Vuosi 2023 ja ihmiskunnan kollektiivinen muisti
Reilu vuosi sitten ounastelin vuodelle 2022 Ukrainaan aseellista uhkaa ja maailmaan jopa inflaatiota, jos sellainenkin jotakuta kiinnostaa. Jälkeenpäin olen todennut, että hyvin mielelläni olisin ollut täysin väärässä.
Koko 2000-luku on höpisty siitä, miten sähköä pitäisi Suomessa tuottaa tuuli-, aurinko-, aalto- ja jopa vuorovesivoimalla. Kaltaiseni harmaat miehet ovat lähinnä omissa porukoissaan mumisseet, että kapasiteetti pitäisi mitoittaa tuulettomaan pakkasyöhön meren ollessa jäässä alueella, jossa vuorovettä ei edes havaita.
Vähintäänkin 1970-luvulta alkaen Suomen toimintaa sodissa 1939-44 on tutkittu täikammalla ja mikroskoopilla tyylirikkomusten löytämiseksi. Vastaavasti itänaapuria olisi pitänyt ymmärtää ja suurimmat ymmärtäjät ovat aiheesta vähiten tienneet.
Kiinnostukseni sotahistoriaan ei ole johtunut siitä, että olisin sotaa pitänyt vähääkään positiivisena asiana. On vain niin, että sota ja jo sodan uhka saavat aikaan yhdessä vuodessa enemmän kuin 75 vuotta rauhan aikaa, kai se nyt on jo Suomessakin nähty? Vain vuosi sitten Suomen Nato-jäsenyydestä ei ollut edes suunnitelmaa.
Ehkä historiaa tosiaan pitäisi tuntea. Kun elokuussa 1914 Venäjä mobilisoi, Berliinissä kassakaapista otettiin valmis Schlieffen-suunnitelma, jonka mukaan siinä tilanteessa tulee Saksan hyökätä Ranskaan Belgian kautta, jotta saadaan Englantikin viholliseksi. Samantapainen toistui 1939 ja muuten fiksun tuntuiset saksalaiset upseerit ovat ihmetelleet, että oi, miksi Saksalle ilmaantui niin paljon vihollisia. Vuodesta 1870 Saksa ja Ranska tapattivat kolmessa sodassa miljoonia sotilaitaan Elsass-Lothringenin pienehkön alueen takia. Nykyään maat eivät enää edes muistele moista paikkaa! Ylipäänsä maailmanhistoriasta on järkevyyttä turha etsiä, pettyy vain suotta.
Esitän neljä sellaista kommenttia, joita lehdissä ei näy.
1)Kun nykyihmisen pintaa hiukankin raaputtaa, alta paljastuu hirviö, joka olisi useimmiten periaatteessa valmis tieteen nimissä antamaan tappavan tasoisia sähköiskuja oppimisen tehostamiseksi (sähköiskuja ei todellisuudessa annettu, kyseessä on ns. Milgramin koe).
2)”Venäjällä ei koskaan ole ollut skolastiikkaa (= argumentoivaa logiikkaa eli erimielisyyden ja opposition arvostusta), renessanssia (= yksilöä) eikä valistusajan (uskonnon ja mystiikan kieltänyttä rationalismin) kulttuuria.”, s. 48. Julkaisulla on puhutteleva nimi ”Tuhatvuotinen korruptio ja Venäjä”. Ihmettelen vain, eikö tätä olisi voinut keksiä yhtään aikaisemmin kuin lokakuun lopussa 2022, jolloin artikkeli julkaistiin.
3)Mm. Fukuyama kuuluisassa kirjassaan (suomennos s. 236, 253) selittää sodan mielettömyyden seuraavasti. Aateliston valta perustui sen haluun ainakin näennäisesti turvautua väkivaltaan mitättömien arvovaltakysymysten takia (megalothymia). Muut yhteiskuntaluokat pitivät tällaista järjettömänä siihen asti, kunnes saivat itselleen valtiovallan. Sen jälkeen aatelismiehen uhoaminen on siirtynyt kokonaisten kansakuntien kohtaloksi. Teorian mielenkiintoisuutta lisää se, että säätyvallan huippukaudella 1700-luvulla sodat eivät todellakaan olleet totaalisia, vaan hyvinkin rajoitettuja. Sen jälkeen kansan sodat kansaa vastaan ovat suuresti lisääntyneet ja tavoitteet tulleet maailmaasyleileviksi (esim. Atlantin julistuksen tavoite vapaus pelosta ja puutteesta vuodelta 1941)
4)”Ehdoton antautuminen” oli sotaa tuntemattoman Rooseveltin Casablancan konferenssin lehdistötilaisuudessa 1943 esittämä tokaisu, josta hän ei ilmeisesti ollut etukäteen neuvotellut kenenkään kanssa (O´Brien s. 218-9, ml. nootti 20). Se oli varmin tae sodan jatkumiselle Euroopassa Hitlerin kuolemaan asti. Tämä olisi hyvä ymmärtää, kun nyt vaaditaan Kremlin johtoa sotarikosoikeudenkäyntiin. Sellaista oikeutta jaetaan vain ja ainoastaan ukrainalaisten siviilien verellä.
Ihmiskunnalla on hyttysen muisti sekä rajaton ja alati uusiutuva kyky juosta kunkin vuosikymmenen hitlereitten satujen perässä katkeraan loppuun asti. Yhtään parempi ei ole taito estää uusien putinien nousua valtaan.
Historiasta ei voi oppia mitään, vaan jokainen sukupolvi on tuomittu toistamaan edeltäjiensä virheet. (Vähän eri muodoissa esim. Hegel ja Santayana)
Mutta kait saa toivoa pimeyden kaikkoavan ja valon voittavan.
Слава Україні!
Hyvät uudet vuodet
Juha Vahe
[Ja sanottakoon, etten viitsinyt pilata kenenkään joulua, miksi julkaisen tämän vasta nyt. Ja pahasti pelkään, että jossain kohdassa mukaan lipsahti ns. tieteellisyyttä, joka jää tähän, siinä tuli uuden vuoden lupaus.]
Pari sanaa kuvasta. Olen muistaakseni ollut vain kerran Turussa seuraamassa joulurauhan virallista julistusta (kuvassa joen vastarannalla) enkä katso sitä edes televisiosta, sama loru joka vuosi.
24. 12. 2022 oli Turussa rinnalla erilainen joulurauhan julistus. Sekä Venäjän Turun konsulaatin että sen lahjoittaman patsaan edessä vaadittiin rauhaa myös Ukrainaan. Kuvan patsas on kyseenalainen muisto siitä, mitenkä Aleksanteri I ja Ranskan marsalkka Bernadotte vahvistivat 1812 silloisen etupiirisopimuksen, jossa Suomi oli vain pieni sivujuoni.
”Vuosi 2023 ja ihmiskunnan kollektiivinen muisti”
Kaikkia maita hallitaan löytämällä yhteinen vihollinen. Näin on Turkissa, jossa kurdit ovat syntipukkeja kaikessa. USA:ssa suurin vihollinen on Kiina, mutta se ei riitä ja keskinäiset riidat vallitsevat maata.
Meillä Euroopassa riittää yhteiseksi ”roistoksi” ryssä ja heidän likaiset tekonsa. Sen lisäksi sodan voittaminen ja Krimin palautus ovat nyt tärkeimpiä tavoitteitamme tai unelmiemme toteutus.
Onko tämäkin sota ihan turha. Ilmeisesti kaikki hävitys ja kärsimys ovat kova hinta rauhalle. Rauhaa me kuitenkin kaikki haluamme, olkoonpa vihollinen miten paha tahansa.
Demokratia ja vapaus elää mielensä mukaan ovat niin suuria arvoja, että lyhytaikainen parin vuoden kärsimyskin on lähes siedettävä juttu. Kunhan päästään rauhaan ja uudelleen rakentamaan Eurooppaa!!
Eläköön vapaa Eurooppa, inhimilliset arvot ja rauhan rakentaminen suurimpina arvoinamme!
Ven. kertomus, narratiivi on sellainen, että -45 voitto saavutettiin vain suunnattomin uhrauksin. Putin on kriminalisoinut Stalinin arvostelun, viisas teko. Siten ei edes teoriassa voi sanoa, että koko sota ja sen tappiot olivat paljolti Stalinin syytä. Tällä hetkellä Venäjällä ei ymmärretä sitä, että itsehän Putin virheensä teki. Päinvastoin, Ukrainan vastarinta on todiste maan ”vaarallisuudesta”.
Sodan logiikka on sellainen, että tappiot pakottavat Venäjää jatkamaan, muutoinhan tehty virhe pitäisi myöntää. Eli näistä syistä en näe sodalle kovin järkevää loppua. Ehkä joskus saadaan tulitauko ja kyräily jatkuu demarkaatiolinjan yli.
Vähälle huomiolle jäi Turkin puoliksi valloittama itsenäinen valtio, Cypros.
Olen samaa mieltä mainitsemiesi filosofien kanssa siitä että ”jokainen sukupolvi on tuomittu toistamaan edeltäjiensä virheet. ” mutta olen eri mieltä siitä että ”Historiasta ei voi oppia mitään”. Minusta historiasta voi oppia.
Kyse on vähän niinkuin samasta asiasta kuin psykologiassa. Siinäkin jokainen sukupolvi tekee samat virheet, mutta silti meille syntyy kollektiivista ymmärrystä psykologian lainalaisuuksista. Tiedämme että jos vanhemmat kasvattavat lastansa näin ja näin niin siitä on seurauksena tämän ja tämän tyyppistä myöhempää käyttäytymistä. Silti vanhemmat tekevät noita kasvatusvirheitä vaikka psykologian puolella tiedämme hyvin että tietystä virheestä on ennustettavia ikäviä seurauksia. Yksilö ei ymmärrä vaikka kollektiivista ymmärrystä olisi kirjoissa.
Historian tutkimuksessa ja opiskelussa on painolastina eräs dilemma joka aiheutuu ihmisen kovasta halusta ymmärtää. Tarve ymmärtää täytyy olla niin suuri että vaikka ymmäryksen saavuttaminen olisi mahdotonta, niin keksitään silti tarina, narratiivi, joka selittää asian. Ja nuo tarinat ovat ihmisläheisiä ja mielenkiintoisia, aivan niin kuin historia. Ja mielenkiintoinen tarina jää mieleen ja on hauska toistaa historian kokeissa, graduissa ja väitöskirjoissa. Opettajakin on tyytyväinen kun oppilas osaa toistaa yhteisen kauniin sadun. Se on yhteistä ymmärrystä. Luulen että virallinenkin historia sisältää näitä kauniita satuja joista on tullut totuuden korvikkeita kun asian totuudellista pohjaa ei ymmärretä.
Monet tieteet etsivät toistuvia lainalaisuuksia (toistuva lainalaisuus toteuttaa tavalla tai toisella mapattynä matematiikan ryhmäteorian aksioomat, jos jotain kiinnostaa) :
– luonnontieeteet etsivät lainalaisuuksia luonnosta
– talousteoria yrittää melko keskinkertaisella menestyksellä löytää noita kvantitatiivisia lainalaisuuksia taloudellisesta käyttäytymisestä
– psykologia on edennyt vaiheeseen jossa se pystyy luokittelemaan psykologisia ilmilöitä ja johtamaan niistä jotain käyttäytymisen ennustamisen tapaista
– historia rakentaa edelleen kauniita tarinoita, vähän niin kuin kivikauden luolamiehet loivat kauniita tarinoita luonnonilmiöistä
Mutta historia on kaunista satua ja sellaisena se on erittäin hienoa.