Talous etenkin Amerikassa on ollut jo pari vuotta erikoisessa ristiriidassa. Koronan ja elvytyksen yhteisvaikutuksena kiihtynyt inflaatio ja sen myötä kiristynyt rahapolitiikka toivat suhdanteen alas jo monella sektorilla, mutta työmarkkina on pysynyt poikkeuksellisen kireänä.

Se taas on ruokkinut palkkainflaatiota – samaan aikaan muiden yritysten tuotantokustannusten jo pudotessa. Nyt alkaa kallis raha ja pankkikriisin poikanen jarruttaa rekrytointia.

Avoimia työpaikkoja syntyi helmikuussa aiempaa vähemmän. Niiden määrä laski alle kymmenen miljoonan yli kahteen vuoteen.

Edelliskuusta pudotusta tuli seitsemän prosenttia. Vuosi sitten työpaikkoja oli avoinna 12 miljoonaa eli yli +20% enemmän.

Työmarkkina viivyttelevä mittari

Työpaikkoja on yhä liki tuplasti työttömiä enemmän, mutta kiivain työntekijöiden saalistus jäi jo aika varmasti taakse. Joillakin sektoreilla kuten teknossa työpaikkojen määrä on jo laskussa tuotteiden kysynnän heikennyttyä.

Tämän hetkiset trendit ovat oikeastaan ihanteelliset suhdanteen kannalta. Korkea työttömyys kävisi kalliiksi vähän kaikille, mutta sopivasti jäähtyvä työmarkkina toisi jo muutenkin hidastuneen inflaation alas.

Työmarkkina kuuluu lagging indicatoreihin eli se liikkuu suhdanteiden mukana viimeisten joukossa. Työttömyyden lähtiessä nousuun suhdanne on jo syvällä ja osakemarkkinat tyypillisesti siirtäneet luuppinsa seuraavaan nousukauteen.

Eivät markkinat työttömyyttä sinänsä kaipaa, vaan kustannusten ja korkojen jäähtymistä. Työmarkkinan sakatessa prosessi on jo pitkällä.

Teollisuus jo taantumassa

Osa taloudestahan kyntää jo kunnon matalaliidossa, kuten Philly Indexit todistavat. Niitä tukee eilen julkistettu teollisten tilausten supistuminen -0,7% edelliskuukaudesta.

Se oli jo viides laskukuukausi putkeen. Eli teollisuus on käytännössä jo taantumassa.

Pankkien kaatuminen hillitsee aika varmasti luototusta, vaikka akuutti sumu ja paniikki hälvenivät nopeiden toimien ansiosta. Suhdannepainetta tulee monesta suunnasta.

Tämä kuuluu normaaliin suhdannekiertoon. Osakesijoittajan on tärkeää tajuta aikojen olevan sen suhteen oikein otolliset.

PCE hidastunut myös

Kyllä suhdanne näkyy hintakehityksessäkin, kuten on aihetta puitu. Ihan hyvin jäähtyy jo keskuspankeille ehkä tärkein inflaatiomittari Personal Consumption Expenditure Price Index eli PCE.

PCE on jatkanut tasaisesti nousuaan, mutta tahti oleellisesti laantuneena sitten viime vuoden alun. Kesäkuussa indeksin pisteluku oli 123,5 ja helmikuussa 126,1. Nousua on 2,6 pistettä eli alle kaksi prosenttia.

Keskimääräinen nousu kesän alusta on ollut +0,32% prosenttia kuukaudessa. Yhä liikaa, muttei likikään tappotahtia kuten vielä vuosi pari sitten.

Suurin ero henkilökohtaisen kulutuksen (PCE) hintaindeksin ja kulutushintaindeksin (CPI) välillä on niiden laajuudessa ja hyödykevalikoimassa. PCE mittaa yksityishenkilöiden ja kotitalouksien kuluttamien tavaroiden ja palveluiden keskimääräistä hintatasoa.

Se sisältää kaikki kuluttajan ostamat tavarat ja palvelut kuten CPI. Mutta toisin kuin CPI se kattaa myös yritysten ja julkisten instanssien kulutuskohteet.

Lisäksi PCE käyttää painotettua kaavaa, joka mahdollistaa tavara- ja palvelukorin kehittymisen ajan myötä kulutustottumusten muutosten perusteella. Jos siis jonkun hyödykkeen osuus kuluttamisen kokonaisuudessa kasvaa, nousee myös sen painoarvo indeksissä.

Australia painoi jo jarrua

Olen jo pidempään povannut korkojen laskua vuoden edetessä. Markkinoiden kannalta Yhdysvallat ja Fed on tärkein, koska dollarivirrat hallitsevat maailmantaloutta ja etenkin pörssejä.

Australiassa keskuspankki lopetti jo ohjauskoron noston taantuman painaessa päälle. Australiassa raaka-aineviennillä on iso rooli, joten teollisuuden globaalit suhdanteet vaikuttavat siihen enemmän kuin Yhdysvaltoihin.

Mutta muutenhan se on moderni länsitalous siinä kuin muut. Ja hintakehitykseltään samanlainen myös: Australian kuluttajahinnat olivat nousseet kesän alusta noin kolme prosenttia.

Silti keskuspankki nosti töppösen pois kaasulta. Se laskee suhdanteen tekevän inflaatiolle tehtävänsä. Ja osuu varmasti oikeaan.

Toisaalta päätös muistuttaa, että vaikeat laskusuhdanteet etenkin sen kytkeytyessä työttömyyden kasvuun kääntävät inflaatiohaukat äkkiä kyyhkyiksi. Tuskin muut teollisuusmaat kovin paljon myöhemmin päätyvät samaan tulokseen.

Marin vaihtaa maisemaa

Sanna Marin ilmoitti juuri luopuvansa puoluejohtajuudesta, mutta johtavansa hallitusneuvottelut. Päätös ei hirveästi yllätä, kun takana on yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti myrskyisä nelivuotinen, päälle ykköspuolueen paikan menetys.

Veikkaan Marinin siirtyvän kansainvälisille kentille. Ottajia varmasti on.

Päätös helpottanee hallitusennusteeni toteutumista. Marin lateli sen verran tiukkaa kritiikkiä kokoomukselle ja Petteri Orpolle, että hänen väistymisensä poistanee turhaa kitkaa.

Sittenpä nähdään. Enemmistöhallitus saadaan kyllä kasaan, ja pidän sinipunaa entistä ilmeisempänä.

Ja kyseessä on siis ennuste, ei julistus. Sijoittajan ei sinipunaa kannata hätkähtää, ne ovat pärjänneet taloudessa vallan hyvin, etenkin Paavo Lipposen vetämät.