Valtion takaus ei pelasta omistajia
Fortumin pääomistaman ja Venäjän kaasutoimisten haihtumisen takia liemeen joutuneen Uniperin kohtalo ratkesi tuoreen tiedon mukaan siten, että Saksan valtio ostaa yhtiöstä noin 30% ja osallistuu sen pelastamiseen.
Ratkaisu kelpaa Uniperille ja oli jossain muodossa Saksalle pakkorako, kyse on sen energiahuollosta. Mutta Fortumin kannalta toteutui yksi niistä jo aiemmin listaamistani kehnoista vaihtoehdoista.
Koska Saksa saa ison osan Uniperista pilkkahintaan ainakin verrattuna Fortumin siitä aikanaan maksamaan. Ja Saksan yhtiölakien mukaan Saksasta tulee myös merkittävää äänivaltaa käyttävä omistaja, joka voi torpata Fortumin päätökset sen enemmistöasemasta huolimatta.
Fortumin osuus Uniperista pienenee eli sen mahdollinen elpyminen hyödyttää sitä paljon vähemmän kuin ennen diiliä. Tämä on aina ulkoisen pääomituksen hinta vanhoille omistajille.
Valtion takaus ei pelasta omistajia
Episodi muistuttaa karusti, että joidenkin yhtiöiden valtiollinen suoja ei merkitse mitään omistajien kannalta. Kyllä, Saksa tuli hätiin, muttei todellakaan vastikkeetta.
Valtion omistajuutta pidetään usein sijoituksen turvallisuustakeena. Se on yleinen peruste vaikka Finnairiin sijoittamiseen – Suomen valtio ei päästä konkurssiin, koska kyse on avainyhtiöstä ja huoltovarmuudesta!
Vaikka väite pitää muuten paikkansa, on se sijoittamisen turvatakeena amatöörien illuusioita. Jos yhtiö pelastetaan pääomittamalla, menettävät vanhat omistajat merkittävän osan sijoituksestaan.
Teki sen kuka tahansa. Valtio ei jaa lahjoja yhtiöiden omistajille, vaikka yhtiö itsessään pitäisi pelastaa. Ne ovat ihan eri asioita.
Outokumpu mallitapaus
Kun kriisiyhtiöön pumpataan pääomaa eli laajennetaan omistuspohjaa, tehdään se rahoittajan eli ostajan kannalta taatusti riittävän edullisin ehdoin. Tai ainakin vanhojen omistajien kannalta surkein.
Siinä ei ole mitään laitonta tai moraalitonta. On yhtiön oma vika ja ongelma, jos se umpikujaan päätyy. Kuten Uniper pitkäaikaisten kiinteähintaisten kaasun toimitussopimustensa takia.
Näin on käynyt aikanaan vaikkapa Outokummun omistajille sen ajauduttua syöksykierteeseen finanssikriisin jälkilöylyissä. Valtio pelasti yhtiön, muttei omistajia.
Finanssikriisin pohjasta voitonvarmoina Outista haalineet ovat menettäneet jo noin 95% rahoistaan. Siinä kohtaa konkurssin välttäminen tuskin suuresti lohduttaa.
Valtion turvaköysi oli aika venyvää lajia
Tuolloin ostaneiden plussalle pääseminen on erittäin epätodennäköistä ja vaatii parhaassakin tapauksessa vuosikymmeniä. Moinen turvatakuu on yhtä tyhjän kanssa.
Osakesijoittamisen parhaat riskinhallinnan keinot ovat tiukat kriteerit osakepoiminnassa, sekä riittävä hajautus yllätysten varalta. Niillä pärjää vallan hyvin.
Ja matalariskisiä laatuyhtiöitä maailmassa riittää. Niitä ostopaikoissa myös tämänpäiväisessä ostosuosituslistassa.
Kyllä nyt on hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä mikä meni vikaan.
Omistaja (valtio) oli nimennyt edustajansa Fortumin hallitukseen silloin kun tehtiin päätökset:
1. Myydä luonnollisen monopolin, sähkönsiirtoverkot ulkomaiselle omistajalle niin että Suomi on sen jälkeen ollut stragegisen infran osalta riippuvainen ulkomaisesta tahosta. Tämä on maksanut suomalaisille paljon.
2. Ostaa Komin tasavallan voimaloita (tilanteessa jossa Putin oli nimennyt energiasektorin strategiseksi tekijäksi)
3. Painostaa Fortum mukaan Hanhiven hankkeeseen tilanteessa jossa muita mukaan menijöitä ei poliittisten riskien takia enää ollut.
4. Antaa Fortumin ostaa Uniperin mukana Venäläisiä öljykenttiä, saksalaisia hiilivoimaloita ja NorthStream2 kaasuputkea ja kaikkea muuta mitä siinä mukana tuli. Uniper oli sitoutunut toimittamaan kaasua edullisesti isoon osaan eurooppaan. Nyt tästä maksetaan iso lasku.
Omistaja on vastuussa vaikka olisi nimennyt firmaan oman edunvalvojansa kuten Liliuksen, Sari Baldaufin tai epäsuorasti Pekka Lundmarkin. Omistaja on aina vastuussa omaisuutensa hoidosta siinäkin tapauksessa että olisi nimennyt omaisuuttaan hoitamaan jonkun rengin, joka sitten osoittautuisi huonoksi. Näissä yllä mainituissa yritysjärjestelyissä olisi tarvittu omistajan osaamista. Erityisesti olisi tarvittu kansainvälisen politiikan alkeiden osaamista.
Eduskunnan tulee nyt katsoa peiliin. Miten on mahdollista että Eduskunnan vastuulla (hallitus ja omistajaohjaus on Eduskunnan valitsemia ja ohjaamia) olevassa liiketoiminnassa tehdään näin suuria virheitä ja otetaan näin suuria riskejä. On vaikea uskoa että omia rahojaan vahtiva kasvollinen omistaja olisi sortunut ottamaan näin valtavia poliittisia ja kaasujohdannaisiin liittyviä sopimusriskejä.
Kyllä, pääomistaja ei voi pestä käsiään, kun näin isoja virheitä on tehty. Vaikka Ukrainan sota tuli puskasta, riskit olivat silti ilmeiset.
Pienenä lohtuna Suomen valtioon luottaville sijoittajille lienee syytä mainita, että Nesteen pullat on paremmassa uunissa. Ensi vuonna valmistuu Singapore ja Rotterdamissakin tapahtuu!!
Edellisten kirjoittajien mukaan Fortumin toipuminen on tuskan takana?
Kai. Hyvin täsmennetty. Ja kas! Nyt Uniper saa laskuttaa enemmän asiakkaalta, ennen ei saanut. Mikä loksahti sijoiltaan, kun hallitus ennen määräsi mitä asiakas maksaa. Nämä yleiset varat ovat löysässä. Kuten Sonera Saksassa, Fortum Saksassa, Valio Venäjällä, SOK (Prisma) Venäjällä, VR Group Ruotsissa, Posti Venäjällä…
Osa neuvottelupakettia on varmasti ollut se, että Saksa suostuu käyttämään force majeuria, kunhan se saa Uniperista ison palan todella halvalla. Järkevää heidän kannaltaan.