Olin eilen Taivas+Helvetti -kirjan julkistamistilaisuudessa, jossa puhuttiin mm. Suomen tulevaisuudesta ja yrittämisestä. Tulin tietenkin paikalle, koska minut oli kutsuttu ja koska tahdon tukea kaikkea yrittämiseen ja ennen kaikkea yrittelijäisyyteen liittyvää. 

Yrittäminen tässä maassa on uskomaton diili. Sitä kantaa kaiken riskin, ei nauti sosiaaliturvaa ja saa onnistuessaan vihan päälleen. Yrittäminen Suomessa on kuin paraolympialaisissa kilpaileminen. Saattaa jopa voittaa, mutta touhu on silti pohjimmiltaan vammaista. Fyysinen vamma ei koskaan ole ivan aihe. Puhun asennevammasta. 

Mikään fyysinen vamma ei ole yhtä rajoittava kuin asennevamma. 

Tässä yhteiskunnassa yrittäjien päälle on aina syljetty. En ole varma, onko yrittäjiä milloinkaan Suomessa arvostettu. Vihaa on aina lietsottu. Käsittämätöntä kyllä, se ei ole koskaan estänyt yrittäjiä rakentamasta kansantaloutta ja hyvinvoinnin lähteitä.

Maassamme ei ole james bondeja, mutta osa ihmisistä kantaa silti 006-statusta. Ei ole lupaa tappaa, mutta mennään tavallaan oppisopimuksella. On tyypillistä, että keskitytään enemmän ristiinnaulitsemiseen kuin pelastukseen. Viha on ovelasti naamioitu realismiksi tai joskus jopa – uskomatonta kyllä – inhimillisyydeksi. Mitä inhimillistä on siinä, että omalla riskillä työtä tarjoavat painetaan sohjoiseen lokahankeen heti, kun onnistumisia tulee?

Mutta kun aivojen tilalla pyörivä kakkapala ei anna armoa! Se on vähän niin kuin appelsiinia puristaisi. Puristettaessa ulos tulee, mitä sisällä on. “Turha leikkiä leijonaa, kun kissoja tässä kaikki ollaan.”

Jokaiselle, joka osaa vähänkään lukea systeemejä, pitäisi olla selvää, että Suomi on matkalla kohti tuhoa. Teollisuus ei ole nopeasti palaamassa kotimaahan. Suomi ei näytä houkuttelevalta maalta, johon olisi pakko investoida. 

Näen Suomen pelastamiselle kolme estettä. (1) Yrittämistä koskeva lainsäädäntö. (2) Se, kuinka riskaabelia on työllistää ketään. (3) Julkinen keskustelu ja asennevamma. Näistä suurin ongelma on viimeksi mainitsemani.Mikään strateginen muutos ei auta, jos kulttuuri on yrittämistä ja yrittäjähenkisyyttä vastaan. 

No mikä on ratkaisu? Se mikä se on aina ollut.

Suomella ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin päästää yrittäjät irti. Irti hihnasta! Jos tarkoitus on leikkiä koiraleikkejä eikä rakentaa yhteiskuntaa, hakekaa te remmit, niin minä sillä aikaa paskannan nurkkaan.

Kaikki yritystuet voi saman tien lopettaa. Ei kukaan niiden tukien vuoksi yrittämiseen ryhdy. Oleellista on se, että byrokratia on mahdollisimman vähän yrittäjien tiellä. Uskon, että tähän lopulta päädytään. Sitten pakon edessä. Asennevamman parantumisesta en ole niin varma, ja se onkin suurin epäyhtälö Suomen tulevaisuudessa. Suomalaisista pitäisi tulla joitakin muita kuin suomalaisia. 

Itse lukeudun niihin yrittäjiin, jotka menevät mieluummin ympäristöön, jossa on kutsuttu loistamaan sen sijaan, että aina poljettaisiin jokaisesta onnistumisesta. Olen iloinen siitä, että yhtiömme kansainvälisen toiminnan seurauksena on työllistetty täysipäiväisesti kymmeniä uusia ihmisiä – vaan ei Suomessa.

On syntynyt erikoinen tilanne. Onnistumiset tehdään ja niitä juhlitaan ulkomailla. Kotimaassa kuljetaan kyyryssä. Vastaan Suomessa kuulumisiin näin: “Bisnes menee ihan okei. Kissoja tässä yhä ollaan.” 

Näin ajattelen sateisena päivänä. Kulkekoon valo ja voima kanssasi. Toivon että yllätyt tänään iloisesti ja että yllesi sadetetaan siunauksia. 

www.jaakkosavolainen.fi