Basic Competitive Requirement vs. Competitive Advantage

Tarkoitukseni oli tällä erää kirjoittaa luottamuksen ja kohtuullisuuden välttämättömyydestä markkinatalouden toimimiselle, mutta viime aikojen mielenkiintoiset uutiset yritysmaailmasta, tapaukset Marimekko ja HKScan muuttivat suuntaani. Nimettyihin tapauksiin on syytä ottaa kantaa, koska ne ovat erinomaisia esimerkkejä liiketalouden prosessien siiloutumisesta tosiolevaan ja mielikuviin. Kaikkihan me elämme näissä kahdessa, ellei useammassakin, sfäärissä, mutta nyt tuntuu olevan tilanne markkinoilla, jossa ei osata erottaa kumpi vie ja kumpi vikisee.

Saarioinen onnistui hyvin kamppanjallaan "Minun äiti tekee teidänkin äitien ruuat" ja brändi hyppäsi saman tien kaikkien meidän kuluttajien tietoisuuteen. Suhteellisen lisäaineettomat valmisruuat lisäsivät markkinaosuuttaan. HK:n hallitus tietenkin päätti ryhtyä vastaiskuun brändiritari Seikun johdolla. Haettiin erilaistumista mm. Via-brändillä, idealla "gourmetta joka kotiin".

Nyt tiedämme, että HK:n perusongelmat piilivät ihan reaalisessa arvoketjussa ja siihen liittyvässä kustannustasossa. Eli puhumme "esperantoa" käyttäen Basic Competitive Requirement:stä (BCR), asioista joiden tulee olla kunnossa, jotta liiketoiminnalla olisi edellytykset menestyä. Tällä alueella yleensä vaikuttavat toimialakohtaiset luonnonlait, joita ei voi muuttaa. Se, että BCR:t ovat kohdallaan, ei välttämättä merkitse, että liiketoiminta olisi menestyksellistä, vaan yleensä vaaditaan myös niin sanottuja Competitive Advantageja (CA), joilla luodaan se meidän yritykselle ja brändille tunnusomainen identiteetti. Tässä sfäärissä haemme sitä erilaistumista kilpailijoistamme.

Ihmettelen suuresti, että HK:n hallitus valitsi toimitusjohtajaksi CA-ekspertti Seikun BCR-ekspertin sijaan. Toivottavasti valinta nyt Seikun mentyä kohdistuu niin sanottuun elintarviketeollisuusmieheen/naiseen, jolla on reaaliset arvoketjuprosessit hallinnassa. Kun BCR-alusta on kunnossa on aika CA-ekspertille!

Taisi käydä vähän samalla tavalla Marimekossa, sillä erolla, että johtajaksi valittiin henkilö ei niinkään brändiosaajaa, vaan vieläkin kauempaa, eli rahoituksesta!

Toivottavasti läsnäoleva taantuma ja tuleva lama saavat yritysmaailman, ennen kaikkea hallitukset, takaisin raiteilleen ymmärtämään yrityskohtaiset BCR:t ja CA:t ja ennen kaikkea, missä vika piilee, jos menestystä ei tule. Vian vastuullisella korjaajalla olisi syytä olla kokemusta ja näkemystä kyseiseltä alueelta. Emmehän mekään mene hammaslääkärille jos sydän on epätahdissa.

Tarkoitukseni oli tällä erää kirjoittaa luottamuksen ja kohtuullisuuden välttämättömyydestä markkinatalouden toimimiselle, mutta viime aikojen mielenkiintoiset uutiset yritysmaailmasta, tapaukset Marimekko ja HKScan muuttivat suuntaani. Nimettyihin tapauksiin on syytä ottaa kantaa, koska ne ovat erinomaisia esimerkkejä liiketalouden prosessien siiloutumisesta tosiolevaan ja mielikuviin. Kaikkihan me elämme näissä kahdessa, ellei useammassakin, sfäärissä, mutta nyt tuntuu olevan tilanne markkinoilla, jossa ei osata erottaa kumpi vie ja kumpi vikisee.

Saarioinen onnistui hyvin kamppanjallaan "Minun äiti tekee teidänkin äitien ruuat" ja brändi hyppäsi saman tien kaikkien meidän kuluttajien tietoisuuteen. Suhteellisen lisäaineettomat valmisruuat lisäsivät markkinaosuuttaan. HK:n hallitus tietenkin päätti ryhtyä vastaiskuun brändiritari Seikun johdolla. Haettiin erilaistumista mm. Via-brändillä, idealla "gourmetta joka kotiin".

Nyt tiedämme, että HK:n perusongelmat piilivät ihan reaalisessa arvoketjussa ja siihen liittyvässä kustannustasossa. Eli puhumme "esperantoa" käyttäen Basic Competitive Requirement:stä (BCR), asioista joiden tulee olla kunnossa, jotta liiketoiminnalla olisi edellytykset menestyä. Tällä alueella yleensä vaikuttavat toimialakohtaiset luonnonlait, joita ei voi muuttaa. Se, että BCR:t ovat kohdallaan, ei välttämättä merkitse, että liiketoiminta olisi menestyksellistä, vaan yleensä vaaditaan myös niin sanottuja Competitive Advantageja (CA), joilla luodaan se meidän yritykselle ja brändille tunnusomainen identiteetti. Tässä sfäärissä haemme sitä erilaistumista kilpailijoistamme.

Ihmettelen suuresti, että HK:n hallitus valitsi toimitusjohtajaksi CA-ekspertti Seikun BCR-ekspertin sijaan. Toivottavasti valinta nyt Seikun mentyä kohdistuu niin sanottuun elintarviketeollisuusmieheen/naiseen, jolla on reaaliset arvoketjuprosessit hallinnassa. Kun BCR-alusta on kunnossa on aika CA-ekspertille!

Taisi käydä vähän samalla tavalla Marimekossa, sillä erolla, että johtajaksi valittiin henkilö ei niinkään brändiosaajaa, vaan vieläkin kauempaa, eli rahoituksesta!

Toivottavasti läsnäoleva taantuma ja tuleva lama saavat yritysmaailman, ennen kaikkea hallitukset, takaisin raiteilleen ymmärtämään yrityskohtaiset BCR:t ja CA:t ja ennen kaikkea, missä vika piilee, jos menestystä ei tule. Vian vastuullisella korjaajalla olisi syytä olla kokemusta ja näkemystä kyseiseltä alueelta. Emmehän mekään mene hammaslääkärille jos sydän on epätahdissa.

One thought on “Basic Competitive Requirement vs. Competitive Advantage

  1. HK valitsi helpomman ja lyhytaikaisempaan tulokseen vievän tien

    HK valitsi helpomman tien. Olemassa olevan liiketoiminnan kilpailukykytekijöiden (CA; competitive advantage) trimmaaminen on helpompaa kuin varsinaisten kilpailukyvyn perustekijöiden (Basic Competitive Requirment) löytäminen. Kilpailukyvyn perustekijöiden remontoiminen vaatii usein liiketoiminnan ja arvoketjuposition uudelleensuunnittelua ja se on minun kokemukseni mukaan kivuliasta ja vaatii paljon taitoa.

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

Johtavat AI-yhtiöt

Tekoäly on nyt joka paikassa ja vähän samanlainen taikasana kuin Internet oli pari vuosikymmentä sitten. Lähdin tutkimaan johtavia AI-firmoja. Kannattaako niihin vielä sijoittaa?

Kokeile tekoälyn käyttöä