyvinkin nuorina.

      Toisaalta, vaikka läänejä, kuntia ja virastoja kuinka yhdisteltäisiin ja nimettäisiin uudestaan (lääninhallituksista tuli esim. hiljattain aluehallintovirastoja), ainahan niissä on sellainen miehitys, että viime hallituksen aikana saattoivat kaikki kokoomuslaiset pyöritellä peukaloitaan ja nykyisen hallituksen aikana vastaavasti demarivirkamiehet. Ja lystikästä on, että vaikka läänejä yhdistettiin jo 13 vuotta sitten, esim. Aurajoen rannassa on edelleenkin valtion virastotalo samassa paikassa ja samassa käytössä. (Kuva alla) Kuinka mielekästä työ, sen arvaa.

       

      T. Juha

           

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

EToron pörssilistautuminen

Eräs sijoittajan tärkeimmistä työkaluista urallaan on oikea kaupankäyntialusta. Oikean kaupankäyntialustan valitsemalla kykenet helpottamaan elämääsi ja sijoitusten tekemistä uskomattoman paljon, kun taas valitsemalla väärän alustan, rajoitat

Sijoittaminen

Norwegianin unelma haihtui

Monet piensijoittajat, etenkin kokemattomat, ravaavat kuraojaan kaatuneiden yhtiöiden perässä osakekurssin sukellettua taloudellisen tilanteen mukaisesti.

Halpuus houkuttaa, kuten surkeisiin kauppoihin aina ajautuvaa Sulo Viléniä takavuosien hittikomediassa Tankki