Pari viikkoa sitten ilmestyneen Talouselämän (nro 32) pääkirjoitus sai minut jälleen pohtimaan miksi menestyvät (= yritys tuottaa muutakin kuin omistajan ja työntekijöiden palkat) yrittäjät ovat enemmän kateuden kuin inspiraation kohde.

Pääkirjoituksessa oli kaksi lukua, jotka saivat huomioni: Kotkan seudulla on 600 nuorta työttömänä, mutta paikallisella hampurilaisyrittäjällä on vaikeuksia täyttää 10 vapaana olevaa työpaikkaa. Päätoimittajan mielestä asia ratkeaisi tukikäytäntöjä muuttamalla. Poliittiset ratkaisut voivat viedä vuosia, mutta yrittäjän pitää saada ratkaistua tämä haaste mieluummin jo tänään. Yrittäjän elämä onkin jokapäiväistä moninaisten ongelmien ratkaisemista.

Menestyvä ihminen on oppinut ratkaisemaan elämässään isompia ongelmia. Perheellisenä aikataulujen sovittaminen yhteen vaatii luovia ratkaisuja, mutta se ei ole yhtään niin haastavaa kuin esimerkiksi suuren projektin läpivieminen, johon liittyy usein kymmeniä saati satoja ihmisiä. Menestyvä yrittäjä on saanut kaikki palaset loksahtamaan kohdilleen yritystoiminnassaan. Hän on saanut asiat rullaamaan niin, että viivan alle jää myös tulosta. Hampurilaisyrittäjän koneisto tarvitsee lisää työntekijöitä, jotta asiat rullaavat. Kuoriutuuko hänestä menestyvä markkinointimies, joka pystyy luomaan houkuttelevamman työpaikkailmoituksen, jos rahaa ei mainostoimiston väen palkkaamiseen ole vai pyytääkö hän nykyisiä työntekijöitä myymään kavereilleen ideaa tulla töihin heille? Mikä ikinä vastaus onkaan, hänen täytyy pystyä ratkaisemaan tämäkin haaste menestyksen tiellä.

Lisäksi jäin miettimään onko parempi ottaa mikä tahansa työ vastaan, vaikka se ei vastaisi juuri sitä mitä haluaa vai olla työtön. Minulle on opetettu, että kaikki työ on arvokasta, mutta niiden arvo on erilainen. Jokainen työ opettaa tekijäänsä jollain tavalla. Viime kädessä ainakin niin, että jos siitä ei pidä, niin tietää mitä ei elämäänsä halua ja lähtee suuntaamaan sinne mitä haluaa. Nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen on liitetty voimakkaasti yhteen. Siksi onkin kummallista, että meillä yleensä sallitaan se, että ihmisten annetaan olla tukien varassa vailla elämänrytmiä, sosiaalisia kontakteja ja tiettyjä rutiineja. Työ on muutakin kuin pelkkä palkkanauha. Jokainen meistä on joskus aloittanut työuransa. Hampurilaisravintola ei ole yhtään sen huonompi tai parempi kuin muukaan.

Menestystä viikkoosi

Terhi

www.vaurasnainen.fi